Nyt on Stockmannin jouluikkuna käyty katsomassa. Vielä en haluaisi aloittaa joululaulujen kuuntelemista tauottomana taustana kaupoissa, mutta ei kai sitä voi välttääkään. Ihailen sitä kauppiasta, joka rohkeasti teki päätöksen olla hiljainen kauppa ilman taustamusiikkia. Myönnän, että yhden ainoan kerran olen kuunnellut ilolla kaupan joulumusiikkia. Olin jouluaattona juuri ennen sulkemisaikaa tyhjässä tavaratalossa ja nautin joulun fiiliksestä musiikin säestyksellä. Pakkomusiikki on eri asia kuin itse vapaaehtoisesti valittu nautinto. Jouluradio kyllä soi lähempänä joulua. Mutta ei vielä. Pitää vähän säästellä.
Jotenkin tuli ikkunaa katsellessa sellainen olo, että olen tämän nähnyt ennenkin. Ehkä olen nähnyt ikkunan liian monta kertaa. Vähän vaisulta se tuntui. Ehkä kaipasin lisää liikkuvia osia. Joitain kivoja pikkuluukkuja sai tirkistellä ihan rauhassa, sillä lapset olivat parkkeeranneet enimmäkseen vieressä olevan Lego-ikkunan eteen luettelemaan joululahjatoiveitaan.
Mikäs siinä, kyllähän Legoista oli rakennettu iso kokonaisuus...mutta ehkä minulla on jo paras Lego leikki-ikä ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti