Sunnuntai-iltana piipahdimme Freijan ja Värttinän levynjulkaisukonsertissa. Ensimmäiseksi lavalle kipusi 10-vuotisjuhliaan viettävä Freija. He esittivät uudella kansanmusiikkia ja iskelmää yhdistävällä levyllään "Liki" minun makuuni ja sen hetkiseen mielentilaan liian pliisua ja hymistelevää hyrinää. Jonain toisena päivänä olisin ehkä tuumannut, että mukavan harmonista ja kaunista. Mutta nyt vain väsytti. Mies sanoi, että ihan ok...
Värttinä kun kiipesi lavalle niin johan alkoi tapahtua. Värttinä on levyttänyt 13. levynsä nimeltä Viena. Nimestäkin voi päätellä, että yhtye jammailee vienankarjalaiseen tyyliin. Bändi on hyvä ja monipuolinen, laulajat rohkeita ja reippaita. Muuta ei tarvita kun hyvä keitto on valmis. Loppubiiseissä yleisö bailasi seisoviltaan ja taputti rytmiä. Kiva keikka!
Olimme konsertissa parinkymmenen turvapaikanhakijan kanssa. Monella tavalla voi osoittaa myötäelämistä pakolaisten tilanteeseen. Bändit tekivät sen antamalla mahdollisuuden muutamille saapua konserttiin kutsuvieraina. Osallistujat olivat innoissaan. Ainakin hetkeksi sai unohtaa muut murheet. Yhdestä perheestä oli äidin ja isän mukana kolme alakouluikäistä lasta. Perhe oli äärimmäisen kiitollinen päästessään mukaan. Isä toisti monta kertaa kuinka ihana on nähdä pienen tytön iloitsevan musiikista kaiken sen pelon ja turvattomuuden jälkeen, mitä he ovat matkallaan kokeneet. Muutama muukin ajatus kehkeytyi näistä turvapaikanhakijoista, mutta ehkä palaan niihin joskus myöhemmin. Nyt vain ihmeteltiin yhdessä Värttinän arabialaiseen kulttuuriin sopivaa menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti