Tuumailin keväällä, mitä uskaltaisin tehdä alas romahtaneiden villiviiniemme kanssa. Kymmenvuotiset pitkät kasvustot makasivat masentuneita pitkin pituuttaan kun lumi rikkoi niiden kiipeilyseinän. Jossain ohjeissa kiellettiin ehdottomasti leikkaamasta villiviinejä kokonaan alas. Toinen ohje neuvoi tekemään sen talvella ja toivomaan parasta. Minä vedin uhkarohkeasti kaikki matalaksi kevään korvalla. Jännityksellä olen odottanut, mitkä ovat seuraamukset. No hyvin kävi. Villiviinit ovat osoittaneet uhmakkuutensa ja sieltä täältä nousee uusia kasvustoja. Nyt tulee puusepälle kiire toteuttaa uusien tukirakenteiden kasaaminen. Minulla on kyllä hyvät suunnitelmat tehtynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti