Itsensä voittaja

Olen harrastanut mustaruutiammuntaa muutaman vuoden. Äitienpäivälahjaksi sain oman pyssyn, joka on mukavasti naisen käteen sopiva. Ammunta sujuu sellaisella varmuudella, että kuulat menevät omaan tauluun ja välillä tuloskin on ollut ihan hyväksyttävä. Mies ampuu kilpaa kansinvälisellä tasolla ja on yrittänyt houkutella minua mukaan kisaamaan. Yhdessä kyllä käymme harjoittelemassa mutta olen sanonut, että kilpailemaan en lähde ennenkuin tulos on riittävän hyvä.

Nyt päätin, että turha asiaa on hieroa, kun kilpailemaan ei  totu kuin kilpailemalla. Naiset ampuvat samassa sarjassa kuin miehet ja mitään harhakuvitelmaa ei minulla ollut menestyksestä. Etukäteen valmensin itseäni siihen tosiasiaan, että olen sarjan ainoa nainen ja ensikertalainen joten uteliaita riittää katsomossa. Niinhän sitä kommentointia sitten kuuli läpi kilpailun. Vähän nauratti kun miehet arpoivat, että oliko ampumani kymppi sattumaa vai harjoituksen tulosta.

Kisajännitystä riitti niin, että tulos oli heikompi kun harjoitellessa, mutta mitä siitä, pääasia että uskaltauduin riviin mukaan. Kilpailussa ammutaan 13 laukausta puolessa tunnissa. Kymmenen parasta lasketaan tulokseen. Minun kisani loppui kymmenen laukauksen jälkeen kun kuula jäi piippuun kiinni. Karsta tai roska  tukki sankkireiän ja nalli ei sytyttänyt ruutia. Kuula kyllä saatiin kisan jälkeen pois poraamalla, mutta kaikkia laukauksia en päässyt ampumaan. 

Kisasta jäi kuitenkin hyvä mieli. Kaikki olivat kovin kannustavia. Ehkä kesällä sitten lähden tulosta parantamaan. Ensimmäisellä kerralla riitti se, että voitti itsensä ja uskalsi mukaan.