Seurasaaren lenkillä

Seurasaaren ulkomuseo sulkee ovensa ensi viikolla. Ei ole tullut sielläkään käytyä pitkään aikaan. Ympäri saarta lenkkeilemme melkein viikottain ja katselemme rakennuksia ulkoa päin, mutta sisällä museorakennuksissa ei olla vierailtu aika päiviin. Nyt sitten piipahdimme sisällä saakka, sillä myös tänne pääsee museokortilla.

Karunan kirkko on karun kaunis. Kesällä se on suosittu vihkikirkko.

Saari on täynnä hauskoja rakennuksia. Paljon oli turisteja liikkeellä tutustumassa suomalaiseen asumisen historiaan.

Sisältä talot ovat hämärän tunnelmallisia.

Kippoja ja kappoja on hyllyillä pitkät rivit.

Osa näistä tavaroista on tuttuja omasta lapsuuteen kodista.

Jotkut muistuttavat mummolaretkistä.

Tälläkin retkellä opin jotain uutta. Karjalalaiseen ruokaperinteeseen kuului se, että tuoretta leipää paistettiin kodeissa viikoittain. Koska uuni lämmitettiin usein, niin ruokaa haudutettiin samalla lämmöllä. Tuttu haudutettu itäsuomalainen uuniruoka on karjalanpaisti. 

Länsi-Suomessa taas leipää tehtiin vain muutama kerta vuodessa. Leipä kuivattiin, jotta se säilyi. Länsisuomalaiset tekivät ruokansa useammin avotulella. Uunia ei niin usein käytetty leipomiseen ja nopeampi keino saada ruoka valmiiksi oli avotuli. Tyypillisiä länsisuomalaisia ruokia olivat erilaiset keitot.

Näin sitä opimme Seurasaaren retkellä ruokakulttuurierot. Teini tosin sanoi, että on tämän kyllä kuullut koulussa. Muna on siis viisaampi kuin kana. Ehkä minäkin olen kuullut, mutta unohtanut jo vuosien varrella.

Museokorttiretkeni Nro 13.

Tarvaspään lenkillä

Lämmin sää houkutteli meidät lauantailenkille Tarvaspäähän.

Tarvaspäässä kiertelimme Gallen-Kallelan museolla katsomassa taidetta.

Esillä oli talon isännän töitä.

Vanha rakennus on kaunis kaikkine yksityiskohtineen.

Sekä ulkona että sisällä riittää katsottavaa.

Kiertävänä näyttelynä oli Caj Bremerin valokuvia -80 luvulta Neuvostoliiton Karjalasta.

Meitä houkutti tällä kertaa enemmän ulkoilu ja kesäkeli.

Paluumatkalla urheilimme Munkkiniemen rannalla kuntoilulaitteissa.

Voi kun nämä kelit jatkuisivat vielä pitkään.

Museokorttiretki Nro 12.

Aurinkoista viikonloppua!

Kasvoja - Lionel Smit

Didrichsenin taidemuseolla avautuu 9.9.2016 eteläafrikkalaisen kuvataiteilija Lionel Smitin loistava näyttely Kasvoja.

Smitin tauluja nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa. Suurin osa näyttelyssä nähtävistä tauluista ja patsaista on tänä vuonna tehty. Osa on valmistunut suoraan tätä näyttelyä varten.

Smitin värit ovat lämpimiä ja kauniita. Taulujen kasvot vangitsevat katsojan pysähtymään äärelleen.

Näyttelyssä olevista teoksista huokuu rauhaa ja tyyneyttä ympärille. Tule ja katso, tässä olen.

 Näyttelyssä ei ole esillä ainoastaan tauluja vaan patsaita löytyy niin sisältä kuin myös ulkoa. Kannattaa kurkistaa myös uima-altaaseen.

 

Minä pidin näyttelystä todella paljon. Taiteilija itse on paikalla kertomassa töistään viikonloppuna 10.-11.9.2016 klo 12-15. Symppis tyyppi!

Museokortilla pääsee tännekin. Museokorttiretkeni Nro 11.

Taidetta kotiin - Kirpilä

Jos minä saisin lottovoiton tai rahaa olisi muuten vain repullinen, niin eläisin mielelläni kirpiläläisellä elämäntyylillä. Hankkisin ison asunnon keskustasta ja ostelisin oman maun mukaista taidetta kotini seinille. Lattiat päällystäisin kauniilla itämaisilla matoilla.

Taidekoti Kirpilä on lääkäri Juhani Kirpilän entinen koti. Hän keräsi yli 500 teoksesta koostuvan kokoelman suomalaista taidetta, joka on nyt esillä kaikkien iloksi. Tekijöinä on tunnettuja suomalaisia taiteilijoita Helene Schjerfbeckistä Kain Tapperiin.

Kirpilään tutustuminen oli minusta hämmentävää. Ihan kuin olisin mennyt vähän salaa tirkistelemään jonkun kotiin. Kirpilän eläessä tauluja oli seinillä viidessä rivissä päällekkäin, nyt enää onneksi parissa, kolmessa rivissä. Taulujen runsauden äärellä ei tiennyt mihin katseensa suuntaisi. Hämmentävä oli myös vanha makuuhuone, jossa kymmenittäin muotokuvien hahmoja tuijotti kulkuani. 

Taidehankinnat on tehnyt Kirpilä itse eli esillä on "one man show". Tauluja katsellessa olisi tehnyt mieli porautua Kirpilän ajatusten sisään. Mikä on ohjannut tauluvalintoja? Onko esillä homoeroottinen kokoelma? Näkyykö tauluvalinnoissa lääkärin anatomian opinnot ja kiinnostus ihmiskehoon? Tirkistelijän uteliaisuudella ei ole rajoja. Kirpilä ei ole vastaamassa ja minun pitää löytää kysymyksille omat vastaukseni. 

Taidekodin sohvilla saa vapaasti istuskella katselemassa ympärilleen. Kaikesta hämmentävyydestään huolimatta paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen. Kiitän edesmennyttä herra Kirpilää vieraanvaraisuudesta ja tarjotusta mahdollisuudesta saapua taiteen äärelle. Ehkä jatkamme Kirpilän kanssa vuoropuhelua. Minä kyselen hiljaa mielessäni kaikenlaista ja katson vastaako Kirpilä taulujensa kautta. 

Voisikohan joku muuten ryhtyä sponsoroimaan, niin minä kyllä mielelläni perustaisin Uus-Kirpilän. Millainenhan kokoelma siitä tulisi....

Taidekoti Kirpilä oli Museokorttiretki Nro 10.

Tamminiemen tarinoita

Tamminiemen isännästä ja emännästä on paljon tarinoita. Osa on totta, osa lienee tarua. Kuka niistä kaikista ottaa selvää, kun tarinoiden kohteet eivät enää ole kertomassa omaa versiotaan. Kuka rakasti ketä jne....

Hyviä tarinoita kertovat myös Tamminiemen museon oppaat.

Tiesittekö, että Nikita Hruštšovkin kävi kerran Urkin saunavieraana Tamminiemessä? Tuohon aikaan Neuvostoliitto kuohui ja Nikitankin valta oli uhattuna. Tamminiemen herralta varmaan sai hyvää vertaistukea saunan lauteilla. Mutta saunareissustapa nousi kova kohina, kun Nikitan arvostelijat kummeksuivat, kuinka kunnon kommunisti voi mennä alasti saunan lauteille kapitalistin kanssa. Nikita olisi varmaan saanut kenkää ellei puoluetoveri olisi käynyt antamassa lausunnon siitä, että Nikitalla oli pöksyt jalassa lauteilla kansallisaarteitaan suojaamassa. Lisäsipä vielä selvyyden vuoksi, että vilpolassa keskusteltiin tärkeitä asioita teekupposen äärellä. No, uskoo ken tahtoo, mutta kohu saatiin laantumaan ja kansa rauhoittumaan. 

Tamminiemeen pääse museokortilla. Museokorttiretkeni Nro 9

Villiviinin uusi elämä

Keväällä pohdiskelin mitä tehdä ränsistyneen villiviinin kanssa, jonka tukirakennelmat romahtivat lumen painosta. Silloin päädyin leikkaamaan köynnökset alas ja toivomaan parasta. Riski kannatti ottaa, sillä kesän aikana villiviini on kasvanut tuuheampana kuin koskaan. 

Alunperin villiviineille tehtiin hienot tukipuut jonka varassa villiviinit kasvoivat muodostaen lehtimajan. Uusi versio romahtaneen jälkeen on hyllykkö, johon koristeeksi on laitettu kynttilöitä ja kippoja. Hyllykköä pitkin villiviini kurkottelee ylöspäin ja piilottelee koriste-esineitä. Minä olen oikein tyytyväinen uuteen ulkohyllykköön. Se antaa mukavasti suojaa oleskelunurkkaukselle ja samalla silmänruokaa mietiskelijöille.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2016/04/mokin-pihalla.html 

Sumuinen syyskuu

Syksyn saapumisen tietää siitä, että aamusumuja on ennen kuin aurinko lämmittää ne pois. Aamu-uintiretkellämme ihailimme syksyisiä maisemia. Veden lämpötila on viidentoista hujakoilla.

Elokuu kuvina

Pustan poikia

Poikkesimme Unkarin matkalla teinin ja omaksi iloksemme ihailemaan pustan poikia.

Bugacpusztalla pääsi hevoskyydillä pustaretkelle.

Tutustuimme unkarilaiseen kansanmusiikiin.

Hevoset olivat upeita.

Taidokkaita esityksiä oli mukava katsella.

Karikas Csardalla oli hauska pihaterassi.

Siellä nautimme sienikeittoa retken päätteeksi.

Viimeiseksi vielä pieni suullinen Palinkaa. Kiitos Unkari, oli mukava matka!