Stellenboschin helmi Asara

Etelä-Afrikan reissulla pysähdyimme pariksi yöksi viinialueelle Stellenboschiin. Ajomatka sinne oli Cape Townista noin tunti.

Viiden tähden hotelli Asara täytti kaikki toiveemme. 

Huoneet olivat todella tilavia terassia ja kylpyhuonetta myöten.

Sviitissä tilaa oli vielä kaksin verroin enemmän.

Hotellialueella oli herkku- ja suklaamyymälä, josta ensimmäisenä iltana haimme käsin tehtyjä suklaita.

Niitä nautimme yhdessä talon viinien kanssa omalla terassilla.

Viinitastingiin pääsi maistelemaan lisää Asaran maailmallakin palkittuja viinejä.

Hankimme kotiintuomisiksi paria jälkiruokaviiniä.

Koko hotellialue ja viinitila oli aidattu. Turvallisin mielin saattoi kulkea pitkin viiniviljelyksiä ihailemassa syksyn värejä.

Hotellin aamupala oli loistava.

Minua ilahdutti runsas tuoremehujen ja hedelmien valikoima. Buffetaamiaisen lisäksi lämpimäksi aamupalaksi saattoi tilata vaikka vohveleita.

Sunnuntaibrussilla tarjottiin talon kuohuvaa.

Nautiskelimme siitä ravintolan terassilla.

Illallisella hotellin fine dining ravintolassa saimme mm. loistavaa hyppykaurista.

Jos viininmaistelu ja hienostelu alkaa kyllästyttää, niin baarissa on tarjolla pitsaa ja Afrikan laajin gini kokoelma. Valittavana oli yli 280 erilaista pulloa.

Koti-ikävän yllättäessä otetaan tuikku murheeseen!

Etelä-Afrikan viinit - Vergenoegd

Vergenoegdin viinitila sijaitsee Stellenboschin viinialueella vain parikymmentä kilometriä Cape Townin lentokentältä. Vuokrasimme Kapista auton ja suuntasimme kohti Stellenboschia. 

Vinkin tästä kohteesta saimme Kapissa sohvasurffausemännältämme, joka kertoi että tilalla on markkinat lauantaisin. Myynnissä on erilaisia ruokatuotteita, käsitöitä, vaatteita, kosmetiikkaa jne. Me hankimme markkinoilta kotiintuomisiksi kauniin hyppykauriin nahan. Alueella on lapsille tarjolla pomppulinnoja ja muuta puuhaa. Bändi viihdytti markkinavieraita ja meno oli letkeän mukava.

Vergenoegdin ympärillä on rypäleviljelmiä kuten tietysti voi olettaakin viinialueella. Mutta tämä ei varsinaisesti ollut syy meidän pysähdykseemme. 

Vergenoegd on kuuluisa juoksevista intialaisista ankoistaan ( Indian runner ducks ). Tilan vieressä on lampi, joka on täynnä ankkoja ja muita lintuja. Tiettyyn aikaan päivästä lammelle lähtee kanoottimies, joka kokoaan ankat yhteen ja ohjaa ne laumana rannalle.

Pari vuotta sitten tilalle hankittiin 800 ankkaa biologiseen tuholaistentorjuntaan viiniviljelmille. Joka päivä ankat marssivat jonossa hommiin. Tätä hupaisaa tapahtumaa ihmiset saapuvat sankoin joukoin ihmettelemään. Ankat houkuttelevat paikalle paljon lapsiperheitä. 

Intialaisten ankkojen seuraksi on liittynyt muitakin työintoisia siivekkäitä. 

Tila on kaikin tavoin hyödyntänyt tämän ankkanäkökulman viineissään. 

Viinitilan ravintola on oikein viihtyisä. Sieltä voi ostaa piknikkoreja viineineen, jos haluaa nauttia konsertista ulkona. 

Kaupasta saa viinien lisäksi myös ankkatuotteita.

Me nautiskelimme hetken ravintolan tunnelmasta ja ...

...hyvästä tapas-tarjoilusta.

Vergenoegd sopii hyvin vierailukohteeksi lapsiperheille. Vanhemmat voivat maistella viinejä ja kuunnella mukavaa musiikkia, lapset pääsevät peuhaamaan viihtyisälle pihalle ja näkevät hauskan ankkaparaatin. Ravintola on lapsiystävällinen ja ruokaa löytyy kaikenlaiseen makuun. Paikka oli leppoisa ja ankkamaraton uskomattoman hupaisa.

http://vergenoegd.co.za/

Etelä-Afrikan viinit - Constantia Glen

Eteläafrikkalainen Constantia Glenin viinitila sijaitsee Pöytävuoren ja Constantiavuoren välissä aivan Cape Townin keskustan tuntumassa. Tilan kuudestakymmenestä hehtaarista noin puolet on pyhitetty viininviljelyyn.

Olemme tilanneet ensimmäisen kerran Constantian tilalta viinejä kolmisen vuotta sitten. Kun lähdimme suunnittelemaan matkaamme Etelä-Afrikkaan oli aivan päivän selvää, että haluamme vierailla tilalla, jonka viinejä olemme jo vuosia nauttineet. 

Toimitusjohtaja Horst Prader esitteli meille ystävällisesti tilan viljelyksiä ja kertoi Constantian tuotannosta, jossa pyritään pitämään mielessä kestävän kehityksen näkökulmat. Työntekijöiden tyytyväisyydestä työnantajaansa kohtaan kertoo se, että monet ovat olleet tilalla töissä toistakymmentä vuotta. Tuholaistentorjunta hoidetaan viiniviljelyksillä miltei sataprosenttisesti biologisin menetelmin. 

Viinikellareilla näimme tammitynnyreiden kyljissä tuttuja merkintöjä. Constantia Glenin punaviini Five on minun suosikkini. Se on loistava seuralainen vaikka hyvälle pippuripihville. Muutama vuosi kuitenkin pitää odotella ennen kuin nämä tynnyreiden juomat ovat valmiita lähtemään maailmalle. Annetaan kypsyä rauhassa, niin hyvää tulee.

Tilalla oli hiljaista, sillä syksyn rypälesato oli saatu jo poimittua. Sekä poiminta että lajittelu hoidetaan tilalla käsin. Nyt vain isot konttirekat kulkivat pihassa hakemassa pulloja ja laatikoita edelleentoimitettavaksi.

Tilaan tutustumisen jälkeen siirryimme toimitusjohtajan kanssa sisätiloihin maistelemaan viinejä. 

Viinintekijä Justin Van Wyk on Constantia Glenin viinimestari. 

Hänen käsialaansa ovat kaikki tällä hetkellä myynnissä olevat Constantia Glenin viinit. Pöydässä oli tarjolla punaviinit Three ja Five sekä valkoviinit Two ja Sauvignon Blanc. Nämä olivat meille toki kaikki tuttuja jo entuudestaan ja hyväksi havaittuja, mutta mukava niitä oli maistella tekijän seurassa.

Mestari viinien takana osoittautui myös mestarikokiksi ja ruuan ystäväksi. Meille tuotiin tarjolle tilan ravintolasta upeat suolapalat nautittavaksi viinien kanssa. Tilalla on kehitelty oma viineille sopiva leipä. Parhaat juustojentekijät on etsitty tuottamaan halutunlaisia juustoja. Uusia hyytelöitä kokeillaan koko ajan.

Viinintekijä Justin Van Wyk oli innostunut työstään. Hän halusi löytää uusia näkökulmia työhönsä. Iloisen ja innostavan iltapäivän kruunasi kylmiöstä esiin kaivettu harvinaisuus. Pari vuotta sitten viinimestari onnistui valmistamaan erinomaista jälkiruokaviiniä. Sitä ei ole myynnissä, mutta kylmiön viimeinen pullo avattiin vierailumme kunniaksi. 

Constantia Glen 2015 Noble late harvest oli herkkujen herkkua! Ihmettelin suureen ääneen, miksei sitä ole myynnissä. Ratafiamainen maku oli sopivan sitruksisen kirpeä, mutta samalla kermainen ja makea. Olisipa ollut passion-juustokakkua seuraksi! Vieläkin nousee hyvä maku suuhun, kun muistelen tuota herkkuhetkeä.

Meillä oli loistava vierailu Constantia Glenin viinitilalle. Aivan varmasti myös jatkossa tilaamme heidän viinejään. Eteläafrikkalaiset ystävämme kertoivat myöhemmin, että he vievät usein tilalle omia vieraitaan, koska ravintola on hienosti viinipeltojen keskellä ja sieltä on mukavat näkymät alas laaksoon. Ravintolasta voi tilata pieniä tarjoilulautasia, jolle on koottu suuhunpantavaa sekä niihin sopivat maisteluviinit kohtuulliseen hintaan. Constantia Glen tuntui olevan paikallisten mielessä tunnettu ja arvotettu viinintuottaja. Eräs tosin leikillään totesi, että hinnat ovat nousseet ja nyt hän tietää, miksi näin on käynyt. Syy on kuulemma suomalaisten, jotka tilaavat viinejä kalliilla hinnalla. No, ei me nyt ihan niiiiin isoja määriä tilailla. 

Viinit ovat Etelä-Afrikan lahja maailmalle. Ensimmäistä kertaa maistoin niitä 90-luvun alussa Sambiassa ja ihastuin heti. Onneksi niitä on sittemmin tullut runsaasti Alkonkin valikoimiin. Kirjoittelen myöhemmin lisää Etelä-Afrikan viineistä ja matkasta Stellenboschin viinialueelle. 

Etelä-Afrikka - sohvasurffaus

Ensimmäisenä aamuna Cape Townissa katselin makuuhuoneen ikkunasta näitä ihania vuoria. Edellisenä iltana lentomme tuli pimeän aikaan perille. Sohvasurffausemäntämme haki meidät lentokentältä. Kun illalla kömmimme sänkyihimme nukkumaan, ei meillä ollut kummoistakaan käsitystä, mitä ikkunoista aamulla näkyisi.

Tarmokas emäntämme majoitti meidät omakotitalonsa yläkertaan. Meidän käytössämme oli koko yläkerta eli makuuhuone aikuisille ja oma huone teinille sekä kylpyhuone vain meidän käyttöömme. Leskirouvan lisäksi talossa majaili satunnaisesti toinen hänen aikuisista pojistaan.

Claremontin viihtyisällä omakotitaloalueella asuu pääsiassa valkoisia. Aitojen takana on jokaisella oma turvallinen lintukotonsa. Emäntämme oli jäänyt eläkkeelle kirjastonhoitajan tehtävästään jo muutama vuosi sitten, mutta hän toimi vapaaehtoisena lähikoulun kirjastolla vähintään neljänä päivänä viikossa. Lähipuistossa hän esitteli meille toista harrastustaan. Hän huolehti puiston kymmenien erilaisten puulajien nimikoinnista. Nimilappujen avulla ohikulkijat oppivat uusia puulajeja. Tälläisiä hommia ei kustanneta valtion eikä kaupungin pussista.

Emännällämme oli joka päivä meille hyviä retkiehdotuksia Cape Towniin. Välillä kuljimme yhdessä ja välillä menimme omalla kyydillä. Etelä-Afrikassa käytimme Uberin näppärää ja edullista taksivälitystä, joka toimi todella mainiosti. Paikallisella metrollakin menimme rohkeasti keskustaan. Metrosta löytyi hieman kalliimpia plus- vaunuja, jossa oli turvallista matkustaa. Metro kyllä oli aika rähjäisen oloinen, mutta pääasia oli että perille päästiin.

Pääsimme emäntämme mukana naapuriin illalliselle maistelemaan paikallisia herkkuja. Teinille löytyi sieltä samanikäistä seuraa. Toisena iltana järjestimme grillijuhlat isommalle porukalle talon pihalla. Uusi grilli käytiin yhdessä ostamassa paikallisesta lähiösupermarketista. Avartava käynti oli sekin. Eräänä päivänä piipahdimme iltapäivädrinkille toisen sohvasurffarin kotiin, josta myös löytyi teiniseuraa. 

Muutaman päivän aikana tapasimme paljon paikallisia asukkaita ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja, jotka antoivat uusia näkökulmia Etelä-Afrikkaan. Kauppasaartoa ja rotuerottelua koskevat pohdinnat saivat uutta syvyyttä ainakin minun mielessäni. Teinimme osallistui aktiivisesti koulukeskusteluun. Erilliset tyttö- ja poikakoulut ihmetyttivät häntä, kuten myös sisäoppilaitokset. Suomalaisten tasa-arvoinen ja menestynyt koulutusmalli olivat paikallisilla hyvin tiedossa. 

Tutustuimme myös emäntämme kotiapulaiseen Patienceen. Hänen kauttaan realisoitui mustan afrikkalaisen arkipäivä. Patience on kahden pojan yksinhuoltajaäiti. Hän oli ollut emännällemme töissä melkein parikymmentä vuotta. Emäntä hankki hänelle pienen talon mustien asuinalueelta. Siellä Patience vuokrasi pihassa olevia aaltopeltimajoja maahanmuuttajille ja keräsi näin rahaa poikiensa koulutukseen. Osakesalkkuunkin hän sai laitettua säästöjä tulevan varalle. Meillä ei ollut turvallisuussyistä mahdollisuutta vierailla tuolla alueella, mutta googelin kartalta näimme Patiencen kodin. 

Laittomat maahanmuuttajat ovat Etelä-Afrikassa iso ongelma. Töitä ei ole tulijoille ja rikollisuus rehottaa. Meille kyllä neuvottiin, että Cape Townin keskustassa taskuvarkaus on todennäköisempi kuin väkivaltainen ryöstö. Liikuimme pimeäänkin aikaan kaupungissa tuttaviemme kanssa ihan turvallisin mielin. Yksin tuskin olisimme sinne uskaltautuneet.

Sohvasurffauksen kautta tutustuimme lupaavaan nuoreen taiteilijaan Ian Groseen. Pääsimme vierailemaan hänen työhuoneelleen ja keskustelemaan eteläafrikkalaisesta taide-elämästä ja hänen omasta taiteestaan. Meillä oli todella mielenkiintoinen ilta ja jatkoimme keskusteluja ravintolaillallisella. 

Ianilta kuulimme, että hänen taulujaan on hankittu uuteen syyskuussa avautuvaan Silon modernintaiteen museoon Cape Towniin. Ianilla oli työn alla myös teoksia muotokuvakilpailuun. Seuraamme nyt mielenkiinnolla Ianin uran kehittymistä täältä Suomesta käsin.

Ilman sohvasurffausta olisimme tuskin tavanneet niin paljon mielenkiintoisia paikallisia ja päässeet katsomaan kaupunkia hieman pintaa syvemmälle. Kohtasimme ihania, lämpimiä kapilaisia, kiitos loistavan sohvasurffausemäntämme! Hän kuljetti meitä paikkoihin, jotka olisivat jääneet meiltä käymättä ilman hänen loppumatonta energiaansa. Häneltä saimme parhaat ravintolavinkit. Yhteiset ravintolaillat olivat todella hauskoja.

Ilman emäntämme vinkkiä emme olisi tienneet mitään tästä alla olevasta tapahtumastakaan... perästä kuuluu...

Lisää sohvasurffausta ja ihania isäntiä kohtasimme Pretoriassa. Niistä kirjoittelen myöhemmin.

Etelä-Afrikka - Cape Town

Cape Townin alue on täynnä upeita rantoja. Viiden päivän aikana ehdimme poiketa mm. Sunrise Beachille ihailemaan surffareiden menoa.

Osalle surffaus oli selvästi elämäntapa. Alkeita pääsi kokeilemaan lukuisten surffiopettajien ja -koulujen johdolla.

Kapin alueelta löytyi parikin satamaa, jossa voi katsella hylkeiden sulavaa menoa.

Haut Bayn hylkeet olivat kesyjä ja tulivat tervehtimään turisteja.

Lähellä surffareita olevassa Kalk Bayn satamasta oli hieno näkymä merelle.

Eikä Kapin rantaelämä ole mitään ilman kunnon fish&chips annosta.

Tutuin satama Kapin kävijöille on varmaan Waterfrontin alue. Siellä on paljon ravintoloita, turistikauppoja ja matkailuyrityksiä, jotka kauppaavat mm. erilaisia retkiä merelle. Waterfrontin kylkeen avautuu syyskuussa Silon uusi nykytaiteen museo. Se tulee olemaan melkoinen vetonaula alueella. Rakennus näytti hienolta. Harmi kun ei päästy näkemään museota sisältä. Mies on vierailut edellisen kerran Kapissa 11 vuotta sitten. Hänen mielestään Waterfrontin alue on kehittynyt positiiviseen suuntaan sitten viime näkemän. Satamassa oli melko hiljaista näin Etelä-Afrikan talvessa. Lämpötila oli parinkymmenen tienoilla ja takki oli tarpeen.

Kapin parasta antia rantojen ohella olivat hyvä ruoka ja viini. Alla Jakes nimisen ravintolan herkkuja Sommerleyn kaupunginosasta ja keskustan Royal Eateryn huippuhyvät hampurilaiset. Nämä ravintolat löytyivät paikallisten suosituksella.

Vierailun arvoinen paikka Kapissa on ehdottomasti Pöytävuoren kupeessa oleva kasvitieteellinen puutarha Kirstenbosch. 

Alue on todella laaja. Siellä on kukkien ystäville katsottavaa. Samoja kukkia voi muuten ihailla Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa on oma Etelä-Afrikka huone. Kirstenboschin puiston lintubongauksista ja lähialueiden pingviinirannoista kerron enemmän toisessa postauksessa.

Alla on kuvassa Etelä-Afrikan kansalliskukka kuningasprotea, joka myös löytyi puistosta. 

Kapin alueen luonto on upea ja kaupunki tarjoaa jokaiselle jotakin. Osan Kapin ajasta sohvasurffasimme paikallisen perheen luona, kuten myös Pretoriassa. Meillä oli ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua niin valkoisen kuin mustan eteläafrikkalaisen elämään. Vierailimme useilla asuinalueilla ja paikallisten kodeissa, osallistuimme barbeque-iltaan ja vierailimme Constantian alueella tutustumassa viininviljelyyn. Pääsimme käymään kapilaisen taiteilijan työhuoneelle. Näistä kirjoitan lisää myöhemmin.