Purnun savusaunareissuilla piipahdin usean kerran tapaamassa Kerttu Horilan Satua. Satu seisoi kumppaniensa kanssa tarkkailemassa ohi kulkevia näyttelyvieraita. Satu oli niin elävä, että saatoin tuntea tutkivan katseen tullessani tervehtimään. Vaihdoimme ajatuksia syvän yhteisymmärryksen hengessä.
Horilalta oli näyttelyssä myös Satun taustalla näkyvät taulut. Tauluissa oli maalattuina Satun ja kumppanien kuvat. En löytänyt tauluista samaa elävää henkeä. Ne olivat miltei ahdistavan tummia ja synkkiä. Kun kesänäyttelyn teokset pakataan laatikoihinsa, uskon että Satun paikalla on viesti " Satu meni saunaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti