torstai 22. syyskuuta 2016

Lämmöllä muistaen



Kuolemaa ei ole. Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen. Minä olen minä. Sinä olet sinä. Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä.

Kutsu minua tutulla nimelläni. Puhu minulle luonnollisella tavalla, miten ennen puhuit.

Älä käytä erilaista äänensävyä, älä pakota itseäsi juhlalliseen tai surulliseen puhetapaan.

Naura kuten aina nauroimme pikku jutuille, joista nautimme yhdessä. Leiki, hymyile, ajattele minua, rukoile puolestani.

Anna nimeni olla kotiväen puheissa, niin kuin se on aina ollut, puhukaa minusta ilman kliseitä, ilman varjojen häivää.

Elämä tarkoittaa kaikkea. Se on sama mitä se on aina ollut, katkeamaton jatkuvuus. Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi, vaikka olen poissa näkyvistäsi.

Odotan sinua, välimatkan päässä, jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana. Kaikki on hyvin.

Henry Scott Holland

2 kommenttia:

  1. Kiitos, ystäväiseni, kaunista, lohduttavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin halaus ja jaksamista! Muistathan mökin seinällä olevan kuvan Valkjärven kirkosta? Se muistuttaa aina äidistäsi.

      Poista