Espoon Sellosalin Kitaramies Ismo Eskelinen vaivutti minut torstai-illan nirvanaan Bachin tahdissa. Tipahdin aivan toiseen todellisuuteen kauniiden kitarasävelten siivittämänä. Keskityin silmät kiinni kuuntelemaan musiikkia niin intensiivisesti, että rillit kierivät otsalta lattialle, eikä tämä johtunut siitä, että olisin nukahtanut.
Kitaramiehen seuraksi liittyi näyttämölle Nainen. Suuresti ihailemani tanssija Minna Tervamäki ei pettänyt odotuksia. Niin Bach kuin moderni Reichin viidelletoista kitaralle tekemä teos taipuivat hyvin tanssijan tahtiin. En osaa kertoa Tervamäen tanssista kuin superlatiivein, sillä niin vaikuttava ja koskettava hän osaa olla. Sellosalin valaisija oli löytänyt huippuviritelmät valoille ja tanssi muuttui maagiseksi. En voi käsittää, miten tanssi ja tanssija voi olla niin upea. Tervamäen leikki valon sekä varjon kanssa ja muuntuminen vahvasta atleetista sensuelliksi Naiseksi oli vangitsevaa katseltavaa. Vaikka estradilla oli vain yksi elävä kitara ja taustanauhoilla loput neljätoista, niin Kitaramies onnistui loihtimaan ilmoille täyteläisen musiikin utuverhon, johon Nainen kietoutui. Aaah....
Sellosali on minusta viihtyisä konserttipaikka. Koko kevään siellä on erittäin hyviä konsertteja. Luulen, että tämä konsertti ei jää ainoaksi.
Ismo Eskelinen ja Minna Tervamäki Daydream & Counterpoint
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti