Ranskassa on mukava ajella pieniä maaseututeitä. Tiet kulkevat yleensä pienien kylien läpi ja siinä pääsee tirkistelemään ranskalaista elämää. Meillä oli onnea, että Ranskan rankkasateiden välillä saimme aurinkoisia lomapäiviä.
Ensimmäisenä tarkistimme, missä vaiheessa on viinirypäleiden kasvu. Kovasti ovat vielä pieniä. Satoa pitää odottaa.
Peltomaisemat ovat kauniita ja kumpuilevia siellä missä rypäleitä kasvatetaan.
Viljapellot ovat tasaisia. Rankkasateet olivat kaataneet viljoja paikka paikoin lakoon.
Unikoita ja muita pellonpiennarkasveja kasvaa teiden varsilla.
Joka kylästä yleensä löytyy kirkko. Tämän kirkon ovet olivat kutsuvasti auki.
Opastukset hoidetaan yleensä vapaaehtoisvoimin ja saimme loistavan esittelykierroksella hitaalla ja selkeällä ranskankielellä. Kirkon seinille oli laitettu kauniita kukkaseppeleitä.
Kirkkokierroksen jälkeen taas matkaan.
Tässä on meidän pieni ja ihana vuokra-auto. Nimesimme sen Nörriksi. Kyllähän noin pienellä ja sievällä pitää olla nimi. Nörrin katon sai auki ja se oli hauska bonus.
Sitten vain matkaa jatkamaan ja kohti uusia seikkailuita. Koskaan ei tiedä, mitä mutkan takaa paljastuu.
Ranska on jaanyt meilta kokonaan kaymatta, kun kielitaitoa ei loydy tippaakaan ja huhujen mukaan paikalliset kommunikoivat
VastaaPoistahuonosti vierailla dialekteilla. Mahtaako olla legendaa vaan, en tieda.
Minä opiskelin lukiossa ranskaa oppimatta mitään. Nyt ollaan sanakirjojen, lyhytkurssien jne avulla yritetty oppia edes vähän. Taitoa on karttunut sen verran että ruokaa saadaan, pikkuisen voidaan kysellä kuulumisia ja osataan ostaa pullo samppanjaa. Kielitaitoisia kyllä Ranskastakin löytyy, mutta ehkä sanoisin että yllättävän moni ei puhu muuta kuin äidinkieltään. Ranskalaisten sohvasurffarien kautta ollaan innostuttu koluamaan maata ristiin rastiin. Vielä on etelässä paljon näkemättä ja paikkoja käymättä.
VastaaPoista