sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Superhyvä kasvisravintola Veggie



Veggien iloiset velikullat ovat rakentaneet Helsinkiin Munkkiniemen Lottatalon alakertaan viihtyisän miljöön hyvän ruuan ystäville.


Reilun vuoden on ravintola ollut uusissa käsissä ja sinä aikana sisustus on uudistettu täysin. Täytyy todeta, että lopputulos on todella onnistunut. Olo on kodikas ja intiimi.


Joka puolella on ihania yksityiskohtia.


Ravintolasta ei tarvitse lähteä tyhjin vatsoin.


Lounaaksi saimme viikonloppuna herkullista kasvispastitsiota salaatin kanssa ja hinta oli 10,50€. Ruoka oli jokaisen euron arvoinen. Kukaan perheessämme ei ole kasvissyöjä, mutta kaikki söivät ruuan viimeistä murua myöten lautaseltaan. Kreikkalainen keittiö valmisti todella maukasta ruokaa. Saimme annoksen eteemme sopivan lämpimänä, erittäin ystävällisesti ja palvelualttiisti tarjoiltuna. Olen täysin samaa mieltä, että ei tarvitse olla kasvissyöjä nauttiakseen Veggien ruuista. Huippu hyvää!!


Veggiessä valmistetaan päivittäin lounasta ja vitriinistä löytyy houkuttelevan näköisiä kakkuja ja pullia. Salaatteja voi tilata listalta jne. Hinnat ovat mielestäni varsin maltillisia. Veggie on auki kaikkina päivinä sunnuntaita lukuunottamatta, arkisin ma-pe klo 10-16 ja lauantaisin 11-16. Tämänkin paikan ohi olen kulkenut reilun vuoden tietämättä millaisia herkkuja siellä on tarjolla. Toivottavasti kansa löytää tiensä tänne, sillä paikka on varsinainen helmi. Lauantaina lounasaikaan kävijöitä oli ainakin runsaasti.

Palvelua saa suomeksi, monisanaisemmin englanniksi ja muilla eteläeurooppalaisilla kielillä vielä enemmän. Kaikilla kielillä välittyy ystävällinen palvelu. Erityiskiitos siitä, että pöydät pidettiin erittäin siisteinä. Likaisia lautasia ei roikutettu pöydissä maisemaa pilaamassa :)

lauantai 30. tammikuuta 2016

Kaipaan lunta



Viime viikonloppuna Hämeen perukoilla oli ihanat talviset maisemat. 


Puhtaan valkoinen lumi peitti metsät ja pellot.


Nyt valkoisista maisemista on muisto vain.


Viikon aikana lumet ovat huvenneet. Vettä sataa ja tuuli vinkuu nurkissa. Onneksi pääsimme tänä viikonloppuna rentoutumaan kylpytynnyrin lämpimiin vesiin. Siinä unohtuu harmaa maisema ja masentava pimeys.

Kolumbialainen ilta



Vietimme perjantai-iltaa iloisissa kolumbialaisissa tunnelmissa. Bändi soitti eteläamerikkalaisia biisejä, kansa tanssi ja lauloi mukana. Espanjankielinen puheensorina sekoitettuna englantiin, ruotsiin ja suomeen toi hauskaa sekamelskaa tunnelmaan. Teinikin totesi olevansa kielikylvyssä. Juhlahuoneisto oli piippuhyllyä myöten aivan täynnä juhlijoita.

Tarjolla illassa oli eteläamerikkalaisia herkkuja tamaleja. Taikina on tehty maissijauhosta, lisukkeena näissä maistamissamme tamaleissa oli mm. kanaa ja paprikaa. Tamalet valmistetaan maissi- tai banaaninlehdistä tehtyihin kuoriin, jossa ne höyrystetään kypsiksi. Maku oli melko mieto, mutta herkullinen. Kiva maistella jotain sellaista, mitä ei ole aikaisemmin tullut vastaan. Kokki kertoi, että tamaleja syödään usein jouluna, uutenavuotena tai muissa juhlissa. Valmistaminen vaatii aikaa ja vaivaa, joten ihan jokapäiväinen ruoka se ei ole. Seuraksi juotiin alkoholitonta inkivääriolutta. Meillä oli huippu kiva ilta! 


Hyväntekeväisyysillan tuotto suunnattiin Kolumbian slummeissa organisoiduille lasten päiväkerhoille. Kasvonsa tämän työn tulemiseen on antanut myös Kolumbiassa syntynyt ja lapsena siellä asunut mediapersoona Esko Eerikäinen, joka osallistui iltaan tyttärensä kanssa.

www.kolumbianlapset.fi

perjantai 29. tammikuuta 2016

Intia - melkein


Kaivelin vielä kerran vanhoja valokuvia viimeistä Pakistanin-matkan Melkein-postausta varten. Tämä on kolmas Melkein-postaus. Ihastuin tähän ideaan Meriharakan-blogissa ja päätin itsekin muistella vanhoja matkoja ja niitä maita, joissa olen melkein käynyt. Pakistanin matkalla näitä melkein maita tulikin useampi. Sarja ei pääty tähän sillä muiltakin vanhoilta reissuilla on kerrottavaa.

Matkareitti Pakistaniin kulki Frankfurtin ja Delhin kautta. Koska välilasku Delhissä oli koko päivän pituinen, niin olin päättänyt käyttää sen hyväkseni kiertelemällä vähän kentän ulkopuolella. Intiassa kuitenkin matkalaukkuni kanssa tuli ongelmia. Koskaan ei selvinnyt mihin laukkuni jäi. Delhistä sitä ei löytynyt eikä se koskaan tullut Pakistaniinkaan. Paluumatkalle ostin kauniin punaisen laukun. 

Muutama kerta on käynyt mielessäni, kuka mahtoi lopulta löytää laukkuni. Sisältö saattoi yllättää. Hapanleivät elivät ehkä jo omaa elämäänsä. Ne oli tarkoitettu tuliaisiksi. Laukussa oli tuomisina myös naisten alusvaatteita isot pinot, koska niiden löytäminen Pakistanista oli haasteellista. Muita vaatteita ei laukussa juuri ollut koska tiesin hankivani sopivia määränpäästä. Vaikka en ehtinyt kiertelemään Delhissä, niin olen silti melkein käynyt Intiassa.


Oli hauska lueskella albumista vanhoja matkajuttuja. Ihmettelin oikein itsekin kuinka viitseliäästi olen kirjoitellut tarinoita, liimaillut pääsylippuja ja muita leikkeitä matkalta.


Enää en jaksa nähdä niin paljon vaivaa albumien kansssa. Edelleen kuitenkin haluan kehittää kuvia paperikuviksi ja kasata niistä kansion. Kuvat tietokoneella eivät riitä.


Seuraava Melkein-sarjan postaus taitaa mennä Afrikkaan..... tai Etelä-Amerikkaan... katsotaan nyt mikä albumi seuraavaksi tulee vastaan.

Helsingin yössä


Helsingin yössä...

...vuosipäivää juhlimassa.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Sen seitsemän sorttia



Kun vanha kansa järjestää kahvikekkerit, niin pöydässä on oltava sen seitsemän sorttia. Mummu 86 v. osaa kyllä tämän. Syntymäpäiviä kun vietettiin niin pöydästä ei puuttunut herkkuja. Lusikkaleivät olivat minun suosikkejani ja pulla tietysti myös.


Nuorisoa varten piti tehdä mokkapaloja.


Uusi hittituote oli suklaiset kaurakeksit.


Tällä kertaa täytekakku tilattiin leipomolta.


Myrna-kupit kaivettiin kamarin kaapista.


Juotavat pysyivät kuumana pannumyssyn alla.


Kukat vielä pöytään ja sitten päästiin laulamaan onnittelulauluja.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Juhlakampaus



Minä en ole kovin näppärä, enkä viitseliäskään kampausten kanssa. Ponnarin saan päähän ja nutturoita erilaisilla apuvälineillä, mutta siihen se sitten jääkin. Onneksi lähipiiristä löytyy osaajia, jotka aina välillä ilahduttavat teiniä erilaisilla luomuksilla. Teinillä on kauniit ja vahvat hiukset, joista saa kyllä vaikka mitä tehtyä.


Ideaparkin häämessuilla viikonloppuna oli mahdollista saada ammattikampaajilta kampauksia ja tämä ihan ilmaiseksi. Jonottaa kyllä piti jonkun aikaa, mutta teinin mielestä kampaus oli jonottamisen väärtti. Hauska juttu sen takia, että olimme lauantaina matkalla synttärijuhliin ja seuraavan päivän teinin omat synttärijuhlatkin menivät samalla kampauksella. 


Vieressä tehtiin tulevalle morsiammelle kokeeksi niskanuttura.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Hääkakkuja



Ihania hääkakkuja oli pöydät täynnä, kun ohikulkumatkalla poikkesimme Lempäälän Ideaparkin häämessuille. Tredun opiskelijat olivat keksineet toinen toistaan hauskempia versioita. Tekijät olivat esittelemässä omia luomuksiaan. Pallokakun tekijä kertoi, että kakun alapuoli on tukimateriaalia ja vain yläpuoli syötävää. Minä kun pohdin, miten ihmeessä tuota pallokakkua voi syödä.


Osa kakuista oli hillittyjä ja perinteisiä.


Toiset kakut taas olivat värikkäitä kuin riikinkukko.


Jokaiseen makuun löytyi varmaan jotain.


Minä ihastuin alla olevaan japanilaishenkiseen kakkuun.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Lätkämatsissa



Teinityttönä oli kova juttu, kun kaveriporukalla lähdettiin Tampereelle Hakametsän halliin katsomaan lätkämatsia. Kolme huippujoukkuetta Tampereella olivat Ilves, Tappara ja KooVee. Jokaisella joukkueella oli vannoutuneet kannattajansa. Matsiin lähdettiin aina kannatushuivit heiluen ja parhaassa tapauksessa joukkueen väreissä oleva paita tai takki päällä.


Kaikista jännittävin ottelu oli kun veriviholliset Ilves ja Tappara kohtasivat. 


Monta vuosikymmentä välissä ja kaikkien näiden vuosien jälkeen pääsin jälleen Ilves - Tappara otteluun!


Meidän seurueemme oli juhlistamassa syntymäpäiviä matsin äärellä. Porukastamme löytyi kummankin joukkueen kannattajia sekä jääkiekkoummikkoja ihmettelemässä tätä suurta urheilujuhlaa.


Ottelu oli sopivan tasainen ja lopputulos ratkesi vasta jatkoajalla, minun harmikseni Tapparan voittoon. Mutta onneksi synttärisankari oli tyytyväinen lopputulokseen. Suomen nuorten MM-joukkueessa pelannut Tapparan Patrik Laine tuntui olevan kovasti suosittu, sillä matsin jälkeen hän sai käydä erikseen tervehtimässä kiihkeästi kannustavia fanejaan.


Me menimme jäähallilla olevaan ravintolaan juhlaillalliselle ennen ottelun alkua. Reilussa tunnissa ehti syödä pääruuan. Pöytä oli varattu meille koko illan ajan. Ensimmäisellä väliajalla palasimme jälkiruuan äärelle ja toisella väliajalla skoolailimme sankarin kunniaksi. Ottelukuulutuksen kautta syntymäpäiväsankaria onniteltiin ja seurueemme onnistui saamaan ottelusta muistoksi virallisen pelikiekon, joka lensi laidan yli katsomon puolelle. Hauska vaihtoehto syntymäpäivien viettoon.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Luistelemaan



Minulle ja teinille on hankittu lämpimät karvavuoriset luistimet etteivät varpaat palele luisteluretkillä. 


Pakkasten myötä meidänkin lähikenttä on saanut jäät pinnalleen. Miehet ovat tehneet ahkerasti jäädytyshommia. 


Tänä aamuna lumetkin oli ehditty aurata pois luistelijoiden tieltä.


Vielä kenttä oli tyhjä ja viikonlopun viettäjät unessa.


Eilen illalla kävimme ensimmäistä kertaa luistelemassa. Pakkasta oli noin -15 astetta. Pakkanen oli varmaan säikäyttänyt muut kodin lämpöön sillä meidän lisäksi jäällä ei ollut ketään muita. Tänä aamuna mittari näyttää vain neljää pakkasastetta. On siis aivan ihanteellinen ulkoilukeli. Ei muuta kuin jäälle kiitämään.