perjantai 30. syyskuuta 2016

torstai 29. syyskuuta 2016

Vihreä keidas kaupungissa



Toimelan palstapuutarhalla keräillään viimeistä syksyistä satoa.


Muutamat kukat värittävät maisemaa.


Kesäkolot alkavat peittyä syyslehtiin.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Moniteholasit



Nyt se päivä on koittanut, että minä olen hankkinut ensimmäiset moniteholasit. Kauan sitä siirsin eteenpäin. Päätelasit ovat välttämättömät, kun lukea en enää näe. Mutta nyt alkoi kyllästyttää tuo ainainen lukulasien otsalle siirtely. Muutaman päivän kokemuksella rappusten kulkeminen ei suju ihan vaivattomasti ja tulee sellainen olo, että lasien tehot eivät ole kohdallaan. Opetellaan nyt, jos alkaisi sujua. Ehkä tähän tarvittaisiin jonkinlaista kannustusta, että kyllä se siitä... tukiryhmä kenties tai vertaisryhmä. Onko vapaaehtoisia?

tiistai 27. syyskuuta 2016

Joutsenten kanssa uimassa



Aamupäivällä töihin ajaessa ihastelin kauniita järvimaisemia.


Iltapäivällä töistä lähtiessäni kävin uimassa joutsenperheen kanssa. Huoltojoukot katselivat kaulat pitkällään puuhiani. Vahdittavia riitti, sillä ympärillä pyöri seitsemän teinin jengi. En tiedä oliko kysymyksessä uusperhe vai samaa poikuetta. Mutta varsinaisia city-joutsenia ne tuntuivat olevan, sillä ne eivät välittäneet kovin kauas lähteä, vaikka pöräytin autolla aivan viereen.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Keskusteluopastus Kansallismuseossa



Jos haluat piristää taidekokemustasi uudella tavalla niin suosittelen tutustumaan Kansallismuseon juuri avautuneeseen renesanssinäyttelyyn keskusteluoppaan kanssa kierrellen ja kysellen. Perinteinen opastus vie sinut edeltä suunnitellulle reitille, mutta keskusteluoppaan kanssa voit keskittyä sinua kiinnostaviin tauluihin ja asioihin. 


Keskusteluoppaat ovat lauantaisin paikalla valmiina rupattelemaan taiteen ihmeellisestä maailmasta. Suurin osa oppaista on eläkeläisiä. Meidän pirteä oppaamme Sinikka Hovi kertoi, että homma toimii kahvipalkalla. Itse hän tuumasi, että taiteeseen ja näyttelyn tauluihin perehtyminen sekä vuosilukujen opiskelu ovat hyvää dementian ehkäisyä. Vitsit, nyt se löytyi! Tässä on minunkin eläkehommani! Minä kyllä lähtisin ilomielin hommaan mukaan, mutta teetä kahvin sijaan, kiitos. Ja kiitos Sinikalla hyvästä keskusteluseurasta. Oli todella mielenkiintoista kuulla taulujen taustoista ja aikakaudesta! 


Alla on minun suosikkitauluni näyttelystä. En tiedä tekikö vaikutuksen komeat kehykset vai mikä.


Kun menet näyttelyyn, niin kysäisepä mikä on alla olevan taulun tarina...


En muista, koska olen viimeksi vieraillut Kansallismuseossa. Olin aivan unohtanut, kuinka hieno paikka se on.


Katsottavaa riittää talossa lattiasta...

....kattoon.


Hienoja kansallisaarteita meillä!


Viikonloppuna tutustuttiin renesanssin kauneudenhoidon saloihin. Tarjolla on myös muita mielenkiintoisia luentoja.


Talossa on avautunut uusi museokauppa.


Nyt sitten vain toivomaan, että museon remontti saadaan pian loppuun saakka tehtyä. Käykää ihmeessä paikan päällä katsomassa.


Tämä oli museokorttiretkeni Nro 16. Renessanssiajan erikoisnäyttelyyn piti maksaa muutama euro lisämaksua.

Ravintolasuositus: Sabai Sabai Hämeenlinnassa



Hämeenlinnan retkellä poikkesimme ostoksille kauppakeskus Goodmaniin, joka on valtatie nro 3 päälle rakennettu ostoskeskuskompleksi. Nälkä tuli retkeläisillekin jossain vaiheessa. Kyselin ostoskeskuksen satunnaisilta kulkijoilta, mitä ruokapaikkaa he suosittelevat Hämeenlinnassa. Ensimmäinen ilmoitti, että jos hän haluaa syödä hyvin, niin paras on mennä kotiin ja laittaa itse ruokaa. No juu.. Seuraava suositteli kauempana olevia ravintoloita, mutta hoksasi sitten, että tuttu oli kehunut ostoskeskuksen vierellä Tullinaukiolla sijaitsevaa thairavintolaa nimeltään Sabai Sabai. 

Sinnepä sitten suuntasimme, eikä turhaan. Erittäin ystävällinen palvelu, monipuolinen ruokalista, hyvät ruuat ja kohtuulliset hinnat takasivat tyytyväiset asiakkaat. Ravintola oli muutenkin oikein viihtyisä. Löysimme jokaiseen makuun syötävää ja ruuan tulisuusasteenkin sai valita mieleisekseen. Hyvä paikka, jota mielellään suosittelee, jos Hämeenlinnassa nälkä yllättää, eikä kotiin jaksa ruokaa laittamaan.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Heavyä linnassa



Hämeenlinnalaisen heavy-yhtye Turisaksen musiikki tahdittaa Hämeen linnassa esillä olevaa Heavy Metal näyttelyä. Esillä on haarniskoja ja aseita 1500-1700-luvulta. Kokoelma on peräisin Itävalllan Grazista.


Meidän ruutiukko oli tietysti ikionnellinen nähdessään tykkejä ja


muuta mustaruutiammuntaan kuuluvaa esineistöä.


Hämeen linna on hieno, mutta Heavy Metal- näyttelyn esineistön lisäksi linnassa ei sitten paljon muuta sisällä olekaan.


Valkoisessa salissa on ihana kaikuisa kirkkoakustiikka. Sunnuntaina väkeä oli vähän liikkeellä ja minusta oli hauska lauleskella itsekseni salissa.

Hämeen linnan perusnäyttelyyn pääsee museokortilla, mutta erityisnäyttelyyn pitää maksaa ekstraa. Tämä oli museokorttiretkeni Nro 15.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Rullapullaa assalla



Vielä sunnuntaina pääsee Rautatientorille ostamaan kansainvälisiä herkkuja. Olimme iloisia kun löysimme transsylvanialaisia rullapullia unkarilaisten kojulta. Näillähän herkuttelimme elokuussa Unkarin matkalla ja minä  nimesin ne tikkupulliksi. Mutta hauska käännös on tuo rullapulla. 


Hollantilaisten tiskiltä ostimme pari juustoa kotiin.


Ranskalaiset olivat ajaneet pitkän matkan leipineen ja muine herkkuineen. Rautatientorilla oli myyjiä yli kolmestakymmenestä maasta.


Kuivahedelmäkauppiaalta valitsimme mukaan mm. kuivattuja raparperin paloja, nam, nam.


Makkaroita ei tarvinnut ostaa, kun kaapissa on vielä Unkarista tuotuja salamipötköjä. Söimme lounaaksi hyviä lammashampurilaisia lähi-idän tyyliin tehtynä.


Italialaisilta olisi saanut balsamicoa ja parmesaanijuustoa, saksalaisilta pretzeleitä.


Jälkiruuaksi bongattiin kuorrutettuja mansikoita. 


Mansikat kassissa painelimme lähimpään kuohuviinibaariin. Varsinainen herkkumatka Rautatientorilla.

torstai 22. syyskuuta 2016

Lämmöllä muistaen



Kuolemaa ei ole. Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen. Minä olen minä. Sinä olet sinä. Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä.

Kutsu minua tutulla nimelläni. Puhu minulle luonnollisella tavalla, miten ennen puhuit.

Älä käytä erilaista äänensävyä, älä pakota itseäsi juhlalliseen tai surulliseen puhetapaan.

Naura kuten aina nauroimme pikku jutuille, joista nautimme yhdessä. Leiki, hymyile, ajattele minua, rukoile puolestani.

Anna nimeni olla kotiväen puheissa, niin kuin se on aina ollut, puhukaa minusta ilman kliseitä, ilman varjojen häivää.

Elämä tarkoittaa kaikkea. Se on sama mitä se on aina ollut, katkeamaton jatkuvuus. Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi, vaikka olen poissa näkyvistäsi.

Odotan sinua, välimatkan päässä, jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana. Kaikki on hyvin.

Henry Scott Holland

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Metsäautot



Tässä on kuva autosta, jolla minäkin ajelin, kun ikää oli kakskyt ja vähän päälle. Auto oli vähän nuorempi, mutta pohja sen verran ruosteessa, että vesisateella piti ajella kumisaappaat jalassa kun kosteus tunki pohjasta läpi. Talvella oli kylmä ja ikkunat jäässä. Kesällä oli kuuma vaikka ikkunat piti auki. Täydellinen kesäauto siis kulkea villinä ja vapaana! Nyt on pölyt laskeutuneet päälle ja linnut ruikkineet helmoille. Antiikkiarvoa tulee koko ajan lisää ladon katon alla suojassa nököttäessä.


Vanhoja autoja voi harrastaa monella tapaa. Entisöijät ovat ihan oma klaaninsa, mutta oletko tiennyt, että vanhoja autoja voi bongailla ja kuvata muiden iloksi? Metsäauto.net sivustoilla voi käydä ihastelemassa hyljättyjä metsien asukkeja. Minä kannoin kesällä korteni kekoon ja otin kuvan tästä vanhasta kaunokista, joka oli ajettu tien sivuun vuosikymmeniä sitten. Puut ovat kasvaneet, niin että autoa ei enää saa pois metsän keskeltä. Nyt se on melkein jo osa luontoa. Kaunista vai rumaa?

tiistai 20. syyskuuta 2016

Iltauinnilla


Syötäviä kukkia



Television uutisissa oli jokin aika sitten juttua suomalaisesta puutarhasta, jonka syötäväksi kasvatettuja kukkia viedään Hongkongiin saakka.


Viikonloppuna kävimme brunssilla ja siellä oli kukkia koristeena vähän yhdessä jos toisessa ruuassa. Kukat olivat kaunistamassa pöydän antimia, mutta ne oli tarkoitettu kaikki myös syötäväksi.


Maistelin kukkia ja suurin osa maistui hyvältä kuin yrtit konsanaan. Muutamalla kukalla oli enemmän ulkonäöllisiä ansioita. Maku jäi vähän toiseksi. Onkohan tämä nyt uusi hitti ruuissa laittaa runsaasti kukkia joukkoon näköä ja makua antamaan?