Seurasaaren ulkomuseo sulkee ovensa ensi viikolla. Ei ole tullut sielläkään käytyä pitkään aikaan. Ympäri saarta lenkkeilemme melkein viikottain ja katselemme rakennuksia ulkoa päin, mutta sisällä museorakennuksissa ei olla vierailtu aika päiviin. Nyt sitten piipahdimme sisällä saakka, sillä myös tänne pääsee museokortilla.
Karunan kirkko on karun kaunis. Kesällä se on suosittu vihkikirkko.
Saari on täynnä hauskoja rakennuksia. Paljon oli turisteja liikkeellä tutustumassa suomalaiseen asumisen historiaan.
Sisältä talot ovat hämärän tunnelmallisia.
Kippoja ja kappoja on hyllyillä pitkät rivit.
Osa näistä tavaroista on tuttuja omasta lapsuuteen kodista.
Jotkut muistuttavat mummolaretkistä.
Tälläkin retkellä opin jotain uutta. Karjalalaiseen ruokaperinteeseen kuului se, että tuoretta leipää paistettiin kodeissa viikoittain. Koska uuni lämmitettiin usein, niin ruokaa haudutettiin samalla lämmöllä. Tuttu haudutettu itäsuomalainen uuniruoka on karjalanpaisti.
Länsi-Suomessa taas leipää tehtiin vain muutama kerta vuodessa. Leipä kuivattiin, jotta se säilyi. Länsisuomalaiset tekivät ruokansa useammin avotulella. Uunia ei niin usein käytetty leipomiseen ja nopeampi keino saada ruoka valmiiksi oli avotuli. Tyypillisiä länsisuomalaisia ruokia olivat erilaiset keitot.
Näin sitä opimme Seurasaaren retkellä ruokakulttuurierot. Teini tosin sanoi, että on tämän kyllä kuullut koulussa. Muna on siis viisaampi kuin kana. Ehkä minäkin olen kuullut, mutta unohtanut jo vuosien varrella.
Museokorttiretkeni Nro 13.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti