Riippukeinuperspektiivi

Perjantai, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Suurin viisaus tulee tänään tuijotellessa riippukeinuperspektiiviä ja pilvetöntä taivasta. Mökillä riippukeinussa voi katsella mahtavan kuusen latvaan tai oravan leikkiä männyn rungolla.

Kaupungissa riippukeinu on ripustettu parvekkeelle. Siellä viihtyy sateellakin peiton alla musiikkia kuunnellen ja teetä hörppien. Sovitellen keinuun mahtuu kaksinkin kiikkumaan. Päiväunet on niin makoisat tuulen heilutellessa oksia. 

The Cock - suosittelen

The Cock ravintolan avaaminen keväällä on huomattu. Se on ollut ravintolamaailman The Tapahtuma. Paikan  Fabianinkadulla Helsingissä ovat löytäneet niin satunnaiset matkailijat kuin ruokafriikit. Pitihän se sitten katsastaa. Asiantuntijana retkellämme toimi teini 21v. 

Sisääntulo sujui jouhevasti rennon lippisherran johdattelemana. Pöytäpaikka oli etukäteen varattu klo 17. Hyvä niin, sillä miltei koko ruokailumme ajan oli aina joku jonottamassa paikkaa. Yläkerran sali on viihtyisä ja valoisa. Alakerrasta löytyi lisää paikkoja. Keittiö on auki miltei puolille öin joten iltavirkutkin ehtivät syömään.

Ruokalista oli luettavissa seinältä sekä pöytäversiona. Lista ei ole pitkä mutta tarjoaa hauskoja mahdollisuuksia kokeilunhaluisille kohtuuhintaan. Kukot pyörivät uunissa ja ostereitakin voi kokeilla. Ravintola suosittelee ryhmiä jakamaan annokset porukalla ja kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja.

Me söimme savukalasalaatin ja hyvää oli, raikas ja maistuva. Salaatti oli niin runsas että enää ei jaksanut jälkiruokapöytään koskea. Kympillä olisi voinut ladata herkkupöydästä vaikka millaisen latingin. Täytyy ottaa joskus jälkiruoka pääruokana :)

Asiantuntijalausunto ravintolasta oli, että "ihan hyvä" mikä minusta tarkoittaa sitä että sinne pitää ehdottomasti päästä uudelleen. Porukka kasaan, pöytävaraus peliin ja yhdessä maistelemaan!  Lämpimästi suosittelen kokeilemaan The Cock ravintolaa.

Japaninaprikoosia

Pidän japanilaisista jutuista, ruuista, puutarharhoista, ikebanasta, origamista jne. Nyt löytyi jotain uutta kivaa taas. Kävimme porukalla syömässä Merimiehenkadun Hokussa Helsingissä. Ravintolan on perustanut Havaijilla kasvanut ja suomalaisen vaimon innoittamana Suomeen muuttanut Ryan Shibuya. Ryanin suvun juuret ovat Japanista lähtöisin. Ravintolan ruokalistalla on paljon vaikutteita havaijilaisesta ruokakulttuurista ja myös Japanista. 

Suosikkini Hokun listalla on korealaisruoka Bi Bim Bab. Missään ei saa niin kaunista ja maukasta kuin Hokussa. Mausteisen kocuchung-kastikkeen pyydän  aina erikseen, jotta voi säädellä itse ruuan tulisuutta. Kehuja sai myös rapea ja pitkään haudutettu porsaankylki.

Jälkiruuaksi fudge brownie ja Kahlua-jäätelöä. Kaunis annos sekin ja tosi herkullista.

Sitten jotain japanilaista.. Jälkiruokajuomaa pohtiessani ystävällinen tarjoiluja ehdotti ume-hedelmästä tehtyä japanilaista umeshu likööriä. Japaninaprikooseista tehty juoma valmistetaan uuttamalla ja siinä on kiva hapan-makea maku. Sain juomani jäillä viilennettynä ja se sopi hyvin minun makuuni. Nam-nam taas jotain kivaa uutta. Tätä tehdään Japanissa kuulemma usein kotonakin.

Hyvän ruuan ystävät ovat löytäneet Hokun sillä pöytävaraus on tarpeen jos illalla haluaa Hokuun herkuttelemaan. Ravintola on pieni ja intiimi, tarjoilu ystävällistä, hinnat kohtuullisia ja ruoka erinomaista. Kannattaa siis poiketa, jos haluaa muuta kuin nakit ja muusin.

Valokuvaajan testamentti

Valokuvaaja Hilja Latvamäki kuoli 1990. Perinnöksi hän jätti matkalaukuittain vanhoja valokuvia ja lasinegatiiveja. Perikunta päätti lahjoittaa kuvat eteenpäin. 

Valokuvia, jotka on otettu 40-60 -luvulla, on arkistoitu aakkosittain vanhoihin matkalaukkuihin. Suurin osa Latvamäen kuvattavista oli Ruovedeltä kotoisin. Vanhojen valokuvien ystäville tämä on aarreaitta.

Hilja Latvamäki kuvasi perhekuvia,

muotokuvia, passikuvia, 

hääkuvia jne.

Tämä rouva tuli Tampereelta saakka etsimään vanhempiensa hääkuvaa. Etsivä löysi ja hääkuvan lisäksi löytyi muutakin perheelle kuuluvaa.

Ennen tarvittiin viinakorttiin passikuva. Lieneeköhän tässä siitä kysymys.

Valokuvaaja Latvamäki oli tarkka kuvien laadusta. Tämän kuoren päälle on kirjoitettu käsky, että hyvää pitää tulla kun valokuvia kehitetään. 

Valokuvat ovat yleisön nähtävillä Ruoveden Viljamakasiinissä. Jos tuttuja löytyy, niin kuvan voi ottaa mukaansa. Minusta tämä idea on huippuhieno. Vietimme hauskan yhteisen hetken salapoliiseina etsien tamperelaisrouvalle tärkeitä kuvia. Tampereelle lähti hääkuva ja muutama muu perhepiirin potretti.  

Kekkonen kesäteatterissa

Sunnuntai oli täydellinen päivä kesäteatterireissulle. Aurinkoa sopivasti, ei sadetta ja viimeinen lomapäivä. Rönnin kesäteatteri Orivedellä oli viimeistä paikkaa myöten täyteen buukattu, busseillakin oli saavuttu paikan päälle ainakin Keuruulta saakka. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Jutun juoni oli Kekkosen elämä modernein maustein tulkittuna.

Rönnin kesäteatterin väki antoi loistavasti tilaa uusille näytelijäkyvyille, jotka kiittivät kunniasta ja hoitivat homman kotiin hienoin tyylipistein. Taustalla vanhat taidokkaat näyttelijät kirittivät. Yleisö sai hyvät naurut niinkuin kesäteatterissa kuuluukin.

Meidän mummu 85 v kieltäytyi lähtemästä mukaan kesäteatteriin. Hän sanoi, että on elänyt Kekkosen ajan eikä halua sotkea niitä muistikuvia moderneilla teatterihöpinöillä. Mitäpä siihen on sanomista. Kaikki saavat pitää mielipiteensä. Meidän teinille tarina oli hyvä historian oppitunti, siis kuka Kekkonen...? Esityksen tiimoilta käytiin keskustelua noottikriisistä ja kylmän sodan ajasta.

Minusta esitys oli sopivan viihdyttävä. Ei liian räävitöntä, mutta sopivan kaksimielistä minulle. Näyttelijät tekivät niin vahvat roolisuoritukset ettei heidän puolestaan tarvinnut pelätä. Kaikki heittäytyivät rooleihinsa sellaisella tarmolla että esityksessä pysyi jännitys yllä. Kyllä kerran kesässä pitää kesäteatteri kokea. Tämä ei ollut ollenkaan huonoimmasta päästä. Esitykset jatkuvat elokuulle saakka. 

P.S. Rönnissä toisella lavalla samaan aikaa kolistelevat SM-painonnostajat antoivat esitykselle oman pikantin lisänsä. Kävimme ennen esitystä tiirailemassa touhuja. En ole koskaan ennen nähnyt painonnostoa livenä. Pelottava laji. Montaa nostoa ei uskaltanut katsoa, kun pelotti että painot rysähtää niskaan tai joku pullisteleva lihas paukahtaa poikki. 

Lomalaisen aamut

Ensimmäisellä kesälomaviikolla tärkein tehtävä aamuisin oli laittaa tuli uuniin, jotta sen lämmössä tarkeni syödä aamupalaa ja lukea posteja sateen ropistessa kattoon.

Toisella lomaviikolla aurinko kurkisteli aika ajoin pilven takaa ja kesäkin tuntui pikku hiljaa alkavan.

Kolmannella lomaviikolla aamupalan pystyi syömään ulkosalla ihanassa auringon paisteessa. Siinä vaiheessa oli jo unohdettu terveellisyys ja säntillisyys. Aamupalan saattoi nauttia lounasaikaan ja ruokalistalta löytyi lähinnä jälkiruokaosastoa.

Nyt on lomat tällä erää pidetty. Auton nokka on käännetty etelään. Maanantaina kutsuu työt ja säntillinen elämä. Nauttikaa kokopäiväisesti kesästä te lomalaiset jotka voitte näin tehdä!

Rengasmatka ulkomaille Teiskoon

Aurinkoisen lauantaipäivän kunniaksi lähdimme autoajelulle ja suuntasimme tutustumaan Teiskon viiniviljelmiin. Teiskon Viinitilan pihassa kasvaa Zilga rypäleitä. Niistä valmistetaan ensimmäistä Suomessa kasvaneista rypäleistä tehtyä kuohuviiniä. 

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2015/05/viinirypaleita-kasvaa-teiskossakin.html

Viinitilalla on hauska pihaterassi, jossa voi nauttia talon antimia. Me maistelimme Eloisa tyrnikuohuviiniä, joka havaittiin hyväksi ja kotiinkin otettiin pullo. Maistelimme myös karviaisesta ja hunajasta tehtyä kuohuviiniä nimeltään Kohahdus. Tyrni voitti kuitenkin tämän kisan. Lakkalikööriä ostettiin tuliaisiksi Ranskan ystäville.

Rengasmatkamme jatkui Aitolahden pienelle kivikirkolle. Se on kuulemma suosittu vihkikirkko kesäisin. Tämä huomioiden kukkaistutuksetkin oli aseteltu sydämen muotoon. Viihtyisä kirkonmäki kuljeskella. 

Kuuluisan Kessan baarin nurkalla Teiskon Kämmenniemessä oli koko kylä koolla huutokaupan innoittamana. Sitä ihmeteltiin hetken aikaa. Mies muistutti, että ollaan pienellä autolla liikkeellä ja isoja tavaroita ei voi kuljettaa kotiin. Onneksi ei löytynyt mitään huudettavaa. Lähellä on komea kivinen Aunessilta. Sitä kävimme ihailemassa.

Teiskosta löytyy Euroopan pienin museo tien vierestä maitolaiturilta. Tänä kesänä museon näyttely kertoo lehmien evakkotaipaleesta sodan aikana.

Tien varrella nähtiin porukkaa heinän korjuussa. Keli oli sopivan lämmin ja kuiva siihen puuhaan.

Teiskosta suuntasimme Kuruun Muroleen kautta. Siinä oli mukava seurata veneiden kuljettamista kanavan suluissa. 

Kurusta löytyi hyvä lounaspaikka Country Cafe. Paikan sisustus oli viihtyisä ja mukavan maalaishenkinen. Talon tarjoamat pizzat olivat oikein hyviä ja tarjoilu ystävällistä. 

Kurun jälkeen viimeinen vierailukohde oli Ruovesi. Sieltä bongasimme matkalla laivarantaan pop-up retro -putiikin. Sisällä oli kaikkea kivaa aarretta pöyhittäväksi. 

Ruoveden Viljamakasiinissa oli Tuija Virran ja Vappu Kiilin kesänäyttely. 

Sokerina pohjalla oli ihana vanhojen valokuvien näyttely, josta kerron eri postauksessa, sillä se oli niiiin ihana! 

Suomessa on monilla alueilla sanontoja paikkakunnista, joihin on lähdetty "ulkomaille". Tampereella on tuttu sanonta ”mennä ulkomaille Teiskoon”. Sanonta lienee tullut siitä, että Tampereen aluekarttoihin on aikoinaan merkitty Teiskon kohdalle nimen sijaan pelkkä ”Tampereen ulkomaat”. Me teimme oikein mukavan rengasmatkan ulkomaille Teiskoon.

Karvat lyhyeksi

Tiukka tietokilpailukysymys kaikille helteen pehmentämille päille: katso kuvista kummasta päästä on nämä karvat lyhennetty? Kummatkin kaipasivat helpotusta kuumille keleille. Onneksi löytyi taitajat molempiin hommiin. Karvoille on jatkosuunnitelmatkin tehtynä. 

Löytyi myös vanhan kansan taitaja karstaamiseen. 

Jos olet kiinnostunut, mihin tarkoitukseen karvat menevät niin lue blogini aiempi postaus.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2014/10/vuoden-hyodyke-varpaanvali-lampaanvilla.html

Alexanderin tekniikka

Olemme istuneet, seisseet, kävelleet, maanneet, laulaneet, leikkineet, kirjoittaneet, harjoitelleet semisupiinia ja inhibitiota, siis mitä?? Tänään päättyi Alexander-tekniikan kurssi, jolle olen tällä viikolla osallistunut. Olo on vielä vähän hämmentynyt kaikesta kokemasta. Olen löytänyt itsestäni joitain kauan kadoksissa ollutta.

Olen joskus aikoja sitten ollut mukana erilaissa tanssiryhmissä harrastaen modernia tanssia, afrotanssia jne. Niiden parissa olen voinut nauttia liikunnasta, ilmaisusta jne. Muiden asioiden ja vuosien tullessa väliin olen antanut itseni uskoa, että tässä iässä on pakko olla kankea ja kaavoihin kangistunut.

Kurssin vetäjän Enni Lakkalan ohjauksessa erilaisten harjoitusten kautta olen löytänyt aavistuksen siitä vanhasta liikkeen ja äänen sulavuudesta ja vaivattomuudesta, jonka luulin jo kadonneen ikuisesti. Hämmentävää.

Kurssilla olemme laittaneet itsemme likoon ja harjoitelleet yhdessä. Toisaalta jokaisella on ollut mahdollisuus rauhassa tutkiskella itsekseen omia viisauksiaan. Enni on ohjannut toimintaamme, vienyt meidät Sampan (tuo hattupäinen herra kuvissa) äärelle tutkimaan ihmisen rakennetta ja avannut Alexander- tekniikan saloja.

Minä jään hämmentyneenä maistelemaan kokemaani. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Alexander-tekniikkaan. Luulen, että syksyn tullen jatkan Alexanderin kanssa tavalla tai toisella.

www.alexander-oko.tietoinen.fi

Kesähattuja

Tässä on kesähattunäyttely. Yksi on puutarhahattu, joka laitetaan päähän kun multapeukaloa kutkuttaa. Pelastin hatun roskiksesta Maltan reissulla. Terveisiä vain matkatovereille :) Toinen hatuista on ostettu Tel Avivista viime vuonna rantahatuksi ettei nenä pala. Kolmas on varovasti arvioituna noin kolmekymmentä vuotta vanha ja uudistettu aina aika ajoin. Neljäs hattu löytyi viikko sitten kirpparilta. Jokainen voi arvailla mielessään mikä mikin on.

Nääsvillessä aletangoilla

Mökkielämän vastapainoksi teini haluaa shoppailemaan. Tampereen alennusmyynnit houkuttivat meidät päiväretkelle. Tavoitteena oli serkulle pikkukassi ja teinille pitkä kesämekko. Niitä ei löytynyt mutta muuta kyllä.

Minä en jaksa innostua shoppailusta. Selkä väsyy kävelystä ja kivoja vaatteita on vaikea löytää nopeasti. Nuoren ja hoikan päällä kaikki näyttää kivalta. Itseä kun katsoo sovituskopin peilistä niin saa käyttää mielikuvitusta, että voi todeta että "ihan ok". Tosi harvoin innostun nykyisin haahuilemaan vaatteiden perässä. Ehkä ulkomaan matkoilla kaupunkikohteissa se onnistuu aika ajoin. 

Tampereen reissulla panostin kaiken energian nuorisoshoppailijoiden tarpeisiin. Yhtään vilkaisua en tehnyt omien vaatteiden eteen. Keskityin istuskelemaan sovituskopissa makutuomarina ja keksimään kauppoja, missä vielä voisi olla sopivia juttuja. Tampere on vanha opiskelukaupunkini ja jokakesäinen vierailukohde, joten kaupat ovat aika lailla hanskassa. Teini löysi itselleen tosi kivan bleiserin, shortsit ja vyön. Serkkutyttö oli ronkelimpi ja tyytyi odottamaan seuraavaa kauppareissua.

Pidän edelleen Tampereesta. Sieltä on kivoja muistoja opiskeluajoilta. Joka kesä käymme piipahtamassa näyttelyissä, lounaskeikalla tms. Vapriikki on yleensä vakiokohde ja Pispalan harjullakin tulee usein käytyä turistien kanssa. Kukkaisviikot ja Viinikylä vieraillaan, jos vain mahdollista, tänäkin kesänä. 

Shoppailukeikalla poikkesimme lounaalle kauppahalliin. Siellä on minun mielestäni kiva tunnelma. Tuliaisiksi juustokauppiaalta saa kutunjuustoa. Löysimme hallista oikein kivan lounaspaikan ja maittavan lohikeiton. Bonuksena kauppahallin käytävillä kuulee yleensä riemullisen leveää Tampereen murretta, joka hihityttää hiljaa sisällä, kun aina tulee Kummelivitsit mieleen. Ihan kuin olisi ulkomailla. Murteet ovat kivoja. Niitä kannattaa metsästää eri puolilla Suomea kesäretkillä.