Grand Champagne 2017

Samppanja on pullotettua riemua ja kuplivaa iloa. 

Kolmatta kertaa järjestetty Grand Champagne Helsinki 2017 tapahtuma tarjoaa tuota iloa niin paljon kuin jaksaa ottaa vastaan. Maisteltavana on noin 280 eri samppanjaa ja edustettuna yli 50 samppanjataloja. Samppanjamessut eivät korvaa matkaa Ranskaan juoman alkulähteille, mutta se on mukava hetki maistuvien juomien äärellä ja vaihtoehtoja löytyy jokaiseen makuun.

Me osallistuimme torstai-iltana Master Class - luennolle, jossa Charles Heidsieckin samppanjatalon Damien Valtier kertoi samppanjoistaan ja maistatti viittä eri samppanjaa. 

Charles Heidsieckin samppanjat ovat voittaneet kaiken mitä viinimaailmassa on voitettavana. Yksinomaan viime vuonna talon vakiosamppanja Brut Réserve voitti niin maailman parhaan vuosikerrattoman kuohuviinin (Champagne and Sparkling Wines World Championships), Viinilehden Vuoden samppanjan sekä Vuoden Viinit kilpailun parhaan samppanjan tittelit.

Maisteltavat samppanjat olivat erinomaisia ja luento ihanalla ranskalaisaksenttisella englannilla oli leppoisa. Mitään ihmeellistä ja uutta ei auennut, mutta hyvän myyntipuheen Damien piti. Hyvää tuotetta on helppo kehua. Maistelun kruunasi vuoden 1982 Champagne Charlie. Muut maisteltavat olivat Charles Heidsieck Brut Réserve NV, Charles Heidsieck Vintage 2005, Charles Heidsieck Rosé Vintage 2006 ja Charles Heidsieck Blanc des Millenaires 1995. 

 Vieressäni luennolla istui Vuoden tarjoilijakilpailun semifinalisti Saara Pulkkinen Imatran Holiday Club Saimaalta. Hän kertoi hauskan tarinan, kuinka oli yhdistänyt kilpailussa onnistuneesti perunapiirakan juomaseuraksi samppanjan. Cuisine nouveau, sanoisin!

Messuilla oli tarjolla myös pientä suolaista usealta eri ravintolalta.

Me kyselimme Mira Åkerbergilta vinkkejä osterien valintaan ja kuoren aukaisuun. Hyvät vinkit saimmekin, sillä Mira on ollut osterien aukaisun Suomen mestari naisten sarjassa useampana vuonna. Torstai-iltana Mira oli aukaissut messujen asiakkaille jo yli 200 osteria. Me odottelemme uutta osteriveistämme Ranskasta, niin pääsemme itsekin harjoittelemaan.

Messuilla oli myynnissä alan kirjallisuutta ja muutakin samppanjaan liittyvää.

Pääsylipun hinnalla sai itselleen Lehmann Glassin Opale 21 samppanjalasin, josta sujui samppanjojen maistelu messuilla ja sen sai kotiinviemisiksi illan jälkeen. Lehmanilla on myynnissä hauskan näköisiä laseja. Jos kotoa puuttuu pullon aukaisuun samppanjamiekka, niin sellainenkin olisi ollut tarjolla.

Suomen juhlavuoden samppanjaksi on valittu Ayalan brut, jonka etiketissä komeilee Tove Jansonin Juhlat maalla. Tätä samppanjaa löytyy Alkostakin.

Illan hämärtyessä kotiinpäin hiippailessa olo oli kuplivan iloinen. Kiitos miehelleni mukavasta äitienpäivälahjasta, joka oli matka Samppajamessuille :)

Postauksia meidän samppanjaretkistä Ranskaan löytyy blogin sivupalkista tunnisteen samppanja alta. Messut jatkuvat perjantaina ja lauantaina.

Lavaklubilla

Ennen illan teatteriesitystä poikkesimme Kansallisteatterin kellarissa Lavaklubilla. En ole koskaan hoksannut, että lipunmyynnin vieressä palvelee viihtyisä klubikuppila. Siellä voi pistäytyä pullakahvilla tai pikkusuolaisella. Tiskijukka soittaa musiikkia oikeilta vinyyleiltä ja muitakin esityksiä on tarjolla.

Harpistiystävämme Natalia Castrillón viritteli veljensä Sergion kanssa soittimiaan illan esitystä varten. Kuuntelimme hetken ja rupattelimme maailmalta palanneen muusikon kanssa ennen kuin piti kiirehtiä näytelmää katsomaan.

Kuolema Venetsiassa

Kokeneita ja karismaattisia näyttelijöitä on ilo katsella. He uskaltavat elää hetkessä vaikka naama ruvella ja kalsareissaan. Mihinkään ei ole kiire, eikä hiljaisuutta pelätä. Loistavaan Jukka Puotilan ja Jukka-Pekka Palon Kuolema Venetsiassa dialogiin Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä liittyi hienolla tavalla nuori muusikko Artturi Aalto sellonsa kanssa. Kombo oli toimiva ja piti otteessaan koko puolitoistatuntisen esityksen. Tarja Simosen lavastus ja puvut toimivat erityisen hienosti. Näytös oli loppuunmyyty.

Burleskia ilonpitoa

Kotikonsertti Vantaan Koivupäässä tarjosi tällä kertaa burleskia ilottelua. Suzanne Ramsay, muusikko suoraan San Fransiscosta, esitti kabareesävelmiä, burleskibluesia, Broadway standardeja ja David Bowien klassikoita. Kaikki nämä sulassa sovussa taipuivat värikkään taiteilijan tahtoon. Amerikkalainen laulelmatyyli yhdistettynä näyttämödraamaan sai hymyn yleisön suupieliin. Esityksen mausteena ollut pikkupaheellinen huumori ja ilkikurinen innostus ei jättänyt ketään kylmäksi. Taiteilija pisti itsensä likoon ja röyhtäisy sen merkiksi ettei asioita pidä ottaa liian vakavasti vaihtui lennosta syvälliseksi kuubalaiskaihoksi. Konsertti oli intensiivinen kurkistus taiteilijan taitoihin. Suzanne Ramsay on esiintynyt palkitussa Cannes elokuvassa. Hän on levyttämässä uutta musiikkia. Suomesta matka jatkui Pariisiin.

 

Illan emäntänä kotikonsertissa toimi Petra Innanen, joka tunnetaan burleskitaiteilijana ja kouluttajana roolinimellä Bettie Blackheart. Petra on yksi Suomen kuuluisimpia burleskitaiteilijoita ja -opettajia. Hän vetää myös burleskiklubeja.

Kotikonsertin yleisö oli ehkä piirun verran tavallista konserttia värikkäämpää. Illan mittaan selvisi, että osa heistä oli ilotellut Suzannen kanssa edellisenä iltana Kaisaniemen burleskibileissä.

Minusta Koivupään taiteilijaresidenssin kotikonsertti toi piristävän hyvänmielentuulahduksen kevätiltaan. Maailmalla on tarjolla mittavia burleskishow-tapahtumia. Minä en ole koskaan onnistunut näkemään yhtään live-esitystä. Koivupäässä juttelimme yhden burleskiesiintyjän kanssa ja hän kertoi esitysten ja roolien merkityksestä itselleen. Naisenergian lataaminen roolien kautta voi olla tosi iso juttu. Miehen kanssa tuumattiin, että sopivassa kohdassa käydään katsomassa, miltä show näyttää.

Suomenojan lintuallas

Espoon Suomenojalla kävi kova kuhina 7.5 lintuharrastuspäivänä. Paikalla oli kameroiden ja kiikarien myyjiä, muurinpohjalettujen paistajia ja nokipannukahvillekin pääsi. Luontovalokuvien näyttelyn antia pääsi katsomaan kiertämällä altaan ympäri. Valokuvat oli ripustettu pienissä ryhmissä reitin varrelle. 

Minulle parasta antia oli Punaketun Epun loistava lintukierros. Hän osasi vetää isoa ryhmää jäntevästi eteenpäin. Lintujen kuvaukset olivat loistavia ja jokaisella oli mahdollisuus bongata lintuja altaalta. http://www.punakettu.com/

Minun  uudet bongaukseni olivat nokikana, liejukana ja mustakurkku-uikku. 

Suomenojan lintualtaan tulevaisuus on hämärän peitossa, sillä alueelle on suunniteltu asuntoja. Lintuallas on varsin urbaanisti vedenpuhdistuslaitoksen vierellä. Lähelle saa auton helposti parkkiin. Torneja reitin varrella on kaksi. Kulkuväylä on helposti kuljettavissa vaikka pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa, korkokengät jalassakin onnistuu kävely tarvittaessa. Tämä on citybongarin lintukeidas. http://www.suomenoja.fi/

Seurasaari - aurinkoinen kävelyretki

Kukat loistivat kilpaa kävelymatkalla Seurasaareen.

Suihkulähde oli avattu ja merivesi kimmelsi.

Suomen joutsen lipui ylväästi ohitse.

Kiersin koko Seurasaaren ympäri nauttien päivästä.

Rannalla bongasin lintukirjasta tutun isokoskelonaaraan, jonka niskapörröt hulmusivat merituulessa.

...ja vähänkö olisi kiva, kun olisi kamera, jolla voisi ottaa lintukuvia..

Löytynyt Gallen-Kallelan taulu - Majvik

Perjantain Hesari kertoi, kuinka 120 vuotta kadoksissa ollut Gallen-Kallelan taulu Haavakuume on löytynyt vuosien etsinnän jälkeen Sveitsistä. Nyt voin ilmoittaa, että myös toinen Gallen-Kallelan taulu on saapunut ihmisten ilmoille. Taiteilijan vuonna 1911 maalaama taulu Majvikista on palannut juurilleen eli Majvikin linnan barokkisaliin Kirkkonummelle. Taulun omistaja lahjoitti sen viime vuoden lopulla Majvikille ja siellä se on kaikkien nähtävillä. 

Majvikin linna on täynnä upeita vanhoja esineitä. Astiakaapista löytyy yli sataosainen Rosenthal-astiasto. Vanhoja peilejä ja matka-arkkuja voi käydä ihastelemassa eri huoneissa. Seinien maalaukset on hienosti entisöity.

Portaita pitkin pääsee tornihuoneeseen tapaamaan linnan kummitusta. Minulle hän ei kyllä näyttäytynyt. Muutama viehättävä hotellihuonekin sieltä löytyy. Alakerrassa on isompia ruokasaleja ja oleskelutiloja.

Majvikin ikkunoista on vuosien varrella ollut monenlaista maisemankatsojaa. Rakennuksen valmistumisen jälkeen 1904-1908 siellä asui af Forsellesin perhe, joka joutui luovuttamaan linnansa 50 vuodeksi Neuvostoliitolle Porkkalan alueen mukana. Tornin ikkunoista venäläiset upseerit kurkistelivat kenraali Kabanovin johdolla Espoonlahden suuntaan. Vuonna 1956 perheen palatessa linna oli päässyt huonoon kuntoon. Kunnostuksen jälkeen se oli asuttavassa kunnossa, mutta suku myi sen alueineen Teknillisten liitolle 1974. Tämän jälkeen alueelle on rakennettu kokous-ja kongressihotelli.

Majvikin linnassa järjestetään enimmäkseen yksityistilaisuuksia, mutta esimerkiksi äitienpäivänä sinne pääsee lounaalle. 

Gluteeniton kakku

Kesän juhlat lähestyvät. Gluteenittomien vieraiden iloksi voi tarjoilla kakun seuraavalla reseptillä:

Marjatäyte:

vadelmia ja mansikoita (voi myös käyttää pakasteisia)
½ dl sokeria
1 limen mehu ja raastettu kuori

Tuorejuustotäyte/ kakun pinta

400g Creme Bonjour tuorejuusto granaattiomena
50 g tomusokeria
Yhden sitruunan raastettu kuori
½ vaniljatangon siemenet
2 ½ dl Flora vispi

Kakkupohjan resepti löytyy Mona Tähtisen uudesta kirjasta Kakkumuijan gluteenittomat täytekakut.

Tämän postauksen kakun tarjoili mestarileipuri Mirja. Hyvää oli! 

Silkkiuikkujen iltatanssit

Minä suuntasin kevään ensimmäiselle pyörälenkille Laajalahden ympäri. Uudenmaan lintuharrastajien oma yhdistys Tringa järjesti iltaretken Laajalahden kahdelle lintutornille. Kokoonnuimme Otaniemessä sijaitsevalla Maarin lintutornilla. Siellä lintuoppaan johdolla seuraisimme mm. valkoviklojen, merihanhien ja kurkien iltapuuhia. 

Kolmen kilometrin kävelymatkalla pitkin rantoja ja pitkospuita kohti Villa Elfvikin tornia pysähdyimme välillä kuuntelemaan erilaisia laulajia. Oppaamme Juha Lindy yritti kovasti antaa meille hyviä tunnistusvinkkejä. Edelleenkin minun oli vaikea erottaa lauluja toisistaan. 

Elfvikin tornilla pääsimme seuraamaan silkkiuikkujen lemmekkäitä iltatansseja. Useampi pari pisti parastaan keväthuumassa. Rivakasti ne pörhistelivät päätöyhtöjään, ravistelivat päätään puolelta toiselle ja korahtelevat kiihkeästi. Meno oli kuin kesäisissä lavatansseissa. Ilta-aurinko valaisi kauniisti linnut ja merenlahden tyynen pinnan.

Villa Elfvikistä minä käänsin pyörän nokan kotiin päin. Kotirannassa meriharakat torkkuivat kivillä ja nauttivat minun kanssani kauniista illasta.

Munkan fillarit saapuivat

Tänä vuonna Stadin suosittujen kaupunkipyörien parkkipaikkoja on saatu myös meidän kylälle. Uuden karheat menopelit kuljetettiin tänään iltapäivällä paikoilleen.

Käyttöohjeet ja hinnat löytyvät tolpista kolmella kielellä. Kartasta voi katsoa pisteet, mihin pyörät voi palauttaa.  Ja ei muuta kuin baanalle!

Vappulounas HSS

Vapunaaton lumisateen jälkeen ei olisi ikinä uskonut, että vappulounas voidaan nauttia kauniissa ja aurinkoisessa kevätsäässä. Olemme suunnanneet jo toistakymmentä vuotta vappupäivänä Helsingin edustalla olevalle Liuskasaarelle HSS:n ravintolaan samalla 14 hengen porukalla. Välillä on satanut ja välillä on paistanut, välillä suorastaan myrskynnyt. Pienen lauttamatkan päässä oleva ravintola on vaihtanut vetäjää. Buffeelounaasta on luovuttu ja ruoka tarjoillaan kokonaisuudessaan pöytiin. Tämä vähän hidasti ruokailua, mutta eipä meillä ollut kiire minnekään.

Kahdesta vaihtoehdosta minä valitsin alkuruuaksi lohta perunasalaatilla, nam nam. Kana olisi ollut toinen vaihtoehto. Pääruokalammas oli todella herkullista. Turskan syövät kehuivat myös omaa annostaan. Keittiö onnistui erinomaisesti ruokien kanssa. Valkoviinimme riesling maistui hyvin alkuruoan kanssa. 

Bändi soitteli ruokailijoiden viihdykkeeksi. Muusikot olivat taitavia, mutta musiikki soi aivan liian kovaa. Minun oli pakko kaivaa kassista korvatulpat. Hölmöä tulla viihtymään ja seurustelemaan ystävien kanssa ja sitten linnoittautua korvatulppien taakse. Ymmärrän, jos konserttiin tullaan, että musiikki on pääosassa, mutta nyt mielestäni ei keskipisteenä pitänyt olla kovaääninen musiikki. Tästä miinuspisteitä  ravintolalle ja bändille. 

Maistuvan jälkiruuan jälkeen keräsimme porukkamme ja menimme rantaan laulamaan omasta lauluvihostamme vappulauluja. Samalla korkkasimme illan viimeisen samppanjan.

Kyllä nyt on kevät alkanut, kun vappulounas on saatu nautittua hyvässä säässä ja hyvässä seurassa.