Lintubongarit käyvät aivan kuumana kun muuttolinnut alkavat palailla etelän lämmöstä tänne meidän kotikoivuihin ja rantavesille. Minä suuntasin pyörälenkkini Laajalahden lintutorneille.
Elfvikin lintutornilla pari herraa oli aamun tunteina bongannut jo 60 erilaista lintulajia. Pyysin heitä näyttämään minulle jonkun mielenkiintoisen linnun. Kaislikon reunaa kuopsutteli jalohaikara, jonka saattoi nähdä ilman kiikareitakin. Hienolta se näytti siipiä oikoessaan.
Villa Elfvikin luontotalolla voi käydä ihailemassa perhoskokoelmaa. Café Satakieli on auki vain lauantaisin ja sunnuntaisin, joten sinne ei päässyt kahvittelemaan. Luontotalon ympärillä on kivoja kävelyreittejä. Kukkien ystävillekin on siellä katseltavaa.
Pyörälenkkini jatkui kohti Otaniemeä hiekkatietä pitkin.
Maarin lintutornilla se vasta kuhina kävi. Torni oli täynnä hiljaisia miehiä. Itselle tuli melkein vaivautunut olo, enkä tuntenut itseäni kovin ammattilaiseksi, kun paljaalla silmällä tiirailin merelle päin. No, mitä siitä. Kukin nauttii tavallaan.
Minä paistattelin hetken päivää ja käänsin sitten fillarin nokan kotia kohti.
Oli ihana kuunnella huikeaa linnunlaulua. Joku kerta voisi mennä ihan kiikarien tai kaukoputken kanssa paikan päälle niin näkisikin enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti