tiistai 28. helmikuuta 2017

Taiteilijan unelma



Tämän näyttelyn parasta antia oli taiteilija itse. Aaron Hiltunen 90 v. oli onnellinen ihminen, sillä kaihileikkauksen jälkeen hän näkee taas hyvin maalata.

 
Voi kunpa minäkin olisin onnellinen myös 90 v. ja näkisin yhtä vahvasti elämää ja maalaisin unelmiani.


Aaron Hiltunen Hylätty pelto Galleria G 26.3.2017 saakka.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Siilinkari luistellen



Olen opiskellut ja asunut Tampereella 1980-luvun alkupuolella. Silloin opiskelijahuveihimme kuului istuskelu Hämeenkadun Linkosuon kahvilassa nimeltä Siilinkari. Kahvila on toiminut samassa osoitteessa 1960-luvulta saakka. Minun tärkein palkintoni piinaavan tenttirupeaman jälkeen oli Siilinkarin vaniljaviineri. Millään muulla kahvilalla ei ollut niin runsasta vaniljatäytettä kuin Siilinkarilla. Nam! Vesi herahtaa kielelle, kun vain muistelenkin noita herkkuja. Kahvilan serveteissä oli logona kuuluisa esikuvansa eli Siilinkarin luodon majakka Näsijärvellä.


Retkiluisteluharrastukseni innoittamana päätin lähteä tarkemmin tutkailemaan maailmaa Siilinkarin vinkkelistä. Lähdin retkelleni Kaupinojan rannasta, tutun saunan ja avantouintipaikan tuntumasta. Rannassa toimii yrittäjä, jolta saa vuokrata luistimia, suksia tai vaikka potkukelkkoja kulkemiseen, jos omia välineitä ei omista. Pakkasta oli muutama aste, tuulta ei yhtään, taivaalta ripsutteli vähän lunta. Pilvien takaa aurinko yritti aika ajoin kurkistella. Tampereen maamerkki Näsinneula näkyi horisontissa. Matkaa Kaupinojalta majakalle oli kolme kilometriä. Jää oli välillä epätasaista, mutta hiljaisella vauhdilla pääsi hyvin perille. Majakan kupeessa toimii jäiden aikaan telttakahvila. Olin kuitenkin niin aikaisin liikenteessä, että kahvilan väki ei ollut vielä ennättänyt paikalle. 


Taidanpa lähteä joku kerta uudelleen Siilinkarin retkelle. Otan mukaan omat eväät.... ja arvatkaa löytyykö eväsrepusta silloin vaniljaviineri :)

Laskiaisladuilla




lauantai 25. helmikuuta 2017

Retkiluistelua - Längelmävesi



Längelmävedeltä löytyy retkiluisteluun sopiva rata Kylänlahdelta. Oriveden Pitkäjärven kylän yhteiseltä uimarannalta pääsee hyvin lenkin alkuun. Auton saa parkkeerattua tien toiselle puolelle läheiselle parkkipaikalle. Sitten vain luistimet jalkaan ja baanalle. 


Jäällä on lähellä uimarantaa lyhyempi kilometrin lenkki ja sen jatkona voi kiertää pidemmän 2,8 km:n lenkin. Pidempi lenkki kiertää Rajasaaren. Järvellä puhallellut tuuli oli lennättänyt kevyttä lunta reitille. Pari kulkijaa oli jolkotellut baanalla ennen minua, mutta ilman luistimia jäljistä päätellen.


Rajasaaren takana jää oli rosoinen ja lunta oli runsaammin, mutta muuten luistelu sujui mallikkaasti. Sauvoilla tasatahtia työntäen pääsi huonommat pätkät ohi.


Pidempi lenkki oli mukava, kun matkan varrella oli saaria ja muutakin mukavaa katseltavaa. Tuuli viilensi menoa sen verran, että yksi kierros riitti tällä kertaa.


Kiitos kylän aktiivisille talkoolaisille radan ylläpidosta. Järveltä on mukava katsella hämäläisiä maalaismaisemia.

Neitseellinen Kovero luistellen



Suuntasin aamulla Helvetinjärven kansallispuistoon auringonpaistetta ihmettelemään. Koverojärven pinta oli neitseellisen koskematon edellisyön lumisateen ja tuulten jäljiltä.


Luistelureittiä ei oltu aurattu, mutta se ei yhtään haitannut tahtia. Puuterilumi väistyi luistinten tieltä. Upeassa säässä painattelin koko 12 kilometriä. Täydellinen hiljaisuus ja luonnon rauha pysäytti nauttimaan hetkestä. Tuuli yritti pelotella saarten takaa, mutta suojaisassa kohdassa luistinten liukuessa kaikki oli täydellistä.


Menomatkalla viihdyin omassa seurassani ylhäisessä yksinäisyydessä. Paluumatkalla tuli jo vastaan muita luistelijoita, hiihtäjiä ja kävelijöitä.


Aiempia postauksiani Koverolta ja muilta luisteluretkiltä löytyy, kun klikkaat sivupalkista tunnistetta "luistelu".

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Huikea museokeli



Juuri nyt on Helsingissä huikea museokeli.


Lunta tulee vaakasuoraan ja todella runsaasti.


Tällaisella kelillä kannattaa ehdottomasti lähteä lenkille sisätiloihin.


Minä suuntasin visiitille Villa Gyllenbergiin.


Museokortilla voi tehdä vaikka puolen tunnin piipahduksen taidemuseoon. Retki nro 33.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Tuliaisia laivalta


Laivalla oli alennusmyynnit menossa ja meidänkin piti vähän shoppailla tuliaisia. Niin ja tuliaisia kenelle...? No, ainoat tuliaiset taisi tuoda teini kaverilleen ja loput olikin sitten itselle. 

 

Minä toin itselleni Ardenin Green Tea suihkusaippuaa ennen kuin vanhat ehtivät loppua. Teini osti jotain kempsuja. Ainoa kunnon alennus taisi olla miehen vapaa-ajan paidassa, jonka sai 70% normaalia halvemmalla. Vähän sitten lisukkeeksi samppanjaa ja viskiä pahan tai hyvän päivän varalle.



maanantai 20. helmikuuta 2017

Helsinki - Tukholma ruokaristeily

Olemme käyneet Ruotsin risteilyllä edellisen kerran viisi vuotta sitten. Ihmettelimme talvilomareissulla maailman menon muuttumista Silja Symphonyn laivaravintoloissa. Aika paljon on meininki muuttunut tässä ajassa. Laivan ravintoloiden konseptit on pistetty uusiksi ja nyt on hyviä vaihtoehtoja buffet-ruokailulle.


Ensimmäisenä haluan nostaa esille Happy Lobster ravintolan. Kala- ja äyriäisravintola tarjosi merellisiä herkkuja hummerista katkarapuihin, kaloista vaikkapa nieriää ja meille tällä kertaa Normandian ostereita. Hämmentyneinä totesimme, että osterit sai laivalla eteensä valmiiksi laitettuina lisukkeineen edullisemmin kuin jos noutaisimme ne kotiin lähikaupan tiskiltä. Samppanjan kanssa nautitut osterit toivat juhlan arjen keskelle. Erityisesti kiittelen Lobsterin ystävällistä ja ammattitaitoista henkilökuntaa, joka auttoi meitä yhdistämään ruokailijoiden erilaiset mielihalut saman pöydän äärelle. 


Osa seurueestamme nautiskeli ostereita. Teinin toiveena oli sushi-illallinen. Nämä kaksi saatiin loistavasti, ilman ongelmia yhdistettyä, kun laivan käytävän toisella puolella toimiva Sushi&co toimitti tilauksen suoraan Happy Lobsterin pöytään. Annos oli kaunis. Makit ja nigirit oli tehty siististi ja ne maistuivat tosi hyviltä. Niitä oli helppo syödä, kun ne olivat juuri sopivan kokoisia ja pysyivät hyvin kasassa. Hauska, että laivalla ollaan ajan hengessä ja palvellaan kasvavaa japanilaisen ruuan ystäväkuntaa.
Matkan aikana ehdimme ruokailla myös italialaisravintolassa. Tavolàta ristotante italianon antipastolistalta tilasimme alkuun keittiömestarin leikkelevalikoiman ja bruschettaa lisukkeineen. Alkupalat olivat maistuvia ja pöytään tuodut oliivit ja öljyt ensiluokkaisia. Tarjoilijan suosittelema Amarone oli oiva viini näiden herkkujen seuraksi. Pääruokina söimme paahdettua nieriää friteeratulla kukkakaalilla, munakoisovuokaa ja Filet Mignonia latva-artisokalla ja Marsalakastikkeella. Ihana, että perunoille löytyy tarvittaessa vaihtoehtoja. Annokset olivat niin isoja, että emme millään jaksaneet ajatellakaan jälkiruokia.


Olimme todella tyytyväisiä Symphonyn ruokatarjontaan. Vielä jäi monta ravintolaa kokeilematta. Kiitos myös laivan hyvälle buffetaamiaiselle, joka on hintansa väärtti. Sen voimin jaksoi hyvin lähteä Tukholman valloitukselle.

Neitsytmatkalla uponnut Vasa-laiva



Vasa-laiva oli aikansa upein luomus. Se rakennettiin 1600-luvulla. Tarkoituksena oli näyttää muille maille Ruotsin valta ja mahti merillä. Kuinkas sitten kävikään? Neitsytmatkallaan Tukholmassa 10.8.1628 se upposi satama-altaaseen. 


Yli kolmesataavuotisen unensa aikana meren pohjassa mudan alla se kadotti kauniit värinsä, mutta säilyi kuin ihmeen kaupalla yhtenä kappaleena. Vuonna 1961 se nostettiin kertomaan tarinaansa omasta aikakaudestaan.


Vasa-museo on näkemisen arvoinen ja mielenkiintoinen. Tukholman päiväristeilyllä sinne ehtii poiketa vallan mainiosti. Me ostimme laivalta Siljan infotiskiltä edestakaiset bussiliput hintaan 100 SEK aikuiset / 60 lapset 6-17 vuotta. Laiva tuli Tukholmaan 9.45 ja ensimmäinen tilausbussi lähti 10.05 kohti Djurgårdenia ja museoita. Vartin matkan jälkeen jäimme bussista ensimmäisellä pysäkillä Nordiska Museetin edessä. Siitä oli lyhyt kävelymatka Vasa-museolle. Netissä varoiteltiin pitkistä lippujonoista, mutta me kävelimme suoraan lippuluukulle. Takit ja reput sai poleteilla lukon taakse kaappiin talteen. Klo 10.30 olimme jo mukana erinomaisella englanninkielisellä puolen tunnin opaskierroksella. Sillä oli hyvä aloittaa koko kierros.


Museolta löytyy hyvä perheravintola, jossa nälkäiset pääsevät kiertelyn lomassa herkuttelemaan vaikka tosi hyvillä lihapullilla ja sametinpehmeällä muussilla, nam! Kauemmas ei kannata lähteä ruokaa tai kahvia hakemaan. 


Me varasimme Vasa-museon kierrokselle reilusti aikaa, sillä katsottavaa kyllä riitti. Vasa-laiva oli täynnä mm. patsaita ja tykkejä. Iltapäivällä bussi poimi retkeläiset takaisin laivalle klo 15.15. Kiertelimme odotellessa Djurgårdenin rantoja. Poikkesimme Abba-museon myymälään ja lätyille Lilla Hasselbackenin hauskaan puuhuvilaan. Kesemmällä voi sitten poiketa muihin Djurgårdenin kohteisiin. Niitä kyllä riittää joka makuun ja kaikenikäisille. 

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Pannier - laivasamppanja



Silja Symphony ehti hädintuskin kotilaiturista irtautua, kun olimme jo bonganneet, että laivan nimikkosamppanjana on vanha tuttumme Pannier.


Viime kesänä poikkesimme tutustumassa Pannierin samppanjakellareihin Chateau Thierryn kaupungissa. http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2016/06/samppanjakellarissa.html


Toimme silloin samppanjan ohella mukanamme Pannierin erinomaista Ratafiaa. 


Tukholman reissu alkoi siis kauniissa säässä ja iloisissa jälleennäkemisen tunnelmissa.