Hirveä ja mustikkakukkoa

Teimme pienen pääsiäisen kiertoajelun Jämsässä. Ensimmäinen kohteemme oli Himoksen laskettelukeskuksesta noin kymmenen kilometriä metsään, keskellä ei mitään.

Hirvikartanossa herkuttelimme hirvikäristyksellä ja jänispaistilla. Jokainen lautanen tyhjeni viimeistä murua myöten, hyvää oli! 

Talo oli pääsiäistunnelmallinen ja isäntäväki ystävällistä.

Ulkona seurustelimme hirvien, porojen ja kauriiden kanssa. Ajomatka kannatti ehdottomasti tehdä. Olemme vierailleet Hirvikartanossa muutaman kerran aiemminkin. Ulkomaiset vieraat ovat kovasti tykästyneet paikkaan.

Jälkiruualle suuntasimme Jämsänkosken kuohujen äärelle Vanhaan Myllyyn.

Kolmeen kerrokseen on onnistuttu luomaan viihtyisä pieni ravintola. Saimme pöydän henkilökunnan ystävällisillä järjestelyillä. Lämmin mustikkakukko ja jäätelö oli erinomainen valinta.

Kesällä pitää palata terassille. 

100 lintua

Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi BirdLife Suomi on haastanut kaikki mukaan bongaamaan 100 lintulajia vuoden aikana. Ideana on oppia lisää Suomen luonnosta ja kartuttaa lintulajien tunnistustaitoa.

Heräsin aamuvirkkuna auringonpaisteeseen, enkä jaksanut jäädä mökille sänkyyn köllöttelemään. Kaunis ilma houkutteli tarkistamaan, mitä Oriveden Pappilanniemen lintutorniin kuuluu. Torni sijaitsee Längelmäveden rannalla. Vaikka lintutuntemukseni on aivan mitätön, niin se ei estä nauttimasta linnunlaulusta ja kauniista kevätlähettiläistä.

Retkeni sai aivan uuden ulottuvuuden, kun tapasin tornilla Sirkan ja Emman, äidin ja tyttären bongailemassa lintuja. Heiltä kuulin sadan linnun tunnistustavoitteesta. Emma biologina on alan ammattilainen ja hänen lajituntemuksensa sai minutkin innostumaan. Kaukoputkella seurasimme kurkiparin puuhia. Taivaalle ilmestyi kalasääski, joka liiteli taivaalla ja tähysteli saalista avoimelta järveltä, huikea näky. Ruskosuohaukka varmistettiin vielä lintukirjasta. Joutsenia, kanadanhanhia ja sinisorsia uiskenteli saaren kupeessa. Sirkan lajitunnistus sai täydennystä ja hänelle tuli 41 bongausta täyteen. Emmalla lähestyy jo sadan raja, sillä 87 tunnistusta ei ole enää kaukana. Isot kiitokset Emmalle ja Sirkalle aivan uuden maailman avaamisesta minulle!

Kun sain muun perheen hereille, niin iltapäivällä houkuttelin heidätkin tornille. Muutama aste pakkasta ja tuuli tekivät olosuhteista arktiset, eikä vielä tuntunut kovin keväältä. Lintuja oli kuitenkin runsaasti liikkeellä iltapäivälläkin. Luulen, että näimme isokoskeloita. Keltainen lintu pensaassa jäi meitä vaivaamaan. Olisikohan ollut keltasirkku? Aamulla menomatkalla lintutornille jokin iso haukka nousi linnunraadon ääreltä. Iltapäivällä raato oli hävinnyt ja vain höyheniä oli jäljellä. Jokin tikka koputteli puun runkoa. Paljon on tunnistettavaa. Varovainen alku on parempi kuin ei mitään. Kevään kunniaksi katseet taivaalle ja lintuja bongaamaan.

http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/100lintulajia/

Tässä Sirkan ottamia lintukuvia c Sirkka Iso-Ettala; kalasääski, joutsen, kurki ja myöhemmin päivällä bongattu harvinainen turkinkyyhky, joita on Suomessa arviolta vain sata yksilöä.

Pääsiäisolut - Noita

Pääsiäisviikonloppu alkoi mökkimaisemissa rentoutuen. Ensimmäinen ja tärkein asia perillä oli laittaa tuli uuniin ja makkarat lämpiämään. Oluen ystävä serveerasi Noidan taikaliemen lasiinsa.

Pääsiäisoluen valmistanut Bryggeri Helsinki kertoo näin: Olut on vaalea pintahiivaolut, jonka viettelevässä maussa voi aistia hunajaista maltaisuutta sekä hentoa mausteisuutta. Kullankeltainen olut on valmistettu käyttäen belgialaista oluthiivaa, joka tekee nautinnosta miellyttävän kokemuksen. Salainen mausteseos lisää kausioluen makuun taianomaisen sävyn.

Sisällysluettelosta selviää, että yksi salainen ainesosa on pomeranssi, joka antaa oluelle pirteän hedelmäisen maun. Oluenmaistelijamme piti juomasta, mutta totesi, että se ei ole perinteinen Bryggerin panimomestari Mathias Hüffnerin luomus. Lisää kuitenkin pitää ehdottomasti saada.

Oluen seuraksi lämmitimme hiilillä Angelan korianterilla, inkiväärillä ja chilillä hyvin maustettua ja lihaisaa frankfurtteria. Ihan sopivaa pääsiäisruokaa sekin ;)

Sitten vain tulen hehkua tuijottelemaan pikku masu pullollaan.

Kiirastorstai mökkeillen

Parsaa ja viiniä

Viiniklubilla teemana oli tällä kertaa parsa ja viini. Minulle uusi ja erinomainen yhdistelmä oli uunissa valmistettu parsa parmesaanin, kinkun ja leivän kera. Parsa pidetään uunissa 175 asteen lämmössä 10 minuuttia. Tämän jälkeen hyvä oliiviöljy, sitruuna ja suola maustavat parsan. Oheen voi ottaa kinkkuja ja patonkia. Nami, nami miten rapsakkaa! Suomessa ei tällä hetkellä ole kovin helposti saatavissa valkoista parsaa. Meilläkin oli tarjolla vihreää parsaa.

Pöytäseurueemme valisti, että parsoja voi hyvin paistaa vedessä paistinpannulla ja erityistä parsakattilaa ei välttämättä tarvitse. Viiden tai maksimissaan kymmenen minuutin keittäminen riittää hyvin. 

Keitettyjen parsojen ehdoton kruunu on Bearnaise- kastike. Sitäkin saimme maistella parsojen kanssa.

No, mikä viiniklubi se on, jos ei viinejä maistella.

Emäntämme olivat löytäneet hyviä parsan kumppaneita niin Ranskasta kuin Saksasta. 

Minä taisin kallistua enemmän saksalaisten juomien puolelle. Hyvää Rieslingiä ei voita mikään.. no mielenkiintoisia olivat weissburgunderitkin... eikä valittamista ranskattarissakaan.. kuplajuomista puhumattakaan.. kaikki kelpasi! 

Leskenlehtiä

Leskenlehtiä katujen reunuksilla.

Riihikirkko

Tärkein kirkko elämässäni on ollut Päiväkummun Riihikirkko, joka on nimensä mukaisesti rakennettu vanhaan riiheen. Tuossa kirkossa olen päässyt ripille ja samassa kirkossa minut ja mieheni on vihitty. 

Ensi kesänä meidän teini menee rippikoululeirille samaan paikkaan. Tulee jo tippa linssiin pelkästä ajatuksesta. Tänään olimme tutustumassa leirin vetäjiin ja teinikin näki paikan. Oli ihana muistella, kuinka monta merkittävää ystävyyttä on saanut alkunsa tuossa paikassa. Teinin kummit ovat olleet samalla rippileirillä kanssani. Hääjuhliemme kanttoriinkin tutustuin Päiväkummussa. Ihana paikka!

Sinivuokkoja

Mökin nurkkia siivotessa vastaan tuli kevään merkkejä. Ensimmäiset sinivuokot ovat ilmestyneet aurinkoisille paikoille. Vaikka keli on aurinkoinen niin kylmä tuuli muistuttaa, että ihan kesä ei ole vielä. Mukava on rapsutella nurkkia ja todeta, että pimeä aika on voitettu.

Merimaisema - Espoo

Olen asunut näissä Espoon Matinkylän rantamaisemissa 80-luvulla. Ranta aukeaa ja lokit saapuvat. Kohta alkavat lokkikonsertit, kun reviirejä vallataan. Nämäkin ovat kevään merkkejä.

Ehkä kevät?

Moottoripyörän puunaajilla alkaa olla kiire, sillä kevätaurinko kurkistelee jo pilven takaa. Cityfillareille on tuotu uusia parkkipaikkoja. Puistonpenkille päästään kohta istuskelemaan. Muutama aikainen kevätkukkanen kurkistaa lämpimällä paikalla seinän vierustalla. Ehkä nämä ovat jo varovaisia kevään merkkejä?

Presidentti ja pandatyttöjä Kiinasta

Pandatytöt kavereineen olivat tien vieressä vilkuttamassa, kun Kiinan presidentti saapui valtiovierailulle vaimoineen. Paikalla oli runsaasti Suomen kiinalaisia. Turvatoimet olivat melkoiset, mutta mielenosoittajia ei ainakaan tänään ollut liikkeellä. 

Tällä hetkellä Helsingin kiinalaisin kaupunginosa taitaa olla Munkkiniemi China Town.

Värikkäin vaalimainos

Vaalit lähestyvät ja tien vierillä on tyrkyllä mainoksia periaatteella jokaiselle jotakin. Kovin ovat kuitenkin mainokset vaisuja. Kantasuomalaisten kalpeanaamojen joukkoon on saatu vain muutama ehdokas väriä antamaan.

Kokoomuksen, Sosiaalidemokraattien, Vihreiden ja Kristillisten listalla oli useampi värikkääksi syntynyt. Vasemmistolla, Piraattipuolueella, Feministeillä ja Eläinoikeuspuolueella löytyi ehdokaskartasta yksi väriläiskä kultakin, kuten myös Keskustalta. Liberaaleilta ei löytynyt brunettejen joukosta edes yhtään kunnon blondia, puhumattakaan muista väreistä. Perussuomalaisilla oli tarjolla paljon erivärisiä muhkeita partoja, mutta niitä ei nyt tässä kisassa lasketa. RKP:n värikkäintä antia oli saamenkielisen tiedottajan puku. Kovin on siis väriskaala vielä suppea näissä vaaleissa.

Minulla on vielä ehdokas hakusessa. Kuntavaaleissa olen pitänyt periaatteena, että oman kylän ehdokas saa minun ääneni. Hakukoneen mukaan oman postinumeroni alueella asuu 20 ehdokasta edustaen puolueita vasemmalta oikealle. Äkkiä vilkaistuna en heti löytänyt varmaa valintaa. Joskus on käynyt niinkin, että ehdokasta ei ole löytynyt, mutta silloinkin olen käynyt äänestysuurnilla, mutta jättänyt tyhjän äänestyslapun. Hakukoneen minulle näkökulmieni perusteella antamat ehdokkaat edustivat keskustaa, SDP ja kristillisiä. Kolme epäsopivinta ehdokasta olivat kristillisistä, perussuomalaisista ja kokoomuksesta. Ihan ei vielä ehdokas ratkennut hakukoneenkaan avulla. Ehdokkaan etsintä siis jatkuu, aikaa on sunnuntaihin.

Taidematoja - Ars 17

Kaikkien taidematojen, pelien, videoteosten ja virtuaalikokemusten jälkeen olin tyytyväinen kun pääsin raikkaaseen ulkoilmaan. Kiasmaan kootun Ars17 nykytaiteen näyttelyn teema on  tänä vuonna digitaalinen murros. Minut näyttely lähinnä murensi. 

En pysty pelaamaan videopelejä, kun minulle tulee huono olo. Sama fiilis tulee, kun laittaa virtuaalilasit päähän. Ars on täynnä näitä huonon olon tuojia. Videotaideteokset yleensä ärsyttävät minua, sillä ne määrittävät ajan ja suunnan, jolla minun täytyy lähestyä sitä. Teoksella on tietty pituus ja katselusuunta on yleensä yksi ainoa. Minusta on paljon mukavampaa, kun teokselle voi suoda joko lyhyen vilkaisun tai jäädä pitkäksi aikaa sen äärelle. Videoteos ei anna minulle tuota vapautta. Se myös yleensä pakottaa minut rytmiin joka on nopeampi kuin minun luonnollinen oma rytmini on. Sydän ryhtyy kirimään epämiellyttävään tahtiin ja tulee hengästynyt olo. Patsaita ja veistoksia voi ihmetellä ihan mistä suunnasta vain ja ne suovat aina uuden näkökulman. Liikkuvaa kuvaa ei voi katsella takavasemmalta.

Kiasmaan on laitettu mukavia istuskelupaikkoja taiteen ääressä viipymiselle. Siitä pidin. Samoin minusta oli mukava, kun jotkut teokset olivat interaktiivisia ja houkuttelivat puuhaamaan. Olisin halunnut näyttelyyn mukaani teinin, jotta olisin kuullut mitä hän pitää näyttelystä. Katsojissa oli paljon innokkaita lapsia ja nuoria. Ehkä minä vain olen mennyttä sukupolvea, joka ei ole kasvanut virtuaalimaailmassa, enkä pysty löytämään itsestäni tuota virtuaalinappulaa. Minä vain en innostunut näyttelystä.

Mutta sitä minä odotan, että näyttelyn mökkiteos saadaan käyttöön. Tästä mökistä avataan yhteys Lappiin ja kolmeen taiteilijaan, jotka vastailevat kuukauden ajan näyttelykävijöiden viesteihin. Heidän ainoa mahdollisuutensa olla yhteyksissä ulkomaailmaan tuona aikana on videoyhteys Kiasman mökkiin. Minusta on mielenkiintoista nähdä millaista kommunikaatiota tästä syntyy. Menen Kiasmaan uudelle 12.4. jälkeen, kun yhteydet on avattu. Museokortilla voi piipahdella Kiasmassa useamminkin.

Museokorttiretkeni Nro 39.

Kiinalaisia odotellessa

Kiinalaisia valtionvieraita odotellessa voi pohtia syntyjä syviä. 

Pitäisikö opetella muutama kansainvälinen käsimerkki ja mennä tien viereen viittomaan, mitä mieltä on Kiinan ihmisoikeustilanteesta. 

Vai pitäisikö mennä vierastalon portille notkumaan ja mököttämään. Kun toveri kiinalainen kulkee ohi niin hän tietysti kysyy, mitä mökötät. Olisin valmis kertomaan, että hongkongilaiset ystäväni eivät pidä siitä, kuinka herra itsevaltias näpelöi heidän elämäänsä.

Kiinan suuren johtajan Xi Jinpingin vierailu on Suomen juhlavuoden merkittävin valtionvierailu vuonna 2017... hmmm... kenen mittapuulla? Suomesta vieras jatkaa matkaa itsevaltias Trumpin valtakuntaan. 

Luulen kyllä, että en pääse mielipiteitäni kertomaan Xi Jinpingille, sillä meidän kylällä on aloitettu jo valmistautuminen vierailua silmälläpitäen. Kovin usein ei kaduille ole laitettu pysähtymiskieltoa, vaikka millaisia vieraita on naapurissa käynyt. Nyt merkit ovat jo kertomassa, että pysykää poissa, kun herra itsevaltias saapuu. En tiedä pelätäänkö mielenosoittajia vai halutaanko matkanteko joutuisaksi suuren maailman malliin.  Lentotoimintaakin rajoitetaan. Myös kaikenlaiset lentävät ja kuvaavat häkkyrät on kielletty muutaman päivän ajan. Toivottavasti sitä pieni ihminen pääsee kotiinsa, kun töistä tulee väsyneenä. Ensi viikolla sitä ihmetellään suuren maailman menoa kotikulmilla.