Tervamäki - Pohjonen - Liulia

Oopperan Alminsalin lavalla esiintyivät saman illan aikana kolme kovatasoista taiteilijaa, ehkä useampiakin, jos tarkkoja ollaan. Ensimmäisessä esityksessä tanssija Minna Tervamäki ja haitarimuusikko Kimmo Pohjonen esittivät upean, vahvan ja samaan aikaa herkän teoksen Bright Shadow. Näimme tämän jo toista kertaa ja elämys oli vähintään yhtä vahva kuin ensimmäiselläkin kerralla muutama vuosi sitten.

Väliajan jälkeen estradin valtasivat yhdessä Minna Tervamäen kanssa toinen tanssija Pontus Sundset Granat ja sellisti Markus Hohti. Teoksen Swan Song käsikirjoituksesta ja taustakuvista vastasi taiteilija Marita Liulia. Upea esitys oli tämäkin, mutta minun mielestäni se ei lyönyt laudalta Tervamäen ja Pohjosen vuoropuhelua. 

Hieno kulttuuri-ilta!

SuviDesign 2017

Aurinkoinen sää houkutteli viikonloppuna Oriveden Purnuun SuviDesign näyttelyyn runsaasti sekä myyjiä että ostajia. Tarjolla oli vaatteita, koruja, astioita, taide-esineitä jne.

Kuvataiteilijoiden teltasta oli mahdollisuus hankkia taidetta kotiin.

Purnun kesänäyttelyä elävöittivät sunnuntaina tanssijat. Hiljaisissa tansseissa kukin tanssija valitsi itselleen tunnin musiikin, laittoi sen soimaan kuulokkeisiinsa, sulki silmänsä ja antoi tanssin viedä. Katsojat saivat kuunnella omista kuulokkeistaan samaa musiikkia ja liittyä tanssijan maailmaan. Minä kuuntelin syyrialaista sykettä ja heittäydyin katutanssin imuun. Pelkistetty kesätaidenäyttely sai tanssista ihanaa väriä.

Onneksi olen saanut tänäkin kesänä nauttia Purnun savusaunan lempeistä löylyistä...

...ja rauhoittavasta maisemasta.

Helsinki-päivän etkot

Vaikka Helsinki-päivää vietetään virallisesti maanantaina 12.6, niin sunnuntain etkoilla oli jo mahdollisuus nauttia kauniista päivästä ja hyvästä menosta. Seurasaaren porteilla tulvi hyvä musiikki vastaan, kun Orivesi All Stars lämmitteli soittimiaan. 

Antin talon aukiolla tanssijat pistivät helmat hulmuamaan kansantanssin tahtiin.

Penkissä ei tarvinnut vain katsella. Kun Suomen suurin pelimanniorkesteri siirsi soittopelinsä lavan vierelle, niin innokkaita tanssijoita riitti.

Taikojen yö

Me aloitimme taikojen yön jo iltapäivällä Kanneltalolla, kun loistava kolmihenkinen japanilainen taiko-rumpuryhmä esitteli taitojaan. 

Kädet rummuttivat sellaiseen tahtiin, että silmät eivät meinanneet pysyä vauhdissa mukana. 

Huikea tunnin konsertti lämmitteli meidät illan pääesitykseen.

Japanilaisen Akira Hinon ohjaama Macbeth esitys oli taatusti erilainen esitys. Mukana esityksessä oli niin suomalaisia kuin japanilaisia näyttelijöitä, tanssijoita ja muusikoita. Erityisen vaikuttava oli Helsingissä asuva näyttelijä Yuko Takeda, joka esitti Lady Macbethin ohella noidan äänen ja juopuneen naisen roolin ja nämä kaikki suomen-, japanin- ja englannin kielellä. Noburo Takaharan tanssi oli täynnä vahvaa ilmaisua. Esitys koukutti mukaan tihenevään tunnelmaan, joka pauhasi kuin ekstaasissa taiko-rumpujen kuminassa.

Esityksen jälkeen yleisö pääsi jututtamaan Akira Hinoa, joka ohjasi ensimmäistä kertaa Japanin ulkopuolella. Symppis, hymyilevä herrasmies, joka on kehitellyt nimeään kantavan Hinon metodin, jossa pyritään kehon maksimaaliseen hyödyntämiseen kehittämällä kehollista herkkyyttä sekä yksittäisen kehon sisäisissä prosesseissa että ihmiskehojen välillä. 

Esitys on Kanneltalolla vielä lauantaina 22.4. klo 19.00. Ennen esitystä on mahdollisuus kuulla taiko-rumpuryhmää. Kannattaa mennä kuuntelemaan ja katsomaan.

Liikuttavia miehiä

Paljastan jotain menneisyydestäni. Olen aikoinani parikymppisenä tytönhuitakkeena harrastanut tanssia. Suomen yksi merkittävimmistä modernin tanssin kehittäjistä oli tanssitaiteilija Riitta Vainio. Tanssin hänen improvisaatioryhmässään muutaman vuoden. Tuo aika oli ihanaa luovan tanssin ilottelua ja toisaalta syvissä vesissä seikkailua. Minä amatööri nautin ammattilaisten seurasta. Selkäni oli välillä hyvin hankala, mutta Riitta itsekin selkäongelmaisena osasi ohjata oikeiden liikkeiden äärelle, joilla sain selkäni houkuteltua mukaan leikkiin. Sitten tanssi vain jäi elämän muissa koukeroissa vuosikymmeniksi. Haikeudella aina välillä muistelin aikoja, kun kroppa osasi kertoa siitä mistä sydän lauloi. Viimeiset pari, kolme vuotta olen ottanut varovaisia askeleita takaisin kohti noita vanhoja hyviä aikoja. Minulla on kolme miestä, jotka ovat omalla tavallaan liikuttaneet minua tällä matkalla.

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä liikuttajanani on oma Mies. Hän jaksaa aina kannustaa minua liikkumaan. Olemme kehittäneet viime vuosina myös yhteisen liikunnallisen parisuhdeharrastuksen, joka on Asahi-tuokiot vieri vieressä. Löysimme Asahin pari vuotta sitten Oriveden Purnusta savusaunareissulla ja siitä lähtien olemme harrastaneet sitä harvakseltaan kesät ulkona ja talvet sisällä. Löysin netistä sopivan kymmenminuuttisen Asahi-videon, jonka tahdissa liikuttelemme luitamme.  Alla linkit kesän postaukseen Purnusta ja Asahi-videoon.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2015/06/kesaliikuntaa-luonnossa.html

https://www.youtube.com/watch?v=rfRkjJC__TA

Toinen minua liikuttava mies on Matti. Hänen johdollaan olen opiskellut Aleksander-tekniikkaa pari vuotta. Viimeisen vuoden olemme tutkineet liikettä ja käyneet moninaisia pohdintoja liikkeen syvimmästä olemuksesta. Matin johdolla olen löytänyt aavistuksia vanhoista ihanista kokemuksista liikkeen äärellä. Aleksander-tekniikkaan tutustuin alunperin pari vuotta sitten Ennin kesäkurssilla. 

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2015/07/alexanderin-tekniikka.html

Matin kanssa pistetään sukat jalkaan liikkuessa, mutta kolmas minua liikuttava mies kohdataan paljain varpain. Rainer on uusin tuttavuus ja toivon, että pitkäaikainen sellainen. Rainer avaa kerran viikossa salin ovet, sytyttää kynttilät hämyisen huoneen valaisijaksi ja laittaa musiikit soimaan. Vapaa tanssikollektiivi Muuvilaakso kokoaa tanssinhaluiset pariksi tunniksi liikkumaan sielunsa syvyyksistä. Tyyli on vapaa ja jokainen saa tanssia niinkuin hyväksi kokee. Joku kulkee omassa rauhassa, toinen hakee kumppania vuoropuheluun. Minulle tuo hetki on vapauttava ja pyhä hetki itseni kanssa. Back to the roots. On hauska olla innostunut jostain sellaisesta, mikä on ollut tosi merkittävää elämässä joskus kauan sitten ja palannut elämään kuin kauan kadoksissa ollut ystävä. 

Kitaramies ja Nainen

Espoon Sellosalin Kitaramies Ismo Eskelinen vaivutti minut torstai-illan nirvanaan Bachin tahdissa. Tipahdin aivan toiseen todellisuuteen kauniiden kitarasävelten siivittämänä. Keskityin silmät kiinni kuuntelemaan musiikkia niin intensiivisesti, että rillit kierivät otsalta lattialle, eikä tämä johtunut siitä, että olisin nukahtanut.

Kitaramiehen seuraksi liittyi näyttämölle Nainen. Suuresti ihailemani tanssija Minna Tervamäki ei pettänyt odotuksia. Niin Bach kuin moderni Reichin viidelletoista kitaralle tekemä teos taipuivat hyvin tanssijan tahtiin. En osaa kertoa Tervamäen tanssista kuin superlatiivein, sillä niin vaikuttava ja koskettava hän osaa olla. Sellosalin valaisija oli löytänyt huippuviritelmät valoille ja tanssi muuttui maagiseksi. En voi käsittää, miten tanssi ja tanssija voi olla niin upea. Tervamäen leikki valon sekä varjon kanssa ja muuntuminen vahvasta atleetista sensuelliksi Naiseksi oli vangitsevaa katseltavaa. Vaikka estradilla oli vain yksi elävä kitara ja taustanauhoilla loput neljätoista, niin Kitaramies onnistui loihtimaan ilmoille täyteläisen musiikin utuverhon, johon Nainen kietoutui. Aaah....

Sellosali on minusta viihtyisä konserttipaikka. Koko kevään siellä on erittäin hyviä konsertteja. Luulen, että tämä konsertti ei jää ainoaksi.

Ismo Eskelinen ja Minna Tervamäki Daydream & Counterpoint

Salsaa kuubalaisten kanssa

Kerran vuodessa sitä innostuu meikäläinenkin tanssimaan paita märkänä. Tuo päivä on vuosipäivämme, jota vietämme miehen kanssa ensimmäisen treffipäivän kunniaksi aina samassa ravintolassa, samassa pöydässä, samana päivänä. Ravintola on Storyville ja pöytä bändin vieressä perällä. Tällä kertaa musiikista vastasi pari kuubalaista musiikkia soittavaa kokoonpanoa ja dj. Paikalla taisi olla koko Helsingin kuubalaisyhteisö, kaikki salsamusiikin ystävät ja me. Talo oli tupaten täynnä, ruoka erittäin hyvää, tutut tarjoilijat ja railakas meno. Kivaa oli ja paita kastui tanssin ilosta. Baila, baila!

Flamencon huippupari

Jos haluat nähdä intensiivistä ilmaisua ja huikeaa vuoropuhelua niin kannattaa suunnata Kaari ja Roni Martinin sekä bändin keikalle. Pääsin seuraamaan tanssijan ilmeitä aivan eturivistä käsin ja hui mikä intensiteetti oli tässä esityksessä. Tanssija ja soittajat kertoivat kuin yhdestä suusta ihanasta hullusta hevosesta.

Kaari ja Roni Martinin luotsaama Compañia Kaari Martin on voittanut mm. maailman arvostetuimmassa flamencokoreografiakilpailussa Madridissa kolme pääpalkintoa. Aika hyvä suoritus tekijöiltä, jotka eivät tule flamencon kotiseuduilta vaan Suomi-Humppalandian takamailta. 

Flamenco on hyvin esillä Kanneltalon keväässä. Jos joku innostuu tästä urheilulajista, niin tarkista Kanneltalon tarjonta. Sieltä löytyy muita flamencon taitajia, niin harrastajia kuin ammattilaisia. Olimme viime vuonna seuraamassa paria esitystä.

Noloja päiväkirjoja

Minä olen pidemmillä matkoillani kirjoittanut matkapäiväkirjoja. Niitä on ollut kiva lueskella jälkeenpäin. Sivuilta on löytynyt asioita, jotka on jo kokonaan aikojen saatossa unohtanut. Nuoruudesta löytyy myös muutamia pienellä lukolla suljettuja, noloja teinipäiväkirjoja, joita ei todellakaan ollut tarkoitettu muiden silmiin.

Suomen Komediateatterin Annika Grahn luki otteita omasta päiväkirjastaan Kanneltalon kanta-asiakasillassa. Tekstit olivat hupaisaa nuoruuden intoa, naurua piisasi meille jälkiviisaille. Komediatetterilta on tulossa Mortified Finland iltoja Kanneltaloon 16. ja 17.2. joissa pääsee kunnolla uppoutumaan päiväkirjojen tunnelmiin. Alla Kanneltalon mainos kyseisistä tapahtumista. 

Me kaikki olemme olleet teinejä ja selvinneet siitä! Hulvattomissa esityksissä kuulemme aikuisiksi kasvaneiden, entisten teinien hauskimpia raapustuksia ajalta, jolloin tunteet olivat äärimmillään. 

Eri vuosikymmeninä teinivuosiaan viettäneiden päiväkirjamerkinnät ja kirjeet palauttavat mieleen paitsi nuoruuden tunteet, myös ajan musiikkiin, muotiin ja tapahtumiin liittyviä nostalgisia muistoja, joista tunnistat takuulla itsesi!

Suomen Komediateatteri tuo yksinoikeudella superilmiöksi kasvaneet Mortified-illat Suomeen. Mortified Finland on osa Yhdysvalloista Eurooppaan levinnyttä Mortified-ilmiötä. Klubeja on järjestetty mm. Pariisissa, Amsterdamissa, ja Lontoossa.

Kanta-asiakasillassa kuulimme kaunisäänistä Mirkka Paajasta, joka lauloi omia laulujaan ja säesti itseään pianolla. Mirkka on tehnyt kappaleita Samuli Edelmanille, Suvi Teräsniskalle, Katri Helenalle jne sekä toiminut taustalaulajana useallekin artistille. Mieletön ääni ja ihania lauluja! Maaliskuussa putkahtaa ilmoille uusi oma levy. Taidan jäädä kuulolle, sillä Mirkka on minulle mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Tässä naisessa on potentiaalia soolouralle.

Illan päätti todella mielenkiintoinen yhteispohjoismainen nykytanssiteos Parts of Life. Viikonloppuna ovat esitykset 27. ja 28.1. Kannattaa mennä katsomaan. 

Kanneltalo järjesti kivan kanta-asiakasillan. Hankimme lippuja muutamiin näytöksiin kaksi yhden hinnalla. Perästä kuuluu!

Espanjalaista musiikkia

Flamencokoulu FiestaFlamencan kevätnäytös Kanneltalolla pursusi iloa ja värikästä eloa. Esityksissä oli niin lapsiryhmiä kuin senioritanssijoita. Tällä kertaa flamencoa tarjoiltiin perinteisemmällä tyylillä. Ilta oli täynnä tanssin riemua ja tunteiden paloa. Kivaa katseltavaa ja kuunneltavaa!

Meidän mielestä parhaita olivat ilman muuta ystävämme laulaja Janita Halonen ja kitaristi Ari Salin, jotka esiintyivät kitaristi Rodrigo Gonzalesin kanssa. Hyvä kamut! 

Flamenco elämys

En ole koskaan nähnyt flamencoa tanssittavan tai laulettavaa livenä. En ole koskaan käynyt Espanjassa kuin välilaskun verran - siis vain melkein. Ystävämme harrastaa molempia, tanssii ja laulaa. Sen lisäksi hän vielä puhuu sujuvaa espanjaa ja soittaa kastanjetteja. Hän kutsui meitä Kanneltalolle katsomaan jotain mitä emme ole ikinä nähneet ennen. 

Illan aloitti Blue Flamenco-ryhmän kehitysvammaiset oppilaat. Minä olin aivan liikuttunut heidän elämäniloisesta esityksestään.

Heidän jälkeensä flamencon huippukokoonpano Joonas Widenius Trio astui lavalle haikeiden ja vahvojen sävelten kera. Musiikki oli valtavan kaunista. Katja Lundénin edistyneet oppilaat esittivät tanssia tämän livemusiikin tahtiin. Mikä mieletön yhdistelmä! Vahvaa ja samalla sensuellia, hauskaa ja haastavaa ja kaikkea tätä sekaisin.  

Illan kruunasi Katja Lundén Companyn 8-henkinen Machina Flamenco, joka esitti teoksen After Machine. En voi ymmärtää kuinka joku voi luoda niin upean ja monisäikeisen esityksen. Tanssijat olivat ammattilaisia ja sen loisti hienolla tavalla läpi. Mielettömät rytmit, liikkeet, ilmeet. Ei voi kuin ihailla! 

Meidän ensimmäinen flamencokokemuksemme oli menestys. Nyt meillä soi kotona Wideniuksen musiikki ja suunnittelemme uutta visiittiä flamencon pariin. Silloin on tarjolla ehkä perinteisempää esitystä: Flamencokoulu FiestaFlamencan kevätnäytös Kanneltalolla 28.5 klo 19. Meillä taitaa olla menossa oikein Espanja boomi... Baila, baila!