Marski ja rietas Lotta

Näen lievän tyytyväisyyden punan nousevan Marskin poskille kun rietas Lotta tekee selväksi, että seura kyllä kelpaa. Lotta katsoo Marskiin tuttavallisesti. Luulen, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun nämä kaksi kohtaavat. Tämä on minun tulkintani heidän kohtaamisestansa. Jokainen voi rakentaa oman tarinansa Marskin ja Lotan välille.

Marskin kuuluisa ratsastajapatsas Helsingissä Kiasman edessä on Aimo Tukiaisen käsialaa. Hän valmisteli patsastaan Oriveden Purnussa. Tuolta ajalta on Purnun työpajassa luonnoksia Marskista. Tukiaisen työpaja on saanut vieraita, kun Emma Helle on tuonut kesänäyttelyyn omat teoksensa. 

Minusta Helle on käyttänyt tilaa hauskasti hyväkseen asettaessaan töitään esille. Tukiaisen ja Helteen teokset sekä tila ovat vahvassa vuoropuhelussa keskenään. 

Tämä kukkaiskansan asukas lähteellä on minun suosikkini.

Purnussa on pidetty kesänäyttelyitä vuodesta 1967. Taiteilijoiden teoksia on esillä useassa eri hallissa. Tänä kesänä on mahdollisuus tutustua16 eri taiteilijan töihin. Luhtikahviossa voi poiketa kahvilla. Alueella on savusauna, jossa saa kylpeä näyttelylipun hinnalla maanantaisin ja perjantaisin. Uimarannalla voi polskutella kelien salliessa. Tänä kesänä voi perjantaisin liittyä myös Asahi-liikuntaryhmään. 

Minun suosikkini on tänä kesänä Emma Helle. Muitakin mielenkiintoisia tekijöitä on esillä. Kannattaa käydä viihtymässä ja etsimässä omaa suosikkia. Näyttely on avoinna 9.8.2015 saakka.

Sahanlahden Doris

Doris oli toisenlainen, Doris oli reissunainen.. Doris oli nainen minun makuuni. Huomasin hänet heti kaikkien muiden joukosta. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Katseemme kohtasivat Puumalan Taideyhdistyksen kesänäyttelyssä Sahanlahdella. Doriksen lisäksi Marjut Kaplas-Knuutilan muitakin naisia oli päässyt näytille. Mutta Doris oli minusta selkeästi mielenkiintoisin.

Marja Leena Kannisen Verkossa teos oli yksikertaisuudessaan vaikuttava. Katsojan mielikuvitukselle annetaan tilaa. Ajatukset lähtevät laukkaamaan tätä katsoessa. Sopisi minun mielestäni hienosti minimalistin seinälle. 

Nina Parkkinen tutki Pyhää naiseutta naismystiikan äärellä kollaasitöissään, joita oli esillä samassa tilassa Sahanlahden vintillä Puumalan taideyhdistyksen taiteilijoiden kanssa.

Kartanon alakerrassa oli Jukka Rusasen versioita taiteilijoiden omakuvista. Yhdistävä tekijä Rusasen tauluissa oli kasvot ja ilmeet. 

Rusasen tauluja oli käytetty ravintolan salien sisustuksessa. Ne istuivat varsin luontevasti muuhun ympäristöön.

Sahanlahden kartano on upealla paikalla. Ikkunoista näkyvä maisema on kuin parhaasta maisemataulusta. Kartano tarjoaa majoitusta, ravintolapalveluja, vierasvenesataman, saunoja jne. 

Sahanlahdessa on toiminut nimensä mukaisesti saha. Pienessä museossa voi tutustua vanhoihin aikoihin.

Joen pohjassakin on muistoja näiltä ajoilta.

Kohtaaminen Doriksen kanssa oli mieleen painuva. Toivon, että tiemme kohtaavat vielä. Näyttely Puumalan Sahanlahdella päättyy 30.8.2015.

Sateisena ja kylmänä kesänä on mukava olla sadetta piilossa sisätiloissa. Alkukesän aikana olen vieraillut muutamassa kesänäyttelyssä. Kirjoitan niistä postausten sarjan ja esittelen suosikkejani. 

Kesävintin hämyssä

Ennen vanhaan monen talon ikkunalla oli tällainen posliini- tai kipsikoira. Jos isäntä oli poissa kotoa niin koira katseli ikkunasta ulos. Isännän ollessa kotona koira katseli sisälle huoneeseen. En tiedä oliko tämä viestinä naapurin isännälle vai mikä oli ajatus.. Meidän kesävintti on nyt siivottu ja kesäasukkaat talossa. Koira katselee meidän touhujamme uteliaana.

Kesävintissä meillä on majoitustilaa, jos vieraita on enemmän. Yhden kesän urakka oli laittaa vintille lattia ja nukkumaorret. Savupiipun siistiminen oli minun heiniäni. Olen säilyttänyt pienen museotavaranurkkauksen. Sieltä löytyy vanhoja työkaluja ja erilaisia säilytysastioita yms. Talon viimeisen hevosen suitset on ripustettu seinälle. Äitini vanhat tanssikengät on laitettu talteen. Minun ja sisarusteni nallet istuvat isäni tekemällä syöttötuolilla.

Varsinkin sateella on kiva laiskotella vintillä. Sieltä löytyy lukemista. Minusta on mukava vetää peitto korville, kuunnella sateen ropinaa, ottaa päiväunet ja haaveilla auringonpaisteesta. Nuoriso käy vintillä hiplaamassa vanhoja pehmolelujaan ja varmistamassa että mitään ei ole laitettu kirppikselle myyntiin.

Itse tehty mökkipeli

Itse voi kehitellä ja tehdä mökkipelejä. Tässä on esimerkki itse tehdystä pelistä johon on käytetty remontista yli jäänyttä levyä ja kettingin pätkiä. Levyyn on sahattu eri kokoisia ja - muotoisia aukkoja. Vaikeusasteen mukaan ne on pisteytetty.

Tukikepeillä levy saadaan toisesta päästä irti maasta. Näin ketjun pätkät pääsevät liukumaan aukoista sisään kun niitä heitetään taululle. Tässä pelissä on mukavasti haastetta. Ketjun pätkä heitettynä on jonkin verran arvaamaton. Näin sattumalle ja onnelle annetaan mahdollisuus. Moukan tuurilla voi saada korkeita pisteitä. Me vietimme hauskan hetken kisatessa tämän mökkipelin äärellä.

Juhannusyön ajelulla

Ajelimme myöhään juhannusaattona kotiin ystävien juhannusiltamista. Olivat menneet edellisenä päivänä naimisiin ja nyt juhlistettiin yhteistä taivalta juhannuskokon äärellä. Hauska tapahtuma meidän juhannukseen. Paluumatkalla tiet olivat hiljaisia. Yksi muukin kokko nähtiin matkan varrella. Taivaalla riitti katseltavaa. 

Lavatanssit

Juhannuksena tanssilavan reunat ovat toivoa täynnä. Naiset kukkamekoissaan seisovat omassa ryhmässään. Miehet miettivät seuraavaa siirtoa. Vakinaiset kävijät tuntevat toisensa ja hakevat yhteistä vauhdin hurmaa. Satunnaiset matkailijat ihmettelevät menoa.

Illan mittaan löytyy suosikki, ehkä yhdeksi illaksi, ehkä pidemmäksi aikaa, joskus vain kahden tanssin ajaksi.

Illan hitailla voidaan miettiä, mennäänkö meille vai teille.

Nämä lavatanssijat löytyvät Mikkelin Kenkäverosta.

Savusaunan jengi

Savusaunan jengi kokoontui ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Nuori Paimentyttö, Sosiaalinen Taiteilija äitinsä ja poikansa kanssa sekä minä istuimme vierekkäin kaikki yhtä onnellisina hikoillen savusaunan mustilla lauteilla. Nuori Paimentyttö kertoi lähtevänsä heinäkuussa lammaspaimeneksi Kuusamoon Metsähallituksen kämpälle vahtimaan etteivät sudet syö lampaita. Sosiaalinen Taiteilija elpyi edellisen päivän näyttelyn avajaisista ja rupatteli iloisena tauluistaan. Mukava poikkeus, sillä aika usein lauteilla on ollut epäsosiaalisia taiteilijoita.. Äiti ja Poika huolehtivat Taiteilijan aikataulusta ja kotiinpaluusta. Kiireiset saunojat lähtivät omille teilleen. Minä sain nauttia pehmeistä löylyistä itsekseni viimeisen tunnin.

Tätä savusaunan rauhaa ja lempeyttä olen kaivannut pitkän talven. Nuori Paimentyttö on saunan vakiporukkaa viime kesältä. Muut jengiläiset lienevät vielä töissä kun tuttuja ei näkynyt. Juhannuksen jälkeen varmaan vilkastuu ja lauteille tulee ahtaampaa. Vaikka uimavesi on kylmää, niin pari kertaa kävin järvessä. Kaislat ovat vielä kovin lyhyitä eivätkä piilota uimareita. Siitä viis, ilman uimapukua polskuttelu on kivempaa.

Savusaunan riemuista pääsee nauttimaan Oriveden Purnussa. Kausilipun hinta on 20 euroa. Sillä hinnalla voi katsella kesän taidenäyttelyä, osallistua perjantaisin Asahi-liikuntaryhmään ja nauttia kaksi kertaa viikossa löylyistä.

Tekisi mieli jättää oma pyyhe merkiksi, että kohta tulen takaisin.

Muikkuja ja lättyjä iltanuotiolla

Puumalan kesäretkellä pääsimme serkkukylään Saimaan rannalle. Päivän mökkipelien ja urheiluaktiviteettien jälkeen meille tarjottiin iltanuotiolla mahtavan makuisia savustettuja muikkuja. Kalanvieroksujille oli myös nuotiomakkaraa. 

Jälkiruokana oli lättyjä niin paljon kuin maha veti. Ja kyllähän niitä mahtui.

Saunan ja uinnin jälkeen järvelle tuijottelu kauniissa kesäillassa oli kaikille mieluisaa puuhaa. Samalla siinä saatoi päivittää kuulumiset ja muistella menneitä. Hyttysiäkään ei ollut kiusoiksi asti. Meillä oli oikein viihtyisää.

Sanonnan mukaan suku on pahin ja erityisen paha kesällä kun nurkissa notkuu kaiken sorttisia kummin kaimoja lomamatkalla. Minulla on ihan mukava suku. Serkkuja minulla on noin viisikymmentä, jotka kaikki tunnen enemmän tai vähemmän. Minusta on mukava nähdä sukua. 

Miehelle on ollut opettelemista kun meillekin kotiin tai mökille saattaa yhtäkkiä ilmoittamatta pölähtää vierailulle hänelle vieraita ihmisiä. Mutta kaikkeen tottuu, sanoi mies kun serkkuja oven täydeltä pukkasi / sanoi pässi kun päätä leikattiin...? Kotimaan matkoilla hän on ottanut tavaksi ihmetellä, että eikö tässä kaupungissa asu yhtään serkkua. Taitaa oikein odottaa, että joku löytyisi :)

Ailin perunarieskaa

Jos nälkä yllättää Kangasniemen kohdalla, niin suosittelen siirtymään Ailin ruokapatojen ääreen. Lounas ja leipä nimisessä kodikkaassa pikkuisessa ravintolassa saa hyvää lounasruokaa vaihtuvalta listalta ja hyvät jutut ruokailun lomaan, tarvittaessa kaikki vaikka ranskaksi. Kotiinviemisiksi voi ostaa Ailin tekemiä leipiä. Me vietimme hauskan lounashetken lohikeiton äärellä rupatellen Ailin kanssa. Mukaan ostimme paikan päällä tehtyä perunarieskaa. 

Jos haluaa jaloitella lounaan päälle, niin Kangasniemen torin kyljessä rannassa on perinnepuisto, joka kiinnostaa varmaan ainakin puutarhaihmisiä. Muillekin se on rauhallinen paikka henkäistä hetki. Järvelle on mukava näkymä. Torilta sai lauantaina pärekoreja ja maatilatuotteita.

Aililla oli varattuna jo liput Kangasniemen laulukilpailujen finaaliin. Musiikkiviikot 17.-27.7 johtajanaan Mikko Franck tarjoavat Ailille ja muille musiikin ystäville laajan kattauksen monen sorttista musiikkia. Meilläkin on harkinnassa tehdä uusintavisiitti Kangasniemelle ja musiikkiviikoille sekä palata Ailin makoisaan ruokapöytään.

Kukat kassiin tai kenkään

Kuka sanoo, että kukat pitää laittaa purkkiin? Mikkelin Kenkäverossa on kukat laitettu hauskoihin asetelmiin vanhoihin kasseihin ja kenkiin. Homeinen monokin saa uuden, uljaan elämän kun siihen istuttaa orvokkeja. 

Korpilahden Putkilahdella on panostettu tienvarsi-istutuksiin. Heinäseipäisiin ripustetut värikkäät kattilat kukkineen ilahduttivat sateisena iltana ohikulkijoita. 

Vanhoja maitotonkia on valjastettu uusiokäyttöön.

Oton lapupupissakin oli kukat ikkunalla.

Harmi kun lapupupissa ei ollut tarjoilua. Musiikkiakin olisi ollut tarjolla. Lapupupin rakentaminen oli selvästi vielä vaiheessa. Mukava kun joku jaksaa ilahduttaa satunnaisia matkailijoita.

Kesällä on mukava kulkea pikkuteitä. Nähtävää on kymmenen kertaa enemmän kuin moottoriteiden varsilla. Nämä kuvat on napsittu matkalla Korpilahdelta Puumalaan.

Maanteiden romantiikkaa

Kesäisessä Suomessa maanteiden romantiikkaan kuuluu ehdottomasti lupiinit tien pientareilla, vanhojen rakennusten bongailu, maitolavat ja lehmät laitumella. Poikkesimme ensimmäisellä kesäretkellä rutiineista ja valitsimme meille tuntemattoman reitin pikku teitä pitkin matkalla Korpilahti-Puumala. Kaikkia edellä mainittuja saimme ihailla aurinkoisessa ja helteisessä +23-25 säässä menomatkalla.

Maitolavoja ei juuri enää näy teiden varsilla, mutta tällä reitillä niitä oli useampia. Ennen muinoin maitolavojen kyljet olivat täynnä tanssilavojen mainoksia. Tämä oli siistitty ja puleerattu versio maitolavasta.

Vanhaa maatalouslomittajan sydäntäni lämmitti tämä lehmälauma. Roduista en enää tiedä. Tässä porukassa oli kaikenlaisia sarvipäitä, sonneja, lehmiä ja vasikoita sekaisin. Taisi olla joku laajennettu lehmien luomuperhe, extended family.

Olen toden totta toiminut nuoruudessani maatalouslomittajanakin. Käsinlypsyä en osaa, mutta lypsykoneen tiedän kyllä mihin lehmän ulokkeeseen se kiinnitetään. Tästä valitsisin tuon ensimmäisen lähimpänä olevan eläimen. Kauempana olevalla on vääränlaisia ulokkeita ja väärässä paikassa, maidon lypsämisen näkökulmasta.

Upea elämys - KLONK

KLONK tarjosi konsertin, joka sisälsi ääniä, valoja, visuaalisia asetelmia, helmiä, upeita leideijä. Konsertti oli enemmän kuin pelkkä konsertti, se oli upea elämys! Olo oli kuin musiikin kohdussa, jossa sinut ympäröidään elämällä ja sykkeellä. 

KLONK eli Klemetti-Opiston Naiskuoro rakensi kuoronjohtaja Marjukka Riihimäen, koreografi Päivi Järvisen ja säveltäjä Tellu Turkan kanssa Oriveden Opiston kuoroleirillä kokonaistaideteoksen nimeltään Enkeleitä ja arjen jumalattaria, joka esitettiin yleisölle Klemetin kesä -konserttisarjassa. Esityspaikkana oli Oriveden Suoja.

Konsertti alkoi sillä, että yleisö sai matkata kymmenen hengen ryhmissä musiikillisen metsän halki konserttisaliin. Metsä oli rakennettu laulajista jotka seisoivat toisistaan erillään silmät kiinni hämärässä tilassa tuottaen erilaisia ääniä. Yleisö vaelsi hiljaa laulajien lomitse omille paikoilleen. Mahtava intro konserttiin!

Kun konsertti alkoi salin puolella niin valot sammuivat. Kuorolaiset saapuivat sisälle pimeään saliin takaovesta hiljaa paljain varpain aloittaen esityksen yleisön takana. Illan edetessä he liikuivat salin seinustoilla ympäröiden koko yleisön edestä, takaa ja sivuilta. Välillä he olivat pienissä ryhmissä salin neljässä nurkassa. Yhtäkkiä he siirtyivät yleisön keskelle laulamaan ja haastamaan kuulijoita. Salin edessä he avasivat verhot ja muodostivat visuaalisesti kauniita asetelmia. Rytmiä ja liikettä tuli pitkistä valkoisista helmistä, jotka toimivat rytmisoittimina ja välillä ne yhdistivät laulajia. 

Oli aivan uskomaton kokemus olla musiikin ympäröimänä. Kuvittelin, että siltä ehkä tuntuu pienestä ihmisen alusta äitinsä kohdussa, kun hän kuuntelee ympäriltä tulevia ääniä. Kuoro äänteli, lauloi, huohotti, huokaili. Äänimaailma oli rikas, vahva ja monipuolinen, upeaäänisiä naisia. Minä elin kuoron mukana jokaisessa sekuntissa ihokarvat kananlihalla. On vaikea pukea sanoiksi illan koskettavaa tunnelmaa. 

Olimme kuuntelemassa konserttia kolmen hengen porukalla. Kaikilla on varmasti erilainen musiikkimaku ja -tottumus. Kaikki kuitenkin pidimme konsertista tosi paljon. Tämä oli hieno, erilainen, upea elämys ja minulle ihana loman aloitus.

PS. Kiitos Johanna Raiviolle valokuvasta 

PPS. Helmet ovat vaativa rytmisoitin. Pieni epätarkkuus rytmissä poistuu varmaan useammalla yhteissoittoharjoituksella :)

Muuttokuorma mökille

Kesäloma kun alkaa, niin silloin alkaa myös muuttokuormien karavaani mökille. Auto täynnä nyssäköitä, pussukoita, kukkia ja polkupyöriä. Ensimmäinen muuttokuorma on saatu onnellisesti perille. Paras tapa päästä irti arjesta ja rutiineista on suunnata auton nokka kohti kesäseikkailuja.