Etana, etana näytä sarves, onko jouluna lunta. Jos näiltä etanoilta kysyy, niin vastaus on selvä. Johanna Kiivaskosken etanat ennustavat tulevaa Galleria G:ssä Pikku Roballa. Esillä on hyvin erilaisilla tyyleillä toteutettuja keramiikkatöitä. Etanat edustivat minulle luonnonmukaista ilmaisua, aitoja niljakkeita. Kimaltava hämähäkki taas loisti dramaattisesti kuin timantti goottikansan rinnuksilla.
Minun mielestäni näyttely olisi voinut olla täynnä pelkästään näitä sinivalkoisia keramiikkakakkuja. Teki mieli silittää ja tunnustella niiden kylkeä. Muoto ja pinta olivat houkuttelevia. En tiedä, miksi niitä olisi kutsunut. Kuvat pinnassa olivat kuin vanhasta luontokirjasta, tuijotuskiviä. Kiehtovia.
Kun katselin näyttelykutsua ensimmäistä kertaa hämärän eteisen lattialla ilman silmälaseja, ajattelin mielessäni, mitä pikkuhousun suojia on viskelty pitkin sammalmättäitä. Onhan näitä kaikenlaisia kantaa ottavia performansseja. Onneksi ensitapaaminen ei ollut koko totuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti