Tonttuja Tallinnassa

Tallinna oli viikonloppuna jouluinen. Auringonpaisteessa Toompeanmäen kirkot ja eduskuntatalo näyttivät kauniilta joulukoristuksissaan. Raatihuoneentorin joulumarkkinoilla riitti asiakkaita.

Poikkesimme Olde Hansaan lounaalle kynttilänvalossa.

Illallisesta Väike Rataskaevuun postaan erikseen.

Vanhan kaupungin katuja on korjailtu ja siistitty sitten viime näkemän. Kukkatorin kauppojen yleisilmettä on yhtenäistetty. Kaduilla oli viihtyisää kuljeskella pikkupakkasessa.

Ihana aurinkoinen viikonloppuretki!

Poikakuoron Sibelius

Poikakuoro Cantores Minores lauloi joulukonsertissaan Tuomiokirkossa Sibeliuksen "En etsi valtaa, loistoa" yhdessä solistinsa Johanna Rusasen kanssa. Yhdellä käynnillä tuli hoidettua sekä joululaulut että Sibeliuksen päivät. 

Iso kuoro kajautti komeasti joululauluja, eikä solistissakaan ollut mitään vikaa. Minä lämpiän vähän hitaasti näille joululauluille, mutta pimeässä kirkossa kynttilän valossa esitetty Jouluyö, juhlayö oli ihan kympin arvoinen suoritus. Ovella palkittiin kuoropojat kunnon kolehdilla.

Tuomiokirkon portailta katsottuna Senaatintorin valaistu kuusi näkyi komeasti.

Tuomaan Markkinoilla karuselli oli jo hiljentynyt.

Myönnän, että minulla soi työmatkoilla autossa Jouluradio. Siellä esitetään mukavia joulu-uutuuksia. Pikkuhiljaa alkaa jo joululaulattaa.

Hengetär kotiin

Meidän kodin Hengetär on vihdoin saapunut kotiin, juuri sopivasti ennen joulua. Olen postannut heinäkuisesta retkestämme Kangasniemelle seuraamaan taiteilija Kaija Juurikkalan työskentelyä. Varasimme taulun tuolla reissulla. Hengetär on kulkenut pitkän tien ja saapunut nyt kotiin. Treffit Käpylän Shellillä naurattivat sekä taulun tuonutta kuriiria että meitä vastaanottajia. Siinä oli suuren maailman meininkiä, kun me ajelimme suoraan lentokentältä Shellille, taulu siirrettiin autosta toiseen ja sitten kiireen vilkkaa kotiin. Taulu on ripustettu keittiön seinälle, jossa siitä voi ottaa mallia aamuvenytyksille ja oikealle asenteelle elämään. Hengetär on minulle tärkeä taulu. Kiitos Kaija viestistä Hengettären kautta.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2016/07/kaija-maalaa-saa-katsoa.html

Itsenäisyyspäivää

Uudet itsenäisyyspäiväkoristeet pöydässä, linnan juhlat televisiossa, hyvää itsenäisyyspäivää!

Sua Lähde kaunis katselen

Helsinki on täynnä mielenkiintoisia retkikohteita. En ole koskaan käynyt vanhan Lapinlahden sairaalan alueella, joten nyt oli korkein aika tutustua paikkaan. Engelin suunnittelema Lapinlahden sairaala on valmistunut liki 200 vuotta sitten Suomen ensimmäiseksi psykiatriaan erikoistuneeksi sairaalaksi. Lapinniemen sairaalan käytäviä on kulkenut monia merkkihenkilöitä Aleksis Kivestä lähtien. Nyt sairaala on suljettu ja alueella toimii erilaisia yrityksiä ja yhteisöjä.

Lapinniemi on meren rannalla sijaitseva puistomainen alue Hietaniemen hautausmaan vierellä. Pihapiirissä on useita rakennuksia. Ensimmäisenä meitä houkutteli sisään vanha raollaan oleva ovi, jonka takaa paljastui sauna. Sauna lämpiää joka päivä ja muutamalla eurolla pääsee lämmittelemään luitaan talviviimassa. Sinne olisi tehnyt mieli jäädä, mutta toisen kerran sitten.

Päärakennuksessa oli meneillään uuden taidenäyttelyn ripustuspuuhat. Taiteilijat Eeva-Kaisa Jakkila ja Jussi Valtakari valmistautuivat tänään 5.12.2016 avattavaan näyttelyyn. 

Jussin tekemät puuveistokset koukuttivat minut täysin. Jälkeenpäin tuli mieleeni, että olikohan Jussin teoksia Mäntässä esillä kesällä. Olen aivan varma, että olen niitä ihaillut jossain aikaisemminkin.

Miten joku voi saada pieniin puuveistoksiin niin paljon ilmettä ja luonnetta?

Siellä ne tyypit tuijottelivat ikkunalaudalla ja ihmettelivät itseriittoisina maailman menoa.

Eeva-Kaisan ja Jussin kanssa rupattelimme hetken. Jätimme taiteilijat rauhassa jatkamaan ripustusurakkaansa ja kurkkasimme vieressä olevaan kahvilaan pullan tuoksun houkuttelemina.

Talosta löytyi useita näyttelyjä kahdessa eri kerroksessa. Pullat saivat jäädä ja me suuntasimme yläkerran galleriaan.

Nämä kuivakukka-asetelmat olivat herkän hauraita.

Yhdistettynä vanhoihin esineisiin ne loivat rauhoittavan tunnelman.

Mukavat näkymät avautuivat yläkerran ikkunoista puistoon ja merelle.

Tässä näyttelyssä oli vähän modernimpia viritelmiä.

Runsas kulttuuripläjäys teki meidät nälkäiseksi.

Hävikkiruokaravintola Loopin herkullisesta brunssista olen postannut aiemmin.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2016/12/havikista-gourmeeta.html

Lähteen Puoti toimii puisessa piharakennuksessa. Sieltä löysin itselleni juuri oikean punaisen huovutetun koristekukkasen. Myymälä oli täynnä hauskoja lahjatavaroita ja taidetta. Saman talon kirppari oli kiinni, joten sinne pitää poiketa toisen kerran.

Ilta oli jo hämärtynyt, kun lähdimme kotia kohti. Lapinniemessä saa helposti kulumaan vaikka koko päivän. Kukahan yksinäinen sielu harhaili puistikossa?

Hävikistä gourmeeta

"Ravintola Loopissa valmistetaan kauppiailta ja tuottajilta kerätyistä raaka-aineista, jotka menisivät muuten hukkaan, korkealaatuisia annoksia fine dining -tyyliin." Näin ravintola mainostaa itseään nettisivuillaan. Olen ensimmäisen maistelemamme sunnuntaibrunssin perusteella aivan valmis vakuuttamaan, että näin on. Loistava ja runsas tarjonta vei kielen mennessään. 

Teemana oli tänä sunnuntaina vegaaniruoka. Kokki oli taikonut herkullisia makuja ja olisin aivan valmis vegaaniksi, jos aina saisin näin loistavaa ruokaa. Alkupalat ja keiton sai itse kerätä buffettiskiltä. Pääruoka tuotiin valmiina annoksena pöytään tarjoiltuna.

Ravintolan pöydät oli koristeltu kauniilla ruusuilla. Ne olivat ehkä hävikkitavaraa, mutta minun silmääni ja mieltäni ilahduttavia.

Jälkiruokapöydässä oli valinnan varaa. Minä en pystynyt valitsemaan vaan halusin maistaa kaikkea. Haudutetun teen kaverina maistui suklaakakku, uuniomena lämpimän kastikkeen kera, kookos-granaattiomenaherkku jne jne. Nälkä ei jäänyt tämän brunssin jälkeen. Hinta oli kohtuullinen 20€.

Ravintola Loop sijaitse vanhan Lapinlahden sairaalan alueella. Ikkunasta näkyvät Hietaniemen hautausmaan muurit. Loop avasi ovensa elokuussa Lapinlahdessa Suomen ensimmäisenä hävikkiruokaravintolana eikä kilpailijoita ole ilmaantunut. Se auttaa työttömiä nuoria, maahanmuuttajia ja pitkäaikaistyöttömiä pääsemään kiinni työelämään.

Ravintolan seinillä voi ihailla vaihtuvia näyttelyjä. Tällä hetkellä siellä on esillä virolaisen taiteilija Viive Noorin sekä iranilaisen Mohammad Barrangi Fashtamin töitä.

Tuomaan Markkinat

Tuomaan Markkinat Senaatintorilla on avattu. Kuljimme ympäri toria pienten lumihiutaleiden leijailessa taivaalta. Taas löytyi mukavia kojuja.

 

Nämä iloiset myyjät olivat mainostamassa Kaurilan saunaa ja uusia tuotteitaan. Myynnissä oli saunatuotteita ja ihania pitsikynttilöitä. 

Kaurilan sauna sijaitsee Meilahdessa vanhassa puutalossa. En ole vielä kertaakaan onnistunut pääsemään Kaurilan saunan lauteille, vaikka olemme monesti ohittaneet paikan kävelylenkillämme. Kaurilan sauna on ehdottomasti paikka, missä pitäisi käydä. Sinne voi suunnata vaikka joulusaunaan Tapaninpäivänä.

Hannu-Pekka Määtän ja Elopuun kojulta löytyi uutuustuotteena vähän erilainen lintulauta.

Tällaisen lintulaudan minä huolisin mielelläni. 

Tuomaan Markkinoilta ostimme joulua varten savuporoa... mahtaakohan säilyä jouluun saakka?

Joulukuusimetsä

Kansallismuseon vieressä sijaitsevasta Joulukuusimetsästä voi hakea itselleen inspiraatiota kuusen koristeluun. Perjantaina avatussa kuusimetsässä on noin 60 kuusta puettu erilaisin koristein. Vapaaehtoisjärjestöt, päiväkotiryhmät, koululuokat jne. ovat tuoneet omat näkemyksensä esille perinteisin tai modernein näkökulmin.

Joulupukki oli perjantaina paikalla avajaisissa.

Joulukuusimetsä tuo väriä ja valoa pimeyden keskelle.

Joulukuusimetsä on auki 8.1.2017 saakka.

Iloisia kokkeja

Ihanat, iloiset hongkongilaiset sohvasurffarimme järjestivät meille maistuvan illallisen. Riisinuudelia, munahyytelöä, kanaa, parsakaalia jne jne. Kokkauksen ohessa selvisi, että vaikka kaikilla leideillä on eurooppalainen etunimi, niin todellisuudessa passista löytyy kiinalainen nimi, joka koostuu sukunimestä ja sen jälkeen kahdesta etunimestä. Kaikilla on yksi sisarus eli he ovat kaksilapsisista perheistä. Vaikka ikää on melkein kolmekymmentä, niin kaikki asuvat lapsuudenkodeissaan. Kyselivät, että koska Suomessa nuoret lähtevät omilleen. Minä vastasin, että mahdollisimman pian ;)

Sohvasurffarimme Hong Kongista

Avasimme joulutorttukauden hongkongilaisten sohvasurffariemme kanssa iloisesti glögin äärellä. Pöytään katettiin juhlan kunniaksi Limogesin posliinia. Saimme ranskalaisilta ystäviltämme syksyllä ihanat tähden muotoiset kipot, jotka sopivat kuin nakutettu jouluiseen kattaukseen. Limogesin kynttilälyhty on kaunistanut kotiamme jo pidempään.

Tytöt olivat taitavia leipureita ja osasivat taitella tontun tossutkin teinin ohjeistuksen mukaan.

Kiva joulukuun aloitus hilpeässä seurassa.