sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Siikanevan pitkospuut



Suo on minusta voimaannuttava paikka. Siinä on jotain alkukantaisen vahvaa ja salaperäistä. Siikanevan suuri suoalue Oriveden ja Ruoveden rajamailla tarjoaa suoenergiaa pitkospuiden kulkijoille.


Suonsilmäkkeet kimmelsivät auringossa ja heijastivat pilvikuvia.


Vahvat värit olivat jo vallanneet maiseman.


Ihanaa punaista, keltaista, vihreää kaikissa mahdollisissa sävyissä näkyi suotöppäreillä.


Välillä kuljimme pienille metsäsaarekkeille.


Siellä jatkui väri-ilottelu.


Aurinko valaisi maisemaa puiden takaa.


Ihan kuin satumetsässä olisi kulkenut.


Muitakin kulkijoita tapasimme pitkospuilla.


Pitkää matkaa emme kävelleet vaan nautimme ihanasta aurinkoisesta päivästä.

2 kommenttia:

  1. On se kumma kun ei tuollakaan ole kayty ikina vaikka on niin lahella. Mites polvi voi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polvi kulkee pitkospuilla kohtuudella pari kilometriä kun on polvituki viritettynä, mutta muuten on vielä vähän hankalaa ylämäki-alamäki sekä raput ja yöllä tekee kipeää kääntyä. Mutta mukana kulkee ja parempaan päin mielestäni. Vauhti tosin ei päätä huimaa.

      Poista