Palatessamme Itä-Suomen retkeltä poikkesimme Haminassa myöhäisellä lounaalla. Kellariravintola Mon ami oli yksi niistä harvoista ravintoloista, jonka ovet olivat sunnuntaina auki. Mutta eipä me muita ovia tarvittu, sillä oltiin tyytyväisiä talon tarjontaan.
Ravintolasali oli viihtyisä ja palvelu oli ystävällistä. Ruokalistalta löytyi kaikille oma suosikki.
Yhdelle maistui muikut, toiselle broileri ja hevospihviäkin pääsi kokeilemaan.
Jälkiruuat jäivät kokeilematta. Ehkä ensi kerralla sitten.
Hamina oli sunnuntai-iltapäivällä hiljainen ja luminen. Niin oli Helsinkikin illalla, kun saavuimme kotiin väsyneinä mutta onnellisina.
Heppaa olisin ottanut. Kesalla ostin Tampereen kauppahallista hepan suolalihaa ja oli muuten hyvaa!!!
VastaaPoistaArvaa kuka meistä söi heppaa? No, minä tietysti. Joistain kaupoista saa hyvää leivänpäälisheppaa ja sitä ostetaan kun saadaan. Teinin kanssa käytiin keskustelu, mitä hän ratsastajana tykkää ajatuksesta. Kertoi lukeneensa hevosperheestä joka söi oman hevosensa jouluaterialla, kun siitä aika jätti. No maalaistalon tyttärenä en oikein osaa suhtautua tähän tunteella. Jos on lihansyöjä niin on lihansyöjä... Tosin rottia ja koiria en syö ;
PoistaNäyttääpä tunnelmalliselta ja mukavalta paikalta! Hevosen liha on kyllä hyvää. Tampereella Huberissa tuli sitä viimeksi syötyä ja oli ihan huippu ravintolakokemus kaikinpuolin muutenkin!
VastaaPoistaHyvä vinkki tuo Huber, kiitos! Mielenkiintoinen menu. Täytyy poiketa kun Tampereella päin kuljemme.
Poista