Paukkupakkasia

Nyt on ollut tällä viikolla Etelä-Suomessakin äärettömän hienoja pakkaspäiviä.

Pölläsen putket

Designmuseon kellarissa on esillä Pauliina Pölläsen töitä. Ihana veden lorina suihkulähteestä toivottaa vierailijan tervetulleeksi. 

Töistä huomaa, että Pöllänen on inspiroitunut suihkulähteistä. Minä inspiroidun töitä katsellessani miettimään vesileikkejä. Tekisi mieleni hiipiä näyttelyyn yksin syksyn synkän hetkinä mukana ämpärillinen vettä ja kokeilla kuinka vesi kulkee putkien läpi ja asettuu erilaisiin poukamiin.

Designmuseon kellari on todella kaunis paikka. 

Parempaa tilaa töille ei voi kuvitella. Kellari on vitivalkoinen lattiasta kattoon. Talon kaaret ja holvit tekevät miljööstä viihtyisän. Teokset pääsevät tässä ympäristössä upeasti esille.

Muutkin ovat inspiroituneet Designmuseossa käydessään, kuten palautteesta selviää. 

Me lähdimme kirpeässä pakkassäässä museon naapurissa olevaan viihtyisään Latva-baariin. Kapakkakoira parkkeerasi selkänsä pöytämme viereen. Se selkeästi tiesi, miten asiakkailta saadaan hyvät rapsutukset.

Designmuseoon pääsee Museokortilla.

Noukkapujotus

Tekstiilitaiteilija Kirsti Rantasen töitä pääsee ihailemaan Designmuseoon.

Ihania värejä sekä kaikenlaisia pintoja ja muotoja olisi tehnyt mieli hiplata.

Taiteilija on tehnyt upean uran niin kotimaassa kuin kansainvälisillä areenoilla.

Teokset pääsevät hyvin esille museon upeissa puitteissa,

sillä tilaa riittää näille isoille teoksille.

Toinen puoli taiteilijaa pääsee esille Oriveden Auvisen vintillä, jossa on nähtävänä Kirsti Rantasen näyttely Made in Orivesi.

Näyttelyyn on koottu hämäläisiä noukkapujotustöitä, joita Kirsti Rantanen tutki, tallensi, uudisti ja opetti Orivedellä. Noukkapujotus on 1800-luvulta peräisin oleva Hämeelle ja nimenomaan Oriveden seudulle tyypillinen käsityötapa. 

Noukkapujottajilla ja matonkutojilla oli talo täynnä kangaspuita. Kannattaa poiketa molemmissa näyttelyissä.

Museokortilla retki Nro 32

Metsästysmuistoja

Johanna Havimäki on tuonut Kangasala- talon galleriaan esille oman näkemyksensä metsästysmuistoista eli trofeista. 

Ennen näyttelyyn päätymistä nämä trofeet ovat laukanneet vapaina baareissa, töissä, viimassa, helteessä, raveissa ja markkinoilla. 

Mitäkö tästä tulee minulle mieleen? Melkoinen miestenkaataja...sitäköhän taiteilija haluaa itsestään kertoa..?

Retkiluistelua - Helvetinjärven kansallispuisto

Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin kokeilemaan retkiluistelua. Olen luistellut kaunoluistimilla vuosittain enemmän ja vähemmän, mutta nyt tilaisuuden tullen päätin kokeilla minulle uutta lajia. 

Retkeni suuntautui Ruoveden Koverojärvelle, joka sijaitsee Helvetinjärven kansallispuistossa. Ruovesi - Virrat kantatieltä nro 66 kääntyy viitta Koverontielle. Pikkutietä ajetaan noin 3,5 kilometriä ja sieltä löytyy Koverojärven pää, josta 6 kilometrin reitti alkaa. Tien ja aivan järven vieressä on tilava parkkipaikka, johon on helppo pysäköidä auto. 

Kello yhdeksän aamulla minä olin jo lähtökuopissa. Edellisillan luistintenkäytön kuivaharjoittelun rohkaisemana totesin, että ei muuta kuin luistimet jalkaa ja baanalle.

Varovaisen alun ja tasatyöntölykkimisen jälkeen lisäsin vauhtia ja luistelu alkoi sujua. Retkiluistimet tuntuivat yllättävän vakailta. Luistelu luonnonjäällä oli huomattavasti helpompaa retkiluistimilla kuin omilla kaunoluistimilla. Reitti toki oli loistavassa kunnossa, eikä railoja tarvinnut pelätä. Lainasauvat olivat minulle hieman liian pitkät, enkä osannut niitä oikein hyödyntää. Menomatkan sain nauttia erämään aamuhiljaisuudesta ja mahtavista maisemista. Paluumatkalla muitakin oli jo herännyt. Vastaan tuli erilaisia menopelejä ja ihmisiä nauttimassa ulkoilusta pikkupakkasessa.

Koverojärvi on hyvin kapea ja reitti kulkikin lähellä molempia rantoja. Upeat maisemat! Kesällä tämä on varmaan hieno paikka vaikka meloa.

Tänä talvena lunta on ollut kovin vähän. Koveron maisemat tarjosivat kuitenkin upeita talvinäkymiä. 

Kahdentoista kilometrin luisteluun käytin aikaa valokuvaus- ja rupattelutaukoineen vajaan pari tuntia. 

Sitten on kiitosten aika. Miten on mahdollista, että erämaajärvellä on upea luistelureitti kaiken kansan kuljettavaksi? Yhdeksän aikaan kun aloittelin matkaani, niin minua vastaan ajeli mönkijällä aurauspuuhissa oleva Eero Lehtola. Omaksi ja muiden iloksi hän pitää reittiä auki vapaaehtoistyöllä. Minä kumarran ja kiitän Eeroa, joka mahdollisti tämän hienon luontoelämyksen loistavalla luistelubaanalla.

Kiitos Ruovesi lehden toimitukselle hyvästä ulkoiluvinkistä, systerille luistinlainasta, veljelle kypärälainasta, miehelle lämmittävistä hanskoista! Taidan jäädä retkiluistelukoukkuun....

PS. Ruoveden keskustassa on huhujen mukaan Pappilanlahden - Kotvion reitti, joka myös pitäisi käydä katsastamassa. Nyt on luvattu hyviä luistelukelejä. Ihmiset baanalle!

Kuva-arvoitus

Arvaatko jo ensimmäisen kuvan perusteella, mitä olen kuvannut?

Mitä tässä voisi olla?

Auttaako tämä kuva arvausleikkiä?

Joko nyt tunnistat?

Ugh, toivottavasti et näe painajaisunia tästä metsälöydöstä :)

Kimmon pubi

Jos kulttuurijano yllättää niin kannattaa poiketa Kimmon pubiin vähintään yhden kierroksen ajaksi. 

Kangasalan pieni kunta on saanut ison taidemuseon. Jo yksistään rakennus on näkemisen arvoinen sekä ulko- että sisäpuolelta. Kehoitan astumaan sisään, sillä tarjoilu on sen arvoinen.

Pubissa on paljon nähtävää.

Tuttuja ja tuntemattomia tulee vastaan.

Hauskoja kohtaamisia on tarjolla useassa huoneessa kolmessa kerroksessa.

Minä ilahduin erityisesti tavatessani Taru Mäntysen villakutrisen naisen.

Kultasarven tuijotus ei voi olla pysäyttämättä. 

Sitten on aika astua itse isännän ateljeeseen. 

Siellä tapaa niin taiteilijan muusia kuin myös kuuluisia tuttavia. Jonkinlaisen käsityksen saa myös hänestä henkilönä. 

Hienoja töitä Kimmo Pyykkö on tehnyt uransa aikana.

Tämä pubikierros kannattaa ehdottomasti tehdä ja mikä ettei toinenkin, sillä maaliskuun loppupuolella pubiin astuu mukaan Anssi Kasitonni.

Museokorttiretkeni Nro 31

Kitaramies ja Nainen

Espoon Sellosalin Kitaramies Ismo Eskelinen vaivutti minut torstai-illan nirvanaan Bachin tahdissa. Tipahdin aivan toiseen todellisuuteen kauniiden kitarasävelten siivittämänä. Keskityin silmät kiinni kuuntelemaan musiikkia niin intensiivisesti, että rillit kierivät otsalta lattialle, eikä tämä johtunut siitä, että olisin nukahtanut.

Kitaramiehen seuraksi liittyi näyttämölle Nainen. Suuresti ihailemani tanssija Minna Tervamäki ei pettänyt odotuksia. Niin Bach kuin moderni Reichin viidelletoista kitaralle tekemä teos taipuivat hyvin tanssijan tahtiin. En osaa kertoa Tervamäen tanssista kuin superlatiivein, sillä niin vaikuttava ja koskettava hän osaa olla. Sellosalin valaisija oli löytänyt huippuviritelmät valoille ja tanssi muuttui maagiseksi. En voi käsittää, miten tanssi ja tanssija voi olla niin upea. Tervamäen leikki valon sekä varjon kanssa ja muuntuminen vahvasta atleetista sensuelliksi Naiseksi oli vangitsevaa katseltavaa. Vaikka estradilla oli vain yksi elävä kitara ja taustanauhoilla loput neljätoista, niin Kitaramies onnistui loihtimaan ilmoille täyteläisen musiikin utuverhon, johon Nainen kietoutui. Aaah....

Sellosali on minusta viihtyisä konserttipaikka. Koko kevään siellä on erittäin hyviä konsertteja. Luulen, että tämä konsertti ei jää ainoaksi.

Ismo Eskelinen ja Minna Tervamäki Daydream & Counterpoint

Tämän verran talvea

Tämän verran talvea on meillä Helsingissä säilynyt...