Olen opiskellut ja asunut Tampereella 1980-luvun alkupuolella. Silloin opiskelijahuveihimme kuului istuskelu Hämeenkadun Linkosuon kahvilassa nimeltä Siilinkari. Kahvila on toiminut samassa osoitteessa 1960-luvulta saakka. Minun tärkein palkintoni piinaavan tenttirupeaman jälkeen oli Siilinkarin vaniljaviineri. Millään muulla kahvilalla ei ollut niin runsasta vaniljatäytettä kuin Siilinkarilla. Nam! Vesi herahtaa kielelle, kun vain muistelenkin noita herkkuja. Kahvilan serveteissä oli logona kuuluisa esikuvansa eli Siilinkarin luodon majakka Näsijärvellä.
Retkiluisteluharrastukseni innoittamana päätin lähteä tarkemmin tutkailemaan maailmaa Siilinkarin vinkkelistä. Lähdin retkelleni Kaupinojan rannasta, tutun saunan ja avantouintipaikan tuntumasta. Rannassa toimii yrittäjä, jolta saa vuokrata luistimia, suksia tai vaikka potkukelkkoja kulkemiseen, jos omia välineitä ei omista. Pakkasta oli muutama aste, tuulta ei yhtään, taivaalta ripsutteli vähän lunta. Pilvien takaa aurinko yritti aika ajoin kurkistella. Tampereen maamerkki Näsinneula näkyi horisontissa. Matkaa Kaupinojalta majakalle oli kolme kilometriä. Jää oli välillä epätasaista, mutta hiljaisella vauhdilla pääsi hyvin perille. Majakan kupeessa toimii jäiden aikaan telttakahvila. Olin kuitenkin niin aikaisin liikenteessä, että kahvilan väki ei ollut vielä ennättänyt paikalle.
Taidanpa lähteä joku kerta uudelleen Siilinkarin retkelle. Otan mukaan omat eväät.... ja arvatkaa löytyykö eväsrepusta silloin vaniljaviineri :)
Tuttu paikka se Siilinkari, siellä tuli käytyä hyvinkin usein.
VastaaPoistaEntäs vaniljaviinerit, muistatko ne?
PoistaLeivonpesästä löytyi myös herkkuja, Siilinkarissa en muista käyneeni.
VastaaPoistaMä olin niin fanaattinen vaniljaviineri-ihminen ja Siilinkari fani että Leivonpesä ei käynyt. Tiedän kyllä että herkkuja sai sielläkin :)
Poista