Taivas täällä - Anu Pentik

Anu Pentik on rakentanut Taidehalliin ihania huoneita. 

Ensimmäisessä valkoisessa huoneessa voimme nähdä, että taivas on täällä tänään.

Enkelin siivet ovat todiste siitä.

Kannattaa nostaa katse maasta ja heittää korvalaput korvilta, sillä taivas on täällä tänään, aivan lähellä yläpuolella.

..välillä se on ehkä utupilven takana...

Keraamiset kivet ilahduttavat kivien ystäviä.

Pentikin keramiikkalautaset loistavat hehkuvissa väreissä.

Hauskoja paratiisitipuja tepastelee...

..missäpä muualla kuin..

...kukkaparatiisissa.

Museokortilla..

Retki Nro 37

Ihana näyttely, valoisa ja toiveikas.

Perintöpannu

Valurautaisella perintöpannulla paistettiin pieniä lättyjä appiukon nimipäiville. Jäätelön kanssa oli hyvää!

Sushia ja Matchaa

Meidän perheen herkkuhetkellä on usein tarjolla japanilaista ruokaa. Mies ja teini pyörittävät taidokkaasti nigirit ja makit pöytään. Misokeitto ei ole teinin suosikki, mutta minä pidän siitä. 

Jälkiruuaksi avasimme Matcha-pussin. Matcha on hienoksi jauhettua japanilaista vihreää teetä. Meidän jauhe oli makeutettu kidesokerilla. Jauhetta käytetään yleensä teen valmistukseen teeseremonioissa, mutta sitä voi ripotella myös vaniljajäätelön päälle mausteeksi. Minä lisäsin annokseeni vähän kinuskikastiketta ja Tallinnasta tuotuja kuivattuja mustikoita. Yhdistelmä oli herkullinen. Pelkkä Matchakin olisi toki riittänyt jäätelön seuraksi. 

Ruuan kanssa juotavaksi haimme kellarista Maltan lomamatkalta tuodun Chardonnay viinin. 

Suositus - Ramen-keittoa

Kävimme viikonloppuna maistelemassa Hietalahden kauppahallissa Fat Ramenin keittoja.

Kauppahallin eteläpäädyssä on kahdessa kerroksessa pöytiä useamman ravintolan käytössä. Onnistuimme saamaan paikat yläkerran viihtyisältä parvelta.

 

Ramen-keitto on kiinalaista alkuperää, mutta japanilaiset ovat tehneet siitä oman versionsa. Ramenia saa kovin erilailla toteutettuna. Osa suosii vahvasti maustettuja aasialaisia keittoja. Kiinalaistyylinen tai eurooppalaisvivahteisen fuusiokeittiön keitos on aivan erityyppinen. Minä pidän japanilaisesta misokeittomaisesta ramenista ilman tulisia makuja. Fat Ramenin savuankka-ramen oli minun makuuni kymppisuoritus.

Pohjana keitossa oli ravintolan oma,14 tuntia keitetty ja haudutettu perusliemi, joka maistui todella täyteläiseltä ja runsaalta. Savuankka oli nuudeleiden joukossa maukas lisä keittoon. Teriyaki-kastike sopi keittoon erinomaisesti. Annos oli runsas ja nälkä ei jäänyt. Minun kippooni ei jäänyt pisaraakaan jäljelle, sillä niin hyvä tuo kokonaisuus oli. Estetiikan nälkäisten iloksi keitto tarjottiin kauniista keramiikkakulhoista.

Muutkin ovat löytäneet Fat Ramenin, sillä pöydät olivat koko ajan täynnä. Toki osa asiakkaista oli kaupungin parhaita hampurilaisia tekevän Roslundin ruokailijoita. Monen ravintolan yhteinen ruokapaikka on näppärä, sillä meidänkin seurueemme teini kävi tilaamassa hampurilaisen itselleen, kun me muut herkuttelimme ramenilla ja kaikki pääsimme vaivattomasti samaan pöytään, vaikka ruuat tulivat eri osoitteista. 

Hietalahden kauppahalli on täynnä mielenkiintoisia ruokapaikkoja. Mm. ranskalainen, italialainen ja japanilainen ravintola toivottavat asiakkaat tervetulleeksi. Kauppahalli on varsinainen ruokailijan keidas. Kesällä ulkoalueella on vilkas kirpputori. Nyt myyjiä oli uskaltautunut torille vain muutaman pöydän verran.

Kauppahallin alakerrasta löytyy yllätys, mielenkiintoinen kylpylämäinen kellari. Siellä lienevät 1900-luvun alun kauppiaat huokaisseet hetken tai varastoineet tavaroitaan. Nyt sieltä käyvät huokaisemassa ravintola-asiakkaat.

Me emme jääneet pidemmäksi aikaa kauppahallille, vaikka katsottavaa ja maisteltavaa olisi riittänyt. Japanilaista teemaa kunnioittaen siirsimme täydet pikku masumme furoon elämän lähteelle eli kylpytynnyrin lämpöön.

Auringon pilkahdus muistutti kevään tulosta. Yläpuolella lensi moneen kertaan joutsenpariskunta huhuillen muita lajitovereita ja etsien avointa vettä. Illan pimetessä luonto hiljeni ja mieli rauhoittui.

Hollantilaista kenkämuotia

Hollantilaiseen kenkämuotiin 1600-luvulta voi käydä perehtymässä Sinebrychoffin taidemuseossa. 

Siellä on esillä hollantilaisen taiteilijan Caesar van Everdingenin 28 maalausta.

Tauluista löytyy katsottavaa myös koirien ystäville.

Van Everdingen on toki taitava lasten kuvaaja.

Muotokuvia hän teki niin lapsista kuin aikuisista.

Ihania eteerisiä naisia..

Myös taulujen kehysten yksityiskohtia kannattaa ihastella.

Tämä on ehdottomasti mielenkiintoinen ja vierailun arvoinen näyttely.

Liikuttavia miehiä

Paljastan jotain menneisyydestäni. Olen aikoinani parikymppisenä tytönhuitakkeena harrastanut tanssia. Suomen yksi merkittävimmistä modernin tanssin kehittäjistä oli tanssitaiteilija Riitta Vainio. Tanssin hänen improvisaatioryhmässään muutaman vuoden. Tuo aika oli ihanaa luovan tanssin ilottelua ja toisaalta syvissä vesissä seikkailua. Minä amatööri nautin ammattilaisten seurasta. Selkäni oli välillä hyvin hankala, mutta Riitta itsekin selkäongelmaisena osasi ohjata oikeiden liikkeiden äärelle, joilla sain selkäni houkuteltua mukaan leikkiin. Sitten tanssi vain jäi elämän muissa koukeroissa vuosikymmeniksi. Haikeudella aina välillä muistelin aikoja, kun kroppa osasi kertoa siitä mistä sydän lauloi. Viimeiset pari, kolme vuotta olen ottanut varovaisia askeleita takaisin kohti noita vanhoja hyviä aikoja. Minulla on kolme miestä, jotka ovat omalla tavallaan liikuttaneet minua tällä matkalla.

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä liikuttajanani on oma Mies. Hän jaksaa aina kannustaa minua liikkumaan. Olemme kehittäneet viime vuosina myös yhteisen liikunnallisen parisuhdeharrastuksen, joka on Asahi-tuokiot vieri vieressä. Löysimme Asahin pari vuotta sitten Oriveden Purnusta savusaunareissulla ja siitä lähtien olemme harrastaneet sitä harvakseltaan kesät ulkona ja talvet sisällä. Löysin netistä sopivan kymmenminuuttisen Asahi-videon, jonka tahdissa liikuttelemme luitamme.  Alla linkit kesän postaukseen Purnusta ja Asahi-videoon.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2015/06/kesaliikuntaa-luonnossa.html

https://www.youtube.com/watch?v=rfRkjJC__TA

Toinen minua liikuttava mies on Matti. Hänen johdollaan olen opiskellut Aleksander-tekniikkaa pari vuotta. Viimeisen vuoden olemme tutkineet liikettä ja käyneet moninaisia pohdintoja liikkeen syvimmästä olemuksesta. Matin johdolla olen löytänyt aavistuksia vanhoista ihanista kokemuksista liikkeen äärellä. Aleksander-tekniikkaan tutustuin alunperin pari vuotta sitten Ennin kesäkurssilla. 

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2015/07/alexanderin-tekniikka.html

Matin kanssa pistetään sukat jalkaan liikkuessa, mutta kolmas minua liikuttava mies kohdataan paljain varpain. Rainer on uusin tuttavuus ja toivon, että pitkäaikainen sellainen. Rainer avaa kerran viikossa salin ovet, sytyttää kynttilät hämyisen huoneen valaisijaksi ja laittaa musiikit soimaan. Vapaa tanssikollektiivi Muuvilaakso kokoaa tanssinhaluiset pariksi tunniksi liikkumaan sielunsa syvyyksistä. Tyyli on vapaa ja jokainen saa tanssia niinkuin hyväksi kokee. Joku kulkee omassa rauhassa, toinen hakee kumppania vuoropuheluun. Minulle tuo hetki on vapauttava ja pyhä hetki itseni kanssa. Back to the roots. On hauska olla innostunut jostain sellaisesta, mikä on ollut tosi merkittävää elämässä joskus kauan sitten ja palannut elämään kuin kauan kadoksissa ollut ystävä. 

Brunssisuositus - Krog Roba

Herkullinen brunssivaihtoehto löytyy Krog Robalta, joka tarjoaa viikonloppuisin All day breakfastia klo 12.30-15.00. Samassa paikassa on hotellin aamiainen ja viikolla tavallinen aamiainen. Hunajasimalla saa päivän hyvin käyntiin, jos joku oikeasti syö aamiaista puolen päivän jälkeen. Minulle tämä oli enemmänkin lounas.

Pöydistä löytyy niin suolaista kuin makeaa mahan täydeltä.

Kauniit mukit saa täyteen höyryävää teetä tai kahvia. Pöytään tuodaan omat termoskannut, joista voi täydentää, jos lämmin juotava loppuu. Makuvettä ja mehuja löytyy sivupöydiltä. 

Suolaisella puolella on tarjolla salaatteja, piirakoita, savukaloja, pekonia, munakasta, erilaisia lisukkeita, jogurtteja, kuivahedelmiä jne. Mitään en jäänyt kaipaamaan lisää ja kaikki oli todella hyvää.

Jos vielä riittää suolaisen jälkeen vatsassa tilaa makealle, niin herkut vain paranevat.

Kakkuja ja karkkeja on jokaiseen makuun. Hedelmiä on terveellisemmän linjan kannattajille.

Ympäristö on viihtyisä ja valoisa. Vanha poliisiasema ja sähkölaitos on korjattu hienoksi. 

Minusta erityisesti lamput olivat mielenkiintoisia.

Samassa talossa on hotelli Lilla Roberts ja cocktail-baari Lilla e. Cocktail-baarista olen postannut aiemmin. http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2016/04/coctailbaari.html

Alakerran naistenhuoneessa pääsee art decon makuun. 

Brunssia ja cocktail-baaria voin suositella lämpimästi. Hotellin puoli on vielä tutkimatta.

Taiteilija työssään

Minusta on viihdyttävää katsoa taiteilija Kaija Juurikkalaa maalaamassa ihmisille ja juttelemassa ajatuksistaan. Viime kesänä kävimme Kangasniemellä maalaustapahtumassa ensimmäistä kertaa ja nyt sitten uudelleen täällä Helsingissä.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2016/07/kaija-maalaa-saa-katsoa.html

Ulkona luonnonvalossa työt pääsevät mielestäni enemmän oikeuksiinsa ja tunnelma on rennompi. Mutta hienoja töitä tuli sisävalaistuksessakin.

Meillä on kotona keittiön seinällä minun oma suosikkini Juurikkalan töistä.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2016/12/hengetar-kotiin.html