Sienenhakureissulla havaitsin, että puolukat ovat viittä vaille valmiita poimittaviksi. Vaikken ole mikään marjojensäilöjätyyppi niin sen verran täytyy puolukoita käydä metsästä hakemassa, että saa herkutella tuoreella puolukkarahkalla. Paljon sokeria rahkan ja puolukoiden joukkoon ja kermaa myös, niin parempaa syysherkkua ei olekaan. Hmm..mitähän varten on vain ruoka mielessä? Kaamosmasennusta, lohtusyömistä... no ei kun elämästä nauttimista! Housut vaan kohta ratkee näistä nautinnoista.
Mustikoiden poimimisesta en välitä, vaikka ne hyviltä maistuvatkin. Sormet tulevat mustiksi ja marjat mössääntyvät poimiessa. Puolukkaa on kiva poimia, kun se on niin siistiä hommaa. Marjanpoimurin olen julistanut täysin pannaan. Ei siinä ole enää käsityön makua, eikä selkä kestä, jos litrakaupalla haalii marjoja. Tosin olen oikein iloinen, että joku tekee sitä myös muiden puolesta ja kantaa saavikaupalla metsästä syötävää. Marjoja kyllä riittää, ainakin puolukoita tänä vuonna.
Puolukoista teki aikoinaan Anni-tati hyvaa mehua. Reseptia ei ole. Jotain viinihappoa siihen tuli myos.
VastaaPoistaPuolukka on mulle vähän liian happoinen. Jostain syystä ei oikein käy vatsalle. Mutta maku on tosi hyvä.
VastaaPoista