maanantai 29. helmikuuta 2016

Shoppailemassa Lontoossa



Vähän sitten shoppailtiinkin Lontoon matkalla. Ensimmäisenä ostoslistalla oli jääkaappimagneetti. Se löysi kotoa heti paikkansa muiden matkamuistojen joukossa.


Yleensä aina reissulla kaupasta etsitään joku hyväntuoksuinen samppoo, jollaista ei kotikaupasta ole tuotu. Nyt saatiin blondille ja brunetelle hyvät tuubit.


Vanha pitsaleikkuri hajosi ennen reissua, mutta onneksi saatiin tilalle uusi ja järeämpi.


Vanhojen kylpyhuoneessa riutuneiden pyyhkeiden sijalle tuotiin Mark&Spenseriltä jokainen omanvärinen muhkea pyyhe. Jokaista uutta tavaraa kohden kotoa pitää laittaa kiertoon vähintään yhtä monta vanhaa. Uusien pyyhkeiden tieltä lähetin matkaan kaksinkertaisen määrän vanhoja. Aika hyvä minä, vai mitä?


Lakanatkin kaipasivat kotona uudistusta. Löysin krumeluurikuosiset jotka sopivat hyvin makuuhuoneemme seinämaalauksiin. Jaa, että vain tällaisia arkitarpeitako löydettiin? No vähän kyllä vaatteitakin. Primarkin halpahyllyiltä löytyi puseroita, alusvaatteita, sukkia, yöpukuja jne.


Oxford Streetiltä löytyi myös farkkuja, collegeasuja, sisäkenkiä, miehelle puku, teinille aurinkolasit... juu kahden laukun kanssa mentiin ja kolmen kanssa palattiin. Toistaiseksi taidetaan olla tyytyväisiä kaikkeen mitä tuotiin. Onko näitä järkeä kantaa matkojen päästä, no olivat ainakin jotkut halvempia kuin Suomessa ja vähän ehkä erilaisia. Teini olisi jatkanut kuulemma shoppailua muutaman lisäpäivän. Minulle tämä riitti.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Kasarimeininkiä Sappeen mäessä



Apua, mitä kasarimeininkiä rinneravintolassa! Pääsimme nauttimaan talviloman lopuksi upeista laskettelukeleistä Sappeella. Onkohan nyt pelottavasti tulossa taas muotiin 80-luvun värimaailma, kysyy muotitiedoton...? Vai oliko tällä lasketteluporukalla vain omaa sisäpiirin kivaa? No oikeasti oli minullakin suorastaan hupaisaa kun muistelin nuoruutta :)


Upea auringonpaiste, pakkasta -4 C astetta, voiko keli parempi olla..


Väkeä on tietysti runsaasti liikkeellä talvilomien kunniaksi. Maisemat ovat komeat mäen huipuilta.


Hyvällä mielellä kotia kohti.

Valoja Lontoon yössä



Valoja Lontoon yössä kannattaa ehdottomasti lähteä ihailemaan Thamesille.


Joen ranta on täynnä eri tavalla valaistuja rakennuksia.


Sillat on myös valaistu upeasti.

Ilmaista taidetta Lontoossa



Kulttuurin nälkäisille löytyy Lontoosta ilmaista taidetta ihan joka puolelta. Kansallisgallerian pääsisäänkäynnin edessä seurasimme, kuinka taiteilija hahmotteli teoksiaan katulaatoille. Mielestäni ne olivat varsin taidolla tehtyjä. Viime vuosituhannella, tarkoitan edellistä vierailuani Lontooseen 1990-luvulla, en muista että katutaiteilijoita olisi näkynyt näillä kulmilla.


Kuvataiteilijan vieressä työskenteli runoilija, jonka teoksen valmistumista saattoi edesauttaa tai sitten vain keskittyi lueskelemaan miehen aikaisempia runoja. 


Musiikkia tuli vastaan kaikkialla Lontoon kaduilla, toreilla ja metroasemilla. Nämä jousisoittajat ihastuttivat Govent Gardenilla. Kansallisgallerian aukiolla Trafalgar Squarella soitettiin niin säkkipilliä kun kitaroita. Aukion reunalla olevassa St-Martin-in-the-Fields kirkossa kävimme kuuntelemassa ilmaisen puolen tunnin lounaskonsertin. Kuorolaiset olivat aivan huippuluokan laulajia ja uruista irtosi ilmoille komeat sävelet.


Kansallisgalleria on upea rakennus niin sisältä kun ulkoa. Ihmeellistä, että sinnekään ei ole sisäänpääsymaksua.


Siellä voi seinillä ihailla niin Rembrantit, Caravaggiot, Van Goghit kuin keskeneräisiksi jääneet Michelangelot. Taiteesta voi todella nauttia, sillä halleissa on ihania nahkasohvia, joilla voi istuskella ihan rauhassa ihmettelemässä erilaisia taiteilijoita ja aikakausia. Turistin jalka ja mieli lepää Kansallisgalleriassa. Tauluja riittää katsottavaksi useammallekin päivälle, sillä talosta niitä löytyy yli 2000, ehkä ei kaikkia kuitenkaan samaan aikaan seinillä. Mekin kiersimme vain muutaman salin tarkemmin, monta huonetta kävelimme pikaisesti läpi ja osassa emme käyneet ollenkaan.


Minun suosikkini on Van Goghin Auringongonkukat. Van Gogh on tehnyt auringonkukkatauluja kaiken kaikkiaan yksitoista. Kukkien määrät vaihtelevat eri tauluissa. Lontoon taulun maljakossa niitä on viisitoista kappaletta. Kalleimmasta Van Goghin auringonkukkataulusta on maksettu vuonna 1987 huutokaupassa melkein 40 miljoonaa dollaria, huh! Teinin mielestä nämä auringonkukat olivat vähän nuutuneita... Hän piti enemmän hevostauluista.



Kello viiden teellä Lontoossa



Minä olen teen juoja, enkä juo kahvia juuri ollenkaan, kun vatsani ei sitä kestä. Lontoossa oli tarjolla hyvää teetä niin aamulla, iltapäivällä kun illallakin. Hotelliaamiaiseen kuului teetä ilman muuta. Kunnon english breakfast paahtoleivän, pekonin, munan ja papujen kanssa takasi hyvän päivän ja aamupalan seurana piti tietysti saada teetä, kuinka muuten.


Iltapäivällä teen seuraksi kaipasi jotain makeaa. Ben's Cookies keksit suoraan uunista otettuna olivat syötävän ihania! Mutta eivät hassumpia olleet kahviloista saadut croisantit, muffinssit ja teeleivätkään.


Covent Gardenissa oli pikkuruisia teeputiikkeja. Myyjät houkuttelivat asiakkaita sisälle tarjoilemalla pienistä mukeista teemaistiaisia. Englannin Itä-Intian kauppakomppanian teen myyjä sai houkuteltua meidät sisälle liikkeeseensä. Alunperin kauppakomppania luotiin helpottamaan kaupankäyntiä Intian ja Britannian välillä. Sittemmin kauppakomppanian maine on mustunut valloitussodissa ja ooppiumikauppoissa. Monopoli lakkautettiin ja kauppakomppania kuopattiin. Nykyinen kauppakomppania parantaa imagoaan reilun kaupan tuotteillaan. Covent Gardenin teekaupassa oli myynnissä myös varsin koreita teekannuja ja -mukeja. Minä ostin kotiin tuomisiksi vihreää Jasmin-teetä. 


Teini väitti juoneensa vajaan viikon Lontoon matkan  aikana teetä enemmän kuin koko siihenastisen elämänsä aikana. Englannissa on kyllä paljon teevaihtoehtoja erilaisiin makuihin. Minä teenjuojana nautin näistä hyvistä vaihtoehdoista.

Lontoon vanhin viinibaari



Lontoossa Embankmentin metroaseman läheltä löysimme mielenkiintoisen kellarikuppilan. Pieni kurkistus kulman taakse sivukujalle, nuhjuinen ovenpieli ja rappuset maan alle. Siellä sjaitsee Gordonin baari, joka väittää olevansa kaupungin vanhin viinibaari. Se on perustettu vuonna 1890.


SIsälle kun astui niin silmien kesti vähän aikaa sopeutua pimeään. Tarjolla oli kaikenlaista hyvää nälkäisille. 


Listalta löytyi erinomaisia juustoja, kylmiä alkupalalautasia, lämpimiä ruokia, jälkiruokia ja valtava vaalikoima viinejä, samppanjoita jne. muttei yhtään oluita tai siidereitä. Minä söin ihanan mureaa ja mauskasta lammasta, teinille maistui kala ja mies herkutteli possulla ja kasviksilla. Ruuat oli maustettu erinomaisesti ja annokset olivat todella runsaita. Lounaaseen kuului myös salaattilautanen, jonka sai itse koota. Kaikki ruoka ja juoma piti itse noutaa tiskiltä.


Perimmäinen kellarihuone oli valaistu pelkillä kynttilöillä. Vähään aikaan ei meinannut erottaa, onko pöydissä tilaa. Pienen istuskelun jälkeen silmä jo tottui hämärään. Tila oli todella matala ja lattia kalteva. Siellä oli kuitenkin oikein tunnelmallista ja lämmintä. Mikähän paikka tuokin kellari on aikoinaan ollut, ehkä salakapakka...


Lontoossa ravintoloita riittää, mutta tämä oli persoonallisimmasta päästä. Menisin uudelleen.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Pubissa Lontoossa



Löysimme Lontoosta hauskan lähiöpubin The Vauxhall Griffin. Vauxhalliin pääsee näppärästi metrolla keskustasta. Tämä on pubi, joka on täynnä paikallisia, eikä turistipubi niinkuin suurin osa niistä keskustan pubeista, jotka näimme. Hanasta saa pientuottajien oluita. Minä kun en oluesta piittaa, niin maistelin omenasiideriä, sekin hanasta. Maku oli minulle maistuva kuiva versio Suffolk Aspall Cider. Tähän pubiin ei eksy vahingossa vaan se pitää etsiä. Mutta ehdottomasti sen väärtti. Myös hyvää pubiruokaa voi täällä maistella.

torstai 25. helmikuuta 2016

Mennään bussilla Lontoossa



Lontoon busseista tulee aina mieleen brittisarja Mennään bussilla. Siinä taisi olla maalaistytölle ensimmäinen kosketus kaksikerrosbusseihin. Sarjassakin nähtyjä vanhan mallisia busseja ei juuri näy liikenteessä vaan uudet ja modernit ovat tulleet tilalle. Jostain kyllä luin, että vanhan mallisia ollaan tuomassa uudistettuina versioina liikenteeseen. Bussin yläkerroksessa turistin on kiva istuskella ja katsella maisemia. Voin kyllä kuvitella, että paikallisista ruuhkaliikenteessä bussilla köröttäminen tuntuu tuskallisen hitaalta. Mutta jos haluaa lepuuttaa jalkojaan ja katsella maisemia, niin ei muuta kun vauhdilla kilpailemaan toisen kerroksen etuikkunapaikoista.


Lontoossa on helppo käyttää joukkoliikennettä. Lentokentältä tai asemalta voi ostaa Oyster-kortin ja ladata siihen arvoa. Jos kovasti matkailee niin lisälataus on helppo tehdä ja matkan päätyttyä ylimääräiset punnat saa takaisin automaatista. Asemilla on ystävällistä henkilökuntaa auttamassa korttien kanssa, jos jotain jää ihmettelemään.


Metroverkko on kattava ja reittejä runsaasti. Metroasemien kyltit näkyvät kauas katukuvassa.


Metrojen reitit on selvästi merkitty seinillä oleville kartoille ja metron sisäseinälle. Jotta osaat seisoa myös oikeassa kohtaa liukuportaissa niin sekin on merkitty. Oikealla puolella laiskat turistit ja matkalaukkukansa, vasenta puolta kiitävät paikalliset.


Kaupunkitaksit osaavat hommansa ja kiidättävät asiakkaat varmasti perille. Kuskeilla on tiukka tentti, jotta tuntevat kadut ja reitit. Meidän kuskit olivat hiljaisia poikia tai oikeastaan vanhempia herroja. Mutta näpsästi matka sujui juttelemattakin.


Keskustassa ei näkynyt bussien, taksien ja metroasemilta kiiruhtavien jalankulkijoiden lisäksi liikenteessä juuri muuta kuin firmojen pakuja, moottoripyöriä ja yllättäen myös melko paljon polkupyöräilijöitä. Yksityisautolla ei kannata lähteä ruuhkiin seisomaan. Minä en kyllä uskaltaisi pyörällä ahtaille kaduille bussien väliin tai kiireisiä jalankulkijoita väistelemään. Polkupyörien varastointiin oli katujen varrella hauskoja pyörä parkkeja. Avaimilla pääsi pyöränsä parkkeeraamaan turvaan verkkojen taakse. En ole moista pyöräparkkia muualla nähnyt.


Thames jokea pitkin pääsee liikkumaan paikasta toiseen näppärästi jokilaivalla.


Mutta ei voi mitään, kaksikerrosbussi on minun suosikkini.

Leijonakuningas musikaalissa Lontoossa



Yksi Lontoon matkan helmi oli ehdottomasti musikaali Leijonakuningas Lyceumin teatterissa.


Teatterirakennus on itsessään näkemisen arvoinen hienoine kruusauksineen.


Liput esitykseen varasimme Suomesta käsin netin kautta. Sali oli loppuunmyyty. Esitys oli taidokas ja mukaansa tempaava. Upeita laulajia ja tanssijoita. Yleisö varautui näytökseen kuin leffaan Suomessa eli eväät mukaan. Lontoossa katsomoon sai ostaa kuohujuomaakin. Jos lippujen hinnat olisiva edullisempia niin useampana iltana olisin lähtenyt kuuntelemaan. Saman päivän lippuja saisi puoleen hintaan, mutta eipä niitä jaksa jonotella. 


Illalla hotellille palatessa kuu kurkisteli pilven takaa ja sillat oli värikkäästi valaistu.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Kevättä Lontoossa



Saimme nauttia Lontoossa ensimmäisenä retkipäivänä auringon paisteesta. Kaupunki tuntui jo keväiseltä. Puiston nurmikko oli täynnä eri värisiä krookuksia.


Kevätesikoita oli istutettu kauniisiin riveihin.


Narsissit loistivat keltaisina.


Puiden oksillakin jo vihersi.


Alkukevään ihanuutta ja lämpöä saimme päivällä.


Auringon laskiessa lämpötilakin putosi lähelle nollaa.