Talven riemuja

Matkavalmisteluja

Matkat ovat erilaisia ja matkavalmistelutkin ovat erilaisia. Meillä on menossa matkaoppaiden selailua ja suosikkikohteiden listausta. Minä haluan ehdottomasti musikaaliin, taidemuseoon ja pubiin syömään. Koska emme ole lähdössä pelkällä aikuisporukalla on matkakin vähän erilainen. Liikaa ei voi teiniä uuvuttaa aikuisten kivalla. Nyt on mukana sopiva määrä shoppailukohteita ja muitakin teinijuttuja.

Selviämme reissuistamme usein vähillä matkatavaroilla. Nyt olemme varustautuneet siihen, että mennessä on tyhjät laukut ja paluumatkalla kapsäkkien sisällä on sitten enemmän. Roomasta ostettu ihana punainen pikkulaukkuni matkaa ison laukun sisällä menomatkan. Takaisin tullessa se pääsee ulkoilemaan.

Yksi mukavimpia asioita matkailussa on matkan suunnittelu ja sen odottaminen. Jännitys tihenee.

Talvilomalle

Jihuu, talviloma on alkanut! Ennen sitä kutsuttiin hiihtolomaksi, mutta nykyisin kun hiihtämisestä ei ole takuita niin nimikin on muuttunut talvilomaksi. Minä haluan kuitenkin pitää kiinni siitä, että talvilomalla yritetään harrastaa vähän talviurheilulajeja. Jos ei hiihtoa niin sitten jotain muuta. Nyt aloitettiin heti pontevasti Stiga-kelkoilla mökkimaisemissa. Hikistä puuhaa tuo kiipeäminen. Selkä oli aivan märkänä kun muutama kerta kiskottiin kelkka mäen päälle. Takaisin kun tultiin niin heti piti saada hukatut kalorit tasapainoon. Vähän kaakaota ja piirakkaa niin jaksaa lämmittää uunin ja sitten päiväunille.

Minipuutarhan kalusteita

Kauppareissulla erehdyimme teinin kanssa tilpehöörihyllylle. Siellä oli aivan ihana setti pieniä puutarhakalusteita. Ne ovat muutaman sentin korkeita ja sopivat täydellisesti meidän minipuutarhaan. Viime kesänä rakensimme muutaman minipuutarhan ja ensi kesänä on tarkoitus keksiä taas uusia. Nämä kalusteet sopivat mainiosti suunnitelmiin. Saa kai sitä tässä vaiheessa vähän jo haaveilla kevätpuuhista vaikka lunta kyllä tupruttaa parhaillaan taivaalta. Jos jollain muullakin on puutarhasuunnitelmat muhimassa, niin Löytötexistä löytyy näitä pikkuisia sieviä kalusteita. 

Väitöskirja

Myötäelän kovasti muiden jännittävissä tilanteissa. Väitöstilaisuus on mielestäni yksi kutkuttavimmista tilaisuuksista. 

Helsingin yliopistolla väitöstilaisuus järjestettiin yliopiston historian ensimmäistä kertaa niin, että sitä saattoi seurata livenä netin kautta.

Minä olin paikan päällä pitämässä peukkuja väittelijälle. 

Ei olisi tarvinnut jännittää, sillä homma hoitui mallikkaasti. 

Metsien mies Ranskasta

Meillä on tämän viikon ajan majaillut ranskalainen sohvasurffari. Hän on osoittautunut todelliseksi metsien mieheksi. Parinkymmenen kilometrin vaellus Nuuksion metsissä ei tuntunut missään. Yritimme pelotella karhuilla ja eksyneillä turisteilla. Kun retkeltä paluu meni illan puolelle, niin huolestuneena olin jo valmis tilaamaan helikopterin pelatustehtäviin. Onneksi sitä ei tarvittu. Aurinkoiset säät ovat suosineet ulkoilua ja vieraamme on osannut nauttia luonnosta. Välipäivänä Vanha Porvoo tarjosi mukavaa kaupunkivaeltelua hänelle. Tähtäimessä vieraallamme on metsissä vaeltelua tulevan viikon aikana eri puolilla eteläistä Suomea. Täytyy todeta, että ranskalaisvieraamme on ollut tähän saakka innokkain luonnossa liikkuva surffarimme. Muille on riittänyt enimmäkseen Seurasaaren polut.

Metsien miehemme on myös varsinainen kulttuurimies. Muutaman päivän aikana hän on vieraillut useissa museoissa. Pienet ja intiimit kotimuseot ovat olleet listalla ensimmäisinä. En ymmärrä kuinka hän on ehtinyt nähdä niin paljon kaikkea näiden päivien aikana. Hyvä etukäteissunnittelu ja lukujärjestys päiville ovat pitäneet opettajan liikkeessä. Mitäpä tehdään, kun ranskalaisia vieraita tulee taloon? No jutellaan tietysti viineistä. Tuliaisviiniä säästellään sopivaa tilaisuutta varten.

Mauritania - melkein

Vuonna 1990 olin ensimmäistä kertaa matkalla Afrikkaan. Välilaskulla Mauritaniassa otin ensimmäiset askeleet Afrikan maaperällä. Pääkaupungin nimeäkään en ollut koskaan kuullut, Nouakchott, outo nimi. Päivittelin lentokentällä sitä hiekan määrää, joka meidät ympäröi ja rouskui hampaissa. Kauaa en ehtinyt tuumailla kun matka jatkui. Määränpäänä matkallani oli Sierra Leone.

Ensimmäisen vierailuni aikoihin naapurimaassa Liberiassa oli syttynyt sisällissota 1989. Pakolaisia alkoi tulla rajan yli Sierra Leonen puolelle. Köyhät auttoivat köyhiä. Sierraleonelaiset jakoivat riisinsä ja tarinansa turvapaikanhakijoiden kanssa. Istuin monena iltana kuuntelemassa tapahtumia rajan takaa. Ne eivät todellakaan sopineet heikkohermoisille. Elämä on joskus niin julmaa ettei sitä täällä turvallisessa Suomessa voi käsittää. Vaikka rajan takana oli rauhatonta, niin silti uskaltauduimme syvälle mustan Afrikan sydämeen. 

Siellä tajusin, kuinka ihmiset edelleen uskoivat poppamiehiin ja näin kuinka neuvoja haettiin voodoo istunnoissa. Näin kuinka vähän ihminen tarvitsee selvitäkseen. 

Sierra Leone on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Rikkauksia maalla on vaikka muille jakaa. Timantteja, titaaneja, kultaa jne on kaivettu maaperästä. Ensin siitä hyötyivät siirtomaaherrat ja isot yhtiöt. Sen jälkeen veritimanteilla rahoitettiin sisällissotaa. Kun rikkaudet oli saatu niin tehtaat jätettiin tyhjilleen.  

Toisella vierailullani vuoden päästä sisällissota oli jo siirtynyt Sierra Leonen rajojen sisälle. Maaseudulle ei voinut enää mennä. Valkoisia kidnapattiin lunnaiden toivossa. Pääkaupungissa Freetownissakin ammuttiin aika ajoin, sähköt olivat enimmäkseen poikki jne. Sisällissotaa kestikin sitten yli kymmenen vuotta. Lapsisotilaat menettivät lapsuutensa pyssyt kädessä. Murehdin monien sodan jalkoihin jääneiden kohtaloa. 

Sierra Leone on köyhä, mutta kaunis maa. Atlantin äärellä on upeita hiekkarantoja. Surullisten tarinoiden keskellä eli toivo paremmasta huomisesta. Nämä ensimmäiset Afrikan reissut ovat opettaneet elämässäni sellaisia asioita, joita kirjoista ei ole voinut oppia. Olisin paljon köyhempi ilman niitä. 

Mutta tarina palaa siihen, mistä alkoikin. Mauritania on maa, jossa olen melkein ollut. Tämä on yksi tarina Melkein-sarjaani. Albumi oli melko pölyttynyt ja värit haalistuneet. Sukellan taas jonain päivänä etsimään albumieni joukosta uutta Melkein- tarinaa.

Sukellusveneessä Tallinnassa

Tallinnan merimuseossa Lentosatamassa pääsee oikean sukellusveneen sisälle. Minusta se oli jännittävää. Sukellusvene Lembit laskettiin vesille 1936 ja siitä lähtien se on kulkenut vesillä tavalla tai toisella aina vuoteen 2004, jolloin se siirrettiin Lentosatamaan.

Minusta ei olisi ikinä tullut kunnon sukellusvenenaista. Olisin saanut ahtaan paikan kammon viimeistään, kun olisi pitänyt ahtautua seinällä roikkuvalle sängylle nukkumaan. Entisajan merimiehet taisivat olla pieniä ja laihoja. Kovin isoa ei olisi näihin punkkiin mahtunut. Kaikki tarvittava on kuitenkin saatu mahtumaan sukellusveneen sisälle. Siellä on pesualtaat, hellat, salongit jne.

Merimuseo on mielenkiintoinen paikka. Siellä on avarassa hallissa nähtävää moneksi tunniksi. 

Museossa voi ajella kauko-ohjattavilla veneillä tai kokeilla lentokoneen ohjausta simulaattorilla. Esillä on vaikka mitä merenkäyntiin liittyvää.

Museon kiertävänä näyttelynä on 3.4.2016 saakka Kilpajuoksu maailman ääriin.

Näyttely on yhdysvaltalaisten, kanadalaisten ja ranskalaisten museoiden laaja yhteisnäyttely, jossa kuvataan etelänavan valloitusta. Hieno ja mielenkiintoinen näyttely, joka kannattaa käydä ehdottomasti katsomassa.

Luulen että meidän pitää poiketa museossa uudelleen. Oli sellainen olo, että paljon jäi vielä näkemättä. Museossa on hyvä kahvio ja matkatavaramyymälä. Hujautimme museoon satamasta taksilla, kun säästelimme jalkojamme, mutta lienee ihan kävelymatkan päässä jos kaipaa liikuntaa.

Ystävällinen Tallinna

  

Ystävällisin palvelu, mitä ikinä olen saanut, on ollut Tallinnan suosikkiravintolassani Rataskaevu 16. Olemme olleet siellä erinäisiä kertoja syömässä ja juhlimassa. Ruoka on aina ollut loistavaa. Tänäkin viikonloppuna kävimme paikan päällä toteamassa, että edelleenkin se on meille Tallinnan ykköspaikka.

Vietimme Teiniserkun syntymäpäiviä isolla porukalla. Uskon, että se onnellinen ja tyytyväinen ilme, joka juhlijan kasvoilla loisti, oli parasta mahdollista mainosta Rataskaevulle. Neljän hengen tarjoilijakuoro toi sankarille laulaen syntymäpäiväonnittelut... ja tämä ilman erillistä tilausta. Kerroin kyllä tarjoilijalle, että olemme juhlimassa syntymäpäiviä. Hän bongasi keskusteluistamme sankarin nimen ja laulu osattiin loistavasti kohdentaa oikeannimiselle henkilölle. Todellista ystävällisyyttä ja viitseliäisyyttä. Loistava Rataskaevu! 

Jos haluatte nauttimaan Rataskaevun tunnelmasta ja ruuista, niin pöytävaraus on ehdottoman tarpeellinen. Lauantaina puolelta päivin paikka oli niin täyteen buukattu, että vain ensimmäiset kaksi henkilöä saivat paikan ilman pöytävarausta. Monta kymmentä ulkopuolella odotellutta jäi ilman paikkaa. Mekin varasimme pöydän muutama viikko ennen matkaa. Kannatti.

Ystävällinen ja aurinkoinen Tallinna jälleen kerran!

Ostoksilla Tallinnassa

Piipahdimme pikaisella Tallinnan matkalla. Shoppailukin tietysti kuuluu asiaan näillä matkoilla.

Olde Hansan keskiaikainen kauppa vanhan kaupungin sydämessä, aivan Raatihuoneen torin vieressä on näkemisen arvoinen paikka vaikkei mitään tarvitsisikaan.

Kauppa on täynnä mm. käsityönä tehtyjä, lasi-, keramiikka-, metalli- ja nahkatöitä. 

Kaikki on laitettu kauniisti esille.

Nyt meidän mukaamme lähti vain kaupan ulkopuolella olevalta herttaiselta myyjältä ostetut paahdetut suola-pippurimantelit. Nami!

Ruokaa ja sirkushuveja

Perjantai-iltana pääsin nauttimaan hyvää ruokaa ja sirkushuveja Espoon Tallille. Juhlaillallinen oli herkullinen ja viinit erinomaiset ruokien kanssa.

Juhlapaikka on rakennettu vanhaan talliin ja se luo sopivan boheemin ympäristön. Valkoisilla pöytäliinoilla saadaan aikaan kuitenkin juhlava tunnelma. Osallistuin vuosijuhlaan, jossa oli paljon mukavia musiikkiesityksiä. Lasten kanteleryhmä oli taidokas ja söpö.

Suosikkini oli ryhmä, jonka nimesin Ämpärinaisiksi. He saivat ämpäreillään aikaan kaikenlaisia rytmejä ja ääniä. Esitys oli todella hauska ja mukaansa tempaava. En ole koskaan aiemmin tavannut tällaista musiikkiryhmää. En voi käsittää, miten he ovat keksineet tuottaa kaikki ne äänet, jotka saivat ämpäreistään irti. Naisilla itselläänkin näytti olevan oikein hauskaa. Esitys toi yleisölle hyvää mieltä. 

Espoon Tallin tavaraa

Finnoontien varrella Espoossa on hauska lahjatavaraliike Espoon Talli. Kauppa on nimensä mukaisesti avattu vanhaan talliin loppuvuonna 2011. Hyllyt ovat täynnä kaikenlaista visertäjää, tekijöinä enimmäkseen suomalaisia kädentaitajia. Onneksi on hevosiakin Tallin hyllyllä tarjolla. 

Myynnissä on myös käyttöesineitä, mutta uniikkitavara on melko tyyristä.

Jos puuttuu bilelaukku, niin sellaisen pitsisen saa Tallista. Lintusukkahousut piristävät, jos pukeutuminen muuten on liian yksitoikkoista. Keramiikkamekot ovat kauniita. Sellainen kankaisena, kiitos! 

The Big Short

Eipä uskoisi että kuvassa on Brad Pitt. Parralla voi hämätä todella lahjakkaasti. Suomessa tulee ensi-iltaan helmikuun lopussa The Big Short elokuva, joka kuvaa tositapahtumia USAssa 2007 kun pankkikriisi vyöryi päälle ja ihmiset menettivät kotinsa, työnsä, rahansa,  osa kaikkensa. Pääsimme katsomaan elokuvan ennakkonäytännössä. 

On hassu katsoa elokuvaa, jonka lopputulos on tiedossa, mutta silti katsojaa jännittää. Vaikka tapahtumat liikkuvat rahamaailmassa ja bisneksessä, niin silti elokuvassa on hyvä inhimillinen pohjavire. Elokuva on taidokas keitos hyviä näyttelijöitä, raikkaalla tavalla tehtyä elokuvaa, huumoria ja ties vaikka mitä muuta. Elokuva ei nyt varsinaisesti sovi parisuhdeiltaan romanttiseksi tunnelman virittäjäksi... ellei puoliso sitten satu olemaan pankkimaailman miehiä... juu pidin kädestä kiinni ja söin yhteisestä pop corn purkista :)

Viihtyisä kirjasto

Meidän lähikirjasto on viihtyisä. Siellä voi istuskella pelaamassa shakkia. Pöydällä on kauniita kukkia silmän ilona. Vesikannusta voi ottaa huikan jos janottaa. Yhdessä nurkassa on keinutuoli jolla voi kiikkua ja vauhdittaa lukemista. Henkilökunta on ystävällistä ja auttaa jos tarvitsee apua. Varsinainen hyvänolon keidas tämä meidän kirjasto. Minä istuin lepotuolilla yhden naistenlehden verran kauppareissulta kotiin palatessani.

Mandala seinällä

Olisi kiva, jos minäkin osaisin maalata. Joku väittää, että kaikki voivat oppia maalaamaan tai laulamaan, mutta lievästi kyllä epäilen tätä. Ainakin jotkut tekevät sitä paremmin kun toiset. Minä olen tyytynyt ihailijan rooliin.

Ystäväperheen seinillä on vaihtuvat näyttelyt. Toinen toistaan mielenkiintoisempia teoksia ilmestyy seinille. Nämä ovat viimeisimmät heidän lastensa huoneista.

Meidän makuuhuoneen seinällä on saman tekijän Iranilainen elämän puu, josta olen kirjoittanut joskus aikaisemmin postauksen. 

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2014/09/iranilainen-elaman-puu.html