Hotellin kummitus

Tarinan mukaan venäläisen upseerin nuori vaimo heittäytyi sydänsuruissaan Imatran koskeen. Ennen tekoaan hän kirjoitti miehelleen kirjeen kertoakseen miksi niin tekisi. Hän jätti kirjeen hotellissa huonepalvelijan toimitettavaksi. Kirje kuitenkin unohtui palvelijan taskuun eikä mies saanut sitä koskaan. Tästä johtuen naisen kerrotaan kulkevan edelleen hotellin aaveena.

Me olemme retkillämme aina valmiita pieneen seikkailuun, kun sellainen tulee eteen. Iltapäiväkahvilla Imatran Valtionhotellin Lobbybaarissa kuulimme tämän tarinan ja olimme kuulevinamme käytävältä syviä huokailuja.

Hotellin aaveen kerrotaan olevan hyväntahtoinen ja haluavan kaikille talossa vieraileville pelkkää hyvää. Ei siis ole syytä huoleen. Rohkeasti lähdimme selvittämään, mistä huokailu kuului. Käytäviä talossa on paljon. Mistä etsintä tulisi aloittaa ?

Etsinnöissä on syytä olla järjestelmällinen. Tutkimme sisääntuloaulan viereiset huoneet tarkasti, mutta mitään ei löydy.  Hei nyt jostain kuuluu astioiden kilinää... Tarinan mukaan kerrotaan, että hotellin haamu auttaa toisinaan henkilökuntaa esimerkiksi järjestämällä tuolit suoriin riveihin ravintolasalissa. Sinne siis!

Ruokasalissa valmistellaan sunnuntailounasta, mutta haamusta ei näy jälkeäkään. 

Hotellissa on hieno ruokasali, mutta emme voi jäädä sitä ihalemaan, sillä olen aivan varma, että näin peilissä vilauksen kulkijasta. Perään siis!

Alakerran Linnaklubilla on mukavia nurkkauksia ja reittejä sinne tänne. Päivällä siellä on kuitenkin hyvin hiljaista. Edellisen illan juhlijat ovat poistuneet vähin äänin.

Tämän oven takaa saattaa löytyä jotain mielenkiintoista.

Hotellin kolmannen kerroksen sviitissä on vanhan ajan tunnelmaa. Olisipa kiva köllötellä tassuammeessa kylvyssä ja sen jälkeen nukkua pienet Ruususen unet makuuhuoneessa. Olohuoneessa voisi kuunnella pienet iltapäiväklassiset kuohuviinin säestyksellä.

Huomasin silmäkulmassani pienen tumman naishahmon, mutta hoksasin pian sen kuuluvan huoneen vakikalustoon. 

Sviitin parvekkeelta oli suora näkymä Imatran koskeen, joka oli varsin hiljainen ja vedetön tähän aikaan vuodesta. Koski on ollut aina turistien suosiossa. Kosken partaalla on ollut ennen kivilinnaa kaksi puista hotellia, jotka molemmat paloivat maan tasalle. Kivilinnakin kärsi toisen maailmansodan aikana pahoja vaurioita. Aikoinaan hotellin palveluskielet olivat venäjä ja ranska. Tällä vierailullamme emme ranskaa kuulleet, mutta venäjää kylläkin.

Laila Hirvisaaren Imatra-sarjan romaaneissa hotellikin on päässyt tapahtumiin mukaan. Harmi kun me emme tavanneet hotellin vaeltavaa haamua ja ratkaisseet Harmaan naisen arvoitusta. Paras yrittää ratkoa vaikka hotellin palapelejä. 

Yksi asia jäi kyllä vaivaamaan. Mitä mahtoi olla tämän oven takana? Ehkäpä haamumme majaili siellä?

Perheemme on aivan valmis uhrautumaan ja päivystämään hotellin tornisviitissä jonain viikonloppuna. Ehkä haamumme tulisi sinne meitä tapaamaan. Torni jäi nimittäin myös tutkimatta. Hotellin johto voi milloin vain kutsua meidät salapoliisitehtäviin :)