torstai 6. elokuuta 2015

Siideriä presidentille



Tältä rouvalta Ranskan presidentti ostaa siiderinsä kesäbileisiin Versaillesiin. Domaine de Kerveguen tila tuottaa kolmea erilaista siideriä, joista kuiva brut oli ehdottomasti suosikkini. Carpe Diem on hieman makeampi, hyvä sekin. Tilalla valmistetaan myös omenista ja hunajasta tehtyä likööriä, jonka nimi on Chouchenn. Varoittelivat, että se saattaa aiheuttaa hallusinaatioita. Ostettiin mukaan yksi pullo, jotta voidaan varmistaa oliko se vain bretagnelainen citylegenda. Kaupanpäälle saatiin omenasiideristä tehtyä hyytelöä. Se on mainio yhdistelmä juuston kanssa samaan tapaan kuin leipäjuusto ja lakkahillo. 


Kellariinkin pääsimme tutustumaan. Tähän vuoden aikaan tynnyrit kumisivat tyhjyyttään ja odottivat uuden kauden satoa.


Tilan rakennukset olivat vanhoja kauniita kivirakennuksia. Ympäröivillä pelloilla kasvoivat tilan omenapuut.


Bretagnessa siideri tarjoiltiin melkein aina keraamisesta mukista, ei juuri koskaan lasista. Monet näyttivät yhdistävän siiderin juontiin joko suolaisia tai makeita kreppejä. Suolaiset tehdään usein tattarijauhoista ja makeat vehnäjauhoista. En tiedä oliko tämä vain paikallinen vai yleisranskalainen tapa. Muualla huomasimme, että suolaisia kreppejä saatettiin kutsua myös nimellä galette. Alla kuva sekä suolaisesta, että makeasta liekitetystä krepistä. Molempia sai vaikka millä sisuksilla, mutta suolaisessa lieni tyypillisin sisältö kinkku, juusto ja muna. Krepit olivat mukava pieni lounas tai iltapala. 

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Saari Atlantilla

Ile-de-Batz, saari Atlantilla Roscoffin kaupungista pohjoiseen, Bretagnessa Ranskassa. Saari ilman autoja. Polkupyöriä saa satamasta vuokralle. Puisto täynnä kukkia. Kujat täynnä viehättäviä pikku taloja.  Saaresta löytyy ravintoloita ja kahviloita. Uimaranta. Leppoisa päiväretkikohde lomamatkalla.








Toripäivä



Toripäivänä Locquirecin keskusta suljetaan autoliikenteeltä. Kadut täyttyvät erilaista myyntikojuista. Vietimme viihtyisän päivän vaellellen pitkin katuja ja kujia. Jotain löytyi ostettavaksikin.


Taiteen ystäville löytyy tauluja, joiden aihepiiri on selvästi Bretagnen rannan laskuvesi. Innokas taiteilija esitteli niitä halukkaille ostajille.


Juuston myyjällä on valtavat valikoimat erilaisia sortimentteja. Meidän kassiin valittiin Reblochon, johon tutustuimme kun meillä oli sohvasurffareita Savoien alueelta Ranskasta. Sieltä on kyseinen juustokin. Lisäksi mukaan lähti Saint-Nectaire, Chevre, Cantal ja Roqueford. Hyvää!


Juustojen seuraksi torilta voi poimia erilaisia tahnoja ja pestoja. Artisokka valkosipulilla maustettuna oli minusta oikein hyvää. Oliiveja oli monenlaisilla täytteillä.


Torilta pitää Bretagnessa löytyä tietysti kaikenlaisia kalaherkkuja.


Muut Bretagnen postaukset Bretagne tunnisteen alla.

tiistai 4. elokuuta 2015

Miten kampela fileroidaan?



Miten kampela fileroidaan? Helposti, parissa minuutissa, on vastaus, jos kalakauppiaalta kysytään.


Asiakas valitsee kalan.


Ja kalakauppias laittaa veitsen heilumaan.











Aikaa ei kulunut kyllä kahtakaan minuuttia. Hienoa, se oli ammattitaitoa. Kampela oli Atlantin antimia Bretagnesta ja tällaista herkkua siitä tehtiin.

maanantai 3. elokuuta 2015

Miten osteri avataan?



Tärkeintä osterin avaamisessa ovat oikeat työkalut, tämän opimme Ranskassa. Osterin avaamiseen tarvitaan kunnollinen osteriveitsi. Muovinen suoja on tarkoitettu estämään lipsuvan veitsen pistot. Ostreita syödään Ranskassa usein mm. jouluna ja uutena vuotena. Silloin terveyskeskuksiin jonottavat kätensä rei'ittäneet varomattomat osterin avaajat. Yritimme löytää kotiin tuomiseksi noita muovisuojia, mutta eipä tullut kaupassa vastaan. Veitsiä kyllä löytyi.


Osterin avaaminen aloitetaan työntämällä veitsi voimakkaasti kuoren väliin, saranapuolelta olevasta pienestä aukosta. 

Sen jälkeen kansi kammetaan toiselta sivulta veitsellä auki, leikaten samalla kantta kiinni pitävä lihas irti kannesta. Kuoret irroitetaan  toisistaan.


Yläkannesta kaavitaan pehmeä sisus alakannelle. 


Työskentelyn aikana pyritään säilyttämään osterin sisällä oleva neste niin että sen voi nauttia liemenä osterin lihan kanssa.


Osterin voi maustaa tuoreella sitruunan mehulla.


Sitten vain osteri suuhun ja samppanjaa kyytipojaksi. Minulle kelpaa kyllä!


Bretagnessa torilla osterin kilohinta oli varsin kohtuullinen.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Rapujuhlat ranskalaisittain



Ostereita, hummereita, rapuja, simpukoita, äyriäisiä, kotiloita. Kaikille Bretagnessa kalatiskillä nähdyille meren herkuille minulla ei ole edes nimiä. Saimme Ranskan matkalla maistella meille uusia ja tuntemattomia makuja. 


Upea herkkuvati, joka meille tuotiin maisteltavaksi, oli täynnä erilaisia mönkiäisiä. Isäntäväkemme selvitti ystävällisesti tärkeimmän eli sen mitä kustakin on tarkoitus syödä. Erilaisia työkaluja piikeistä pihteihin ja veitsiin tarvittiin kuorien ja kansien avaamiseen. Haarukalla ja veitsellä ei tehnyt tällä kertaa mitään. Jos pelkäät sormien likaantumista, niin tätä ruokaa ei kannata silloin tilata.


Herkkujen kanssa nautittiin yhteen sopivat viinit. Hyvää oli!! Ilman ranskalaisia ystäviämme tuskin olisimme uskaltautuneet kokeilemaan näitä kaikkia kummallisia otuksia. Ehkä tahtoakin vielä olisi maistamiseen löytynyt, mutta taitoa kuorimiseen ja avaamiseen ei ollut. Taas opittiin uutta, rapujuhlat ranskalaisittain.


Muut Bretagnen postaukset Bretagne tunnisteen alta.

lauantai 1. elokuuta 2015

Aarteita Atlantin rannoilta



Laskuveden paljastessa rantoja aarteenetsijät lähtevät liikkeelle. Bretagnessa Atlantin rannalla vesi laskee useita metrejä, jopa 12-13 metriä vuorokaudessa. Maisemat muuttuvat muutamassa tunnissa täydellisesti.  Tämä on hämmentävä ilmiö vuorovesiin tottumattomalle. Joihinkin veneisiin on rakennettu kaksoisköli, jolla vene pysyy pystyssä myös kuivalla maalla, kun vesi lähtee alta. Joissain veneissä oli laidoilla kiinteät tuet, jotka pitivät venettä pystyssä. Paikalliset nauravat turisteille, jotka saapuvat laskuveden aikaan rannalle, sitovat veneensä tiukasti kiinni lyhyillä köysillä ja sitten ihmettevät kun vene jää veden alle nousuveden noustessa veneen yli. Seuraavaa laskuvettä odotellessa voi miettiä, onko veneen sisällä säästynyt jotain ehjänä, mutta ei ainakaan kuivana..


Me pääsimme Ranskan matkalla Locquirecissä Bretagnessa etsimään rannoilta paljastuneita aarteita. Hyvien oppaiden ohjeistuksella löysimme näitä kotiloita, joiden ranskalainen nimi on bigorneaux. 


Kotiloita ja simpukoita oli vaikka minkä näköisiä. Jotkut olivat syötäviä ja toiset taas katseltavia. Noita vaaleita maistelimme suoraan rannalta poimittuna, vedessä huuhdeltuina ja sisuskalut poistettuina. Olivat taatusti tuoreita. Maku oli kuin kuivattua aprikoosia mutta suolaisena versiona.


Elämän jälkiä oli kaikkialla.


Tässä on meidän saaliimme, joka keitettiin suolavedessä ja herkuteltiin retken jälkeen. Kuoren sisältä löytyy pieni kiemura herkku syötäväksi. Ulos sen saa samalla tekniikalla kuin etanoita syötäessä eli pienellä haarukalla tai piikillä kaivaen. Minä tykästyin kovasti näihin alkupaloihin.


Parhaita matkamuistoja ovat itse poimitut simpukat ja kotilot.


Bretagnen muut postaukset löytyvät Bretagne tunnisteen alta.