Hankimme hyvät eväät, puimme lämpimät vaatteet päälle ja suuntasimme auringon laskun aikaan valmiiksi asemiin bongailemaan revontulia. Lehdet ovat hehkutelleet pari päivää, että nyt voi eteläisessäkin Suomessa nähdä revontulia.
Olen edellisen kerran nähnyt revontulia lentokoneesta varmaan yli kymmenen vuotta sitten. Lapin reissuilla ollaan yritetty tuijotella ahkerasti taivaalle, mutta ilman tulosta. Muistan kyllä lapsena nähneeni revontulia öisillä kävelyretkillä rimpsalta kotiin pimeällä kylätiellä. Mutta kovin ovat olleet harvassa ne kerrat kun taivas on näyttänyt parastaan.
Eilen illalla säntäsimme autolla puoli kymmen maissa illalla etsimään pimeyttä kaupungin valojen ulkopuolelta. Luukin golfkentän parkkis oli yöllä aivan pimeä. Meidän lisäksi pari muuta autoa oli samalla asialla kuin mekin. Jo matkalla pysähdyimme pari kertaa bussipysäkille kun kattoikkunasta alkoi näkyä väri-ilottelua. Pimeälle parkkikselle saavuttuamme oli show täydessä vedossa.
En olisi ikinä uskonut, että pääkaupunkiseudulla voi nähdä niin upeita revontulia. Koko taivaan kansi oli valoja ja liikettä täynnä. Enimmäkseen näimme vihreitä väripatsaita. Näkymä oli maaginen. Pakkasta ei ollut ollenkaan, joten mikään ei häirinnyt revontulien ihailua.
Eilisestä intoutuneita ja paremmin varustautuneina lähdimme tänään toiveikkaina matkaan. Muutaman vaisun revontulen jälkeen päätimme, että illan paras anti on hyvät eväät ja kirkas tähtitaivas. Perjantaina voi sitten keskittyä ihmettelemään osittaista auringonpimennystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti