Brunssilla Frankfurtissa

Retkipäivämme Frankfurtissa alkoi brunssilla Iimorissa. Tarjolla oli ihania täytettyjä leipiä, sekä makeita että suolaisia tuoreita leivonnaisia, itse puristettua tuoremehua, hyviä leikkeleitä, hedelmiä jne. Tarjolla oli aivan riittävästi kaikkea hyvää. Kahvilan brunssi on viikonloppuaamuna todella suosittu. Se on palkittu useampana vuonna ansioistaan. 

Miljöö on myös hauska yhdistelmä sekalaisia vanhoja kalusteita. Kyllä Iimorin eväillä jaksoi päivän aloittaa. Suosittelen.

Muistikuvani Frankfurtista vuosien takaa ja lentokoneen ikkunasta oli lähinnä pilvenpiirtäjät ja moderni kaupunki.

Minulle oli yllätys, että Frankfurtista löytyi niin paljon vanhoja kauniita taloja.

Kauppahallissa kävi viikonloppuna kova kuhina kun ihmiset hakivat ruokatarpeita. Minä tietysti vain ihailin kukkatiskejä.

Lounaalle poikkesimme Erbgutiin. Söin todella maistuvan lämpimän salaatin.

Gallerioita Franfurtissa riittää ja todella monenlaisia. 

Frankfurtilaisilla on hauska pubiratikka. Melkoisen iloinen väreiltään.

Illalla poikkesimme ihailemaan yöllisen kaupungin valoja Main towerin huipulle.

Ylhäällä on hieno ravintola, jonne päästäkseen pitää ostaa pääsylippu ja kulkea metallinpaljastimien läpi.  Jos ei halua ruokailla niin loungen puolella voi istuskella maisemia ihailemassa. Kerrosta ylempää löytyy näköalatasanne. Sinne emme tällä kertaa halunneet. Sisällä oli lämpimämpää.

Päivän päätteeksi suuntasimme nukkumaan sohvasurffariystävämme luo, joka toimi paikallisoppaanamme koko vierailun ajan. Hänen kotinsa oli kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Hän on vieraillut luonamme Suomessa useamman kerran. Sohvasurffausystävien kautta matkailuunkin avautuu aivan toisenlainen paikallinen näkökulma. Näimme ja koimme parin Frankfurtin päivän aikana paljon. Ilman ystäväämme vierailu olisi ollut paljon latteampi. Ensi kesänä taas tavataan. 

Miron näyttely Frankfurtissa

Frankfurtin taidehallissa on kesäkuulle saakka aivan ihana Joan Miron töiden näyttely. Tauluja on saatu esille yksityisistä kokoelmista ja taidemuseoista ympäri maailman.

Vaikka modernista taiteesta voidaan olla montaa mieltä, niin en tiedä mikä taika näissä Miron tauluissa on, kun ne ovat niin upeita. 

Olen erityisen ihastunut hänen sinisiin tauluihinsa. Sininen väri on huumaava.

Mirolla on monenlaisia töitä. Toiset ovat täynnä pieniä yksityiskohtia. Toiset taas ympäripyöreitä ja suureellisia.

Ruskeissa tauluissa on ihana maanläheinen sävy.

Näyttelyn avajaisissa salit olivat kuulemma niin täynnä, että tauluja tuskin näki. Nyt oli väljää kulkea tauluilta toiselle.

Jostain syystä tämä taulu houkutteli pariskuntia pysähtymään äärelleen.

Olin niin onnellinen kun huomasin, että näyttely oli sopivasti auki juuri Saksan matkamme aikaan. Menkää ihmeessä katsomaan, jos liikutte kulmilla. Upea!

Viinialue Rheingau

Mainzista jatkoimme matkaa Reininjoen vartta pitkin Rheingaun viinialueelle. Pysähdyimme Rudesheimiin katselemaan viinipeltoja. Viljelijöillä oli menossa usealla tilalla oksien karsinta. Ymmärtämättä viininviljelyn syvintä olemusta, totesin että täällä suositaan sellaista tyyliä, että vanhasta rungosta kasvamaan jätetään vain yksi nuori oksa ja muut hörselöt leikataan pois.

Nämä nuoret yksinäiset oksat taivutetaan vaakasuorille tukilangoille, jossa ne sitten kasvattavat versoja ja uusia oksia. Jossain muualla päin suositaan enemmän puskamaisia viiniköynnöksiä, jotka saavat alkunsa useammista nuorista oksista, mutta täällä siis näin.

Hienolta näytti maisema vaikkei kevät vielä kovin pitkällä ollutkaan.

Rudesheim on kesällä yksi vilkkammista viiniturismikaupungeista, mutta näin maaliskuulla se oli aivan hiljainen. Monet kaupat ja kuppilat olivat kiinni. Yksi iso kiinalainen turistiryhmä liikkui kujilla.

Välillä ilmassa oli sadetta ja pakenimme kosteutta Engelin kahvilaan. Siellä ei ollut ketään muita meidän lisäksi. Työntekijät puhdistivat valkoisia nahkasohvia alkavaa kesäkautta varten.

Kylmän kelin kunniaksi viini nautittiin tällä kertaa lämpimänä eli lasillinen Gluhweinia lämmitti kummasti. Skandinaavista glögiäkin olisi ollut tarjolla.

Kevään merkkejä oli Rudesheiminkin puissa.

Viininviljelyn syvin olemus on minun mielestäni hyvät viinit. Rudesheimista suuntasimme Hattenheimiin maistelemaan Barthin tilan viinejä. Tuottajalta on Alkossakin ollut parinkympin kuohuviini ja isäntä oli sitä mieltä, että hänen Riesling Fructuksensa on tulossa piakkoin Alkoon myyntiin. No katsotaan käykö näin. 

Maistelimme isännän johdolla eri tyyppisiä ja hintaisia viinejä. Halvimmat pullot olivat seitsemän euroa ja kalleimman hinta hulppeat 279 €. Meidän tuliaisvalinnat osuivat sinne välimaastoon edullisempaan päähän.

Rose tuntuu olevan kovin suosittu niin viineissä kuin kuohuvissakin. Yhden pullon rosea toimme kesää odottamaan. Kaikki pullot selvisivät matkalaukkukuljetuksesta ehjänä. Näitä pulloja kotona maistellessa voi muistella hauskaa Saksan retkeä. 

Melko lähellä Hattenheimia sijaitsee Eltvillessä Kloster Eberbach. Kävimme siellä muutama kesä sitten. Jos haluaa nähdä upean luostarin ja yhden Saksan suurimmista viinintuottajista, niin suosittelen myös sitä paikkaa. Hieno ympäristö ja hyviä viinejä. Tällä kertaa emme ajelleet sinne saakka, sillä jatkoimme matkaa eteenpäin.

Mainzin ravintolasuosituksia

Mainzin matkamme ehdoton ykköspaikka ruokailun suhteen oli ravintola HDW oopperan kupeessa. Ainakin jos haluaa maistuvaa Flammkuchenia, niin voin lämpimästi suositella paikkaa. Yläkuvassa näkyy näitä herkkuja, jos joku ei tunne tätä pitsan näköistä läpyskää.

Osuimme ravintolaan puolta tuntia ennen kuin esitys oopperalla loppui. Tämän jälkeen olisikin ollut mahdotonta löytää yhtä ainoaa vapaata paikkaa ravintolapöydistä. 

Ympäristö oli todella viihtyisä, palvelu asiantuntevaa ja ystävällistä... 

...ja ruoka taivaallisen hyvää. Ostettiin pullo viiniäkin ensimmäisen Saksan illan kunnaksi. Ihmeteltiin kuinka tuota saksalaista herkkujuomaa vain riitti ja riitti, kunnes tajusimme, että meillä oli litran pullo. No, kyllä sekin meni, eikä tehnyt tiukkaakaan.

Toisena iltana lähdimme katsastamaan Tripadvisorista bongaamaani viinitupa Zum Spiegeliä Augustinerstrassen nurkille. Suomessa ollaan totuttu siihen, että jos pöydässä istuu yksikin henkilö niin kaikki neljä paikkaa ovat hänen omaisuuttaan. Mutta ei täällä! Tiivistämällä ja siirtelemällä meillekin saatiin tilaa. 

Iloisesti rupatteleva eläkeläisjoukko tempaisi meidät mukaan juttuihinsa. Täällä sai laittaa koko kielitaitonsa peliin. Muutamia yhteystietojakin vaihdettiin. Saimme hyviä vinkkejä Mainzin turistikohteisiin ja tiukkaa pohdintaa siitä, missä on paikkakunnan paras ruoka.

Raadin tiukassa äänestyksessä voitti niukasti lähellä sijaiseva Weinhaus Michel.

Menimme Michel ravintolaan sisälle ja olimme aivan hämillämme, sillä verhon takana avautui tavallinen, vähän nukkavieru kuppila, joka kaiken lisäksi oli täynnä taas eläkeläisiä. Vaikka ei eläkeläisissä mitään pahaa ollut, ihan melkein ikätovereita :) Mutta ei syytä huoleen. Pieni tarkistuspuhelinsoitto ja meidät ohjattiin alakerran ruokapuolelle. Sieltä löytyi yksi pöytä meillekin.

Alhaalla oli aivan toinen maailma. Valkoiset seinät ja pelkistetty sisustus tekivät kellarihuoneesta viihtyisän. Alhaalla myytiin tuottajien viinejä kotiinkin ostettavaksi, mutta me pysyimme sitkeästi pääsääntöisesti ruokalinjalla.

Ruoka-annokset olivat tuhteja, mutta oikein maistuvia.

Huh sitä syömistä Saksan reissulla! Annokset olivat isoja, ruoka hyvää ja viiniä sai riittävästi. Jos jäi nälkä niin ei muuta kuin kakkua tai Appfelsrtudelia syömään vaniljakastikkeella Dom Cafeseen kirkon viereen. Se oli oikein  perinteinen kahvila ja suussa sulavat herkut!

Kaikki tämä Mainzin pojan, Gutenbergin, valvovien silmien alla. Juu, kiloja tuli, mutta hyvää oli!

Mainzin nähtävyyksiä

Aloitin Mainzin nähtävyyksien katselun kirkkoaukiolta. Aukion toisella reunalla seisoi jyhkeä Dom ja toisella reunalla oli kauniita koristeellisia taloja. Katedraalia kutsutaan Domiksi. Dom on valtavan iso ja melko pelkistetty kirkko sisältä. Kannattaa kurkata sisään. Sen edessä on iso kävelijöille varattu aukio. Aamulla paikalla oli vain muutamia koululuokkia retkellä ja tavarankuljettajien autoja ohikulkumatkalla. Kahviloiden terassit olivat tyhjiä. 

Perjantaiaamuna torin täyttivät kukkien, vihannesten, hedelmien ja muiden ruokatavaroiden myyjät ja innokkaat asiakkaat, jotka olivat hankkimassa viikonlopun ruokatarpeita. Aukion reunoilta alkoivat kenkä-, vaate-, ja muiden kauppojen rivistöt.

Kävelykatuja oli Mainzissa paljon, mikä minusta oli mukavaa. Yksi viihtyisä katu kuljeskella oli Augustinerstrasse. Siellä oli paljon kivoja putiikkeja, kuppiloita, koristeellisia vanhoja taloja, kirkkoja jne. Kesällä katu on varmaan tupaten täynnä, mutta nyt sitä sai kävellä melkein yksin koiranulkoiluttajien kanssa.

Tämän kadun varrelta löysin Augustinerkirchen. Sisään kun astui, niin ei voinut kun ihmetellä sitä koukeroiden ja krumeluurien määrää, joka kirkossa oli. Sisustus oli niin ylipursuava ettei tiennyt oliko se kaunis vai kamala, viihdyttävä ainakin kun yritti saada selkoa kaikista yksityiskohdista. Mukava siellä oli istua hetki ja katsella kattokoristeita.

Yksi mainitsemisen arvoinen vierailukohde Mainzissa on Römerpassage ostoskeskuksessa sijaitseva museo, jossa on esillä Mainzin kaivauksissa esille tulleita esineitä ja rakennelmia. Museo on aivan ilmainen ja minusta mielenkiintoinen. Ei voi kun kadehtia mainzilaista historian opettajaa, joka voi viedä oppilaansa katsomaan uskomattoman vanhoja juttuja aivan livenä. Museossa voi kuunnella myös erilaisia esityksiä ja museon herra esittelee museota mielellään ja tietää paljon!

Mainzissa on kiva kuljeskella pitkin Reininjoen vartta ja katsella kevään etenemistä sekä erilaisten laivojen ja veneiden kulkua joella.

Mainzin ravintoloista ja kuppiloista myöhemmin lisää juttua.