Heavyä linnassa

Hämeenlinnalaisen heavy-yhtye Turisaksen musiikki tahdittaa Hämeen linnassa esillä olevaa Heavy Metal näyttelyä. Esillä on haarniskoja ja aseita 1500-1700-luvulta. Kokoelma on peräisin Itävalllan Grazista.

Meidän ruutiukko oli tietysti ikionnellinen nähdessään tykkejä ja

muuta mustaruutiammuntaan kuuluvaa esineistöä.

Hämeen linna on hieno, mutta Heavy Metal- näyttelyn esineistön lisäksi linnassa ei sitten paljon muuta sisällä olekaan.

Valkoisessa salissa on ihana kaikuisa kirkkoakustiikka. Sunnuntaina väkeä oli vähän liikkeellä ja minusta oli hauska lauleskella itsekseni salissa.

Hämeen linnan perusnäyttelyyn pääsee museokortilla, mutta erityisnäyttelyyn pitää maksaa ekstraa. Tämä oli museokorttiretkeni Nro 15.

Rullapullaa assalla

Vielä sunnuntaina pääsee Rautatientorille ostamaan kansainvälisiä herkkuja. Olimme iloisia kun löysimme transsylvanialaisia rullapullia unkarilaisten kojulta. Näillähän herkuttelimme elokuussa Unkarin matkalla ja minä  nimesin ne tikkupulliksi. Mutta hauska käännös on tuo rullapulla. 

Hollantilaisten tiskiltä ostimme pari juustoa kotiin.

Ranskalaiset olivat ajaneet pitkän matkan leipineen ja muine herkkuineen. Rautatientorilla oli myyjiä yli kolmestakymmenestä maasta.

Kuivahedelmäkauppiaalta valitsimme mukaan mm. kuivattuja raparperin paloja, nam, nam.

Makkaroita ei tarvinnut ostaa, kun kaapissa on vielä Unkarista tuotuja salamipötköjä. Söimme lounaaksi hyviä lammashampurilaisia lähi-idän tyyliin tehtynä.

Italialaisilta olisi saanut balsamicoa ja parmesaanijuustoa, saksalaisilta pretzeleitä.

Jälkiruuaksi bongattiin kuorrutettuja mansikoita. 

Mansikat kassissa painelimme lähimpään kuohuviinibaariin. Varsinainen herkkumatka Rautatientorilla.

Lämmöllä muistaen

Kuolemaa ei ole. Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen. Minä olen minä. Sinä olet sinä. Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä.

Kutsu minua tutulla nimelläni. Puhu minulle luonnollisella tavalla, miten ennen puhuit.

Älä käytä erilaista äänensävyä, älä pakota itseäsi juhlalliseen tai surulliseen puhetapaan.

Naura kuten aina nauroimme pikku jutuille, joista nautimme yhdessä. Leiki, hymyile, ajattele minua, rukoile puolestani.

Anna nimeni olla kotiväen puheissa, niin kuin se on aina ollut, puhukaa minusta ilman kliseitä, ilman varjojen häivää.

Elämä tarkoittaa kaikkea. Se on sama mitä se on aina ollut, katkeamaton jatkuvuus. Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi, vaikka olen poissa näkyvistäsi.

Odotan sinua, välimatkan päässä, jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana. Kaikki on hyvin.

Henry Scott Holland

Metsäautot

Tässä on kuva autosta, jolla minäkin ajelin, kun ikää oli kakskyt ja vähän päälle. Auto oli vähän nuorempi, mutta pohja sen verran ruosteessa, että vesisateella piti ajella kumisaappaat jalassa kun kosteus tunki pohjasta läpi. Talvella oli kylmä ja ikkunat jäässä. Kesällä oli kuuma vaikka ikkunat piti auki. Täydellinen kesäauto siis kulkea villinä ja vapaana! Nyt on pölyt laskeutuneet päälle ja linnut ruikkineet helmoille. Antiikkiarvoa tulee koko ajan lisää ladon katon alla suojassa nököttäessä.

Vanhoja autoja voi harrastaa monella tapaa. Entisöijät ovat ihan oma klaaninsa, mutta oletko tiennyt, että vanhoja autoja voi bongailla ja kuvata muiden iloksi? Metsäauto.net sivustoilla voi käydä ihastelemassa hyljättyjä metsien asukkeja. Minä kannoin kesällä korteni kekoon ja otin kuvan tästä vanhasta kaunokista, joka oli ajettu tien sivuun vuosikymmeniä sitten. Puut ovat kasvaneet, niin että autoa ei enää saa pois metsän keskeltä. Nyt se on melkein jo osa luontoa. Kaunista vai rumaa?

Iltauinnilla

Syötäviä kukkia

Television uutisissa oli jokin aika sitten juttua suomalaisesta puutarhasta, jonka syötäväksi kasvatettuja kukkia viedään Hongkongiin saakka.

Viikonloppuna kävimme brunssilla ja siellä oli kukkia koristeena vähän yhdessä jos toisessa ruuassa. Kukat olivat kaunistamassa pöydän antimia, mutta ne oli tarkoitettu kaikki myös syötäväksi.

Maistelin kukkia ja suurin osa maistui hyvältä kuin yrtit konsanaan. Muutamalla kukalla oli enemmän ulkonäöllisiä ansioita. Maku jäi vähän toiseksi. Onkohan tämä nyt uusi hitti ruuissa laittaa runsaasti kukkia joukkoon näköä ja makua antamaan?

Pariskunta varjon alla

Minun mielestäni Pariskunta varjon alla on herttaisin Sara Hildenin museossa tällä hetkellä esillä oleva Ron Mueckin taideteos. Melkein voi mielikuvissaan nähdä itsensä ja miehensä vanhuuden päivistä nauttimassa varjon alla.

Mueckin teokset ovat hämmentävän realistisia. Teini katseli hetken teosta synnyttäneestä äidistä ja totesi näkevänsä tästä näyttelystä painajaisia. Minusta tämä on ehdottomasti näkemisen arvoinen näyttely. Kesällä yritin jo kertaalleen taidenäyttelyyn, mutta Särkänniemen liikenne sai minut kääntämään kelkkani. Nyt ei huvipuistoliikenne tukkinut tietä vaan parkkeeraus onnistui taidemuseon portin pieleen.

Museokorttiretkeni Tampereelle oli Nro 14.

Kuujuhlat ja hattivatteja

Mökki-illan ratoksi päätimme viettää kuuntuijotusjuhlia. Toppahousut jalkaan, pipo päähän, kynttilöitä kippoihin ja värilyhdyt loistamaan. Kuu paistoi aivan täydessä kirkkaudessaan. Ilta oli sen verran viileä, että ilman lämmintä vaatekertaa ei kannattanut patiolla istua. Hiiligrilli vähän lämmitti sormia, kun grillasimme iltapalaa.

Yöllä lämpötila painui pakkaselle. Aamulla auton ikkuna oli ohuessa jäässä.  Aamu-uinnilla hattivatit tanssivat järven pinnalla ennen kuin aurinko hätisti ne pois tieltään.

WanhanPajan syysmarkkinat

Kesäkahvila WanhaPaja Orivedellä avasi ovensa syysmarkkinatunnelmissa. 

Pohjalan maatilan pihapiirissä oli viihdyttämässä laulaja haitaristeineen. Kojuissa oli myynnissä lähituottajilta perunoita, jauhoja, leipää, lihaa, koristeita jne. Me ostimme mukaan Pohjalan lehmien ternimaitoa.

Sisällä kahvilassa oli ihania kakkuja ja suolaisia.

Olipa mukavatunnelmainen syystapahtuma.

Missä ovat linnut?

Aamu-uinnilla ihmettelimme, missä ovat kaikki linnut. Tyynellä järven selällä ei näkynyt mitään. Veden pinnalla kellui muutama yksinäinen höyhen. Yleensä laiturilla torkkuu lintuja, jotka paheksuvat, kun saavumme rikkomaan niiden rauhaa. Mutta nyt ei ketään missään...

Härkähaka X

Pitkästä aikaa kuva Härkähaasta. Tällä kertaa sumuinen Härkähaka.

Sumujen silta

Syksyn sumuisissa aamuissa on ihan oma viehätyksensä. Minä kuljin sumujen sillalla ja löysin sieltä upeita hämähäkin seittejä. Kostean aamun vesihelmet olivat tarttuneet kiinni verkkoihin.

Merelle ei nähnyt kauas. Veneet olivat harmaan huurun takana.

Sumu kesti vain hetken ja pian jäljellä oli vain vesipisarat penkin reunalla.

Kummitustalo

Meidän nurkilta löytyy kummitustalo... tai oikeastaan enää hiiltyneet rippeet.

Vuosi sitten kirjoitin blogissani kulmakuntamme väriläiskästä. Ennustajaeukkona arvelin, että jos taloa ei siivota niin kohta se roihahtaa jonkun toimesta. Laitoin viestiä kaupungin kunnossapitoon ja jonkin ajan kuluttua paikkoja vähän siivoiltiinkin. Lopputulos on kuitenkin tässä. 

Viikko sitten vanhempi teini meidän kylän toiselta nurkalta laittoi tekstiviestiä ja kyseli, mitä tapahtuu kun kuusi paloautoa menee pillit vinkuen. Me emme olleet kotona, joten arvuuttelimme vain missä savuaa. Muutaman tunnin päästä tuli uusi viesti ja ilmoitus, että autiotalo on palanut maan tasalle. Se sijaitsee aivan päiväkodin vieressä, joten kyllä lapset ovat varmaan ihmetelleet näkymää. Ihan se näytti kummitustalolta.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2015/09/kulmakunnan-varilaiska.html

Tänään kun tulin pyörälenkiltä niin huomasin, että muutamassa päivässä loputkin on korjattu pois ja tyhjää on piha täynnä. Sen pituinen se... toivottavasti sanoo tämä ennustajaeukko, sillä paikalla on oviaukko ja sen takana vielä jotain romua. Aika houkutteleva sekin. Minä en uskaltanut kurkistaa sisälle, mutta samaan aikaan tuli paikalle lenkkeilevä palomies savunhajun johdattelemana. Hän kävi kurkistamassa luukusta ja raportoi minulle. Seuraan tilannetta kuin kunnon kotiseutupoliisi konsanaan.

Luukin lenkillä

Iltakävelyllä ja uimassa Espoon Luukissa. Meidän lisäksi liikkeellä oli vain yksinäinen kuntouimari ja maahanmuuttajia katoksessa grillaamassa iltapalaa.

Kesälämpö +22, uimaan!

Töistä kun lähdin ajamaan niin auton mittari näytti +23 astetta. Vähän lämpö hiipui matkalla, mutta +22 oli vielä kotipihassakin. Ihana kesälämpö! Mitä sitä voi muuta tehdä kuin lähteä uimaan. 

Hurautimme auton katto auki Kaitalammelle. Se on loistava paikka noin puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta. Järven ympärillä on helppoja kävelyteitä vaikka rattaille ja pyörätuoleillekin. Useammassa paikassa rannalla on laavupaikkoja ja uimarantoja. Metsästä löytyy marjoja ja sieniä. Lähelle pääsee julkisilla kulkuvälineilläkin. 

Uinnin jälkeen oli ihana istuskella maisemia ihailemassa. Ihmettelimme kuinka rannat olivat tyhjiä. Ehkä muut ovat siirtyneet jo syyselämään. Me vain pidämme kesähuvituksista kiinni.