Kuorossa on kivaa!

Naiset ovat palanneet kesälaitumilta ja syksyn kuoroharjoitukset alkaneet. Oli tosi kiva nähdä pitkän tauon jälkeen iloisia ihmisiä yhdessä kuhisemassa täynnä laulamisen intoa.

Meidän kuorossa on reilu parikymmentä eri ikäistä naista. Kaikenlaisilla äänillä on voinut liittyä kuoroon. Laulutaidot ovat erilaisia. Toinen osaa lukea nuotteja, toinen laulaa korvakuulolta. Joku on harrastanut kuorolaulua vuosikymmeniä, jollain harrastus on uusi. Ahkerat käyvät harjoituksissa joka viikko. Jonkun on vaikea päästä mukaan joka kerta. Hyvin mahdutaan erilaisinakin samaan kuoroon. Tavoitteena on laulaa hyvin, mutta kuorosotaan ei pyritä. Mukavaa on se, että välillä keikkaakin pukkaa kuin kunnon muusikoilla konsanaan.

Tärkeä osa kuorossa viihtymistä on hyvä kuoron johtaja. Meidän kuoron johtaja on helmi. Lämmin ja iloluontoinen nuori ihminen, joka jaksaa kannustaa kaikkia parhaimpaansa. Lämmittelyt vedetään, niin että hikeä pukkaa jo pelkkä ajatus. Äänenavauksesta saa apua kankeampikin kurkku. Lempeästi ja sitkeästi johtajamme korjaa erheitämme ja ohjaa oikealle tielle. Aina me haluamme jollain tavalla uskoa niitä kannustavia komentteja, joilla hän saa meidät voittamaan vaikeudet. Ilman loistavaa kuoron vetäjää harrastus olisi jo karahtanut karille. Johtajalla ja johtajalla voi olla suuri ero, ei ainostaan persoonana vaan myös ammattitaidoltaan. Hyvä johtaja koukuttaa kuorolaiset mukaan, niin että irti ei pääse. 

Kesällä meidän johtaja oli päässyt kurssille ja nyt sitten vain jännityksellä odotetaan mitä tuleman pitää. Paljon on kuulemma uusia kikkoja. Tahtijalka kyllä vipatti siihen malliin, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulee riittämään.

Kolminkertainen eläköön huuto hyville kuoron johtajille! Ja ei kun mukaan vain hyvään harrastukseen, kuoroja kyllä riittää.