sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Lahjavinkki - käsin sidottu kirja


Aivan uniikki lahjavinkki on käsin sidottu kirja. Jos kirja ei ehdi joululahjaksi niin on monta muuta hyvää ajankohtaa lahjalle; syntymäpäivä, isänpäivä, äitienpäivä, hääpäivä, nimipäivä, onnenpäivä...


Kirjan sisältö voi olla jonkun muun tuottama esim. runokokoelma ja kirjan sitoja tekee vain kannet. Toinen vaihtoehto on tuottaa itse kirjan sisältö tai kopioida sisältö esimerkiksi vanhoista kirjeistä, hyvistä resepteistä, piirustuksista jne. ja koota näistä oma ainutkertainen kirja. Valokuvakirjojahan voi tilata netistäkin. Alla esimerkkinä on ote viime vuosituhannella syntyneen nettipariskunnan sähköpostikirjeenvaihdosta. Kirjassa on koko kirjeenvaihto ensimmäisestä postista hääpäivään. Kirja oli huomenlahja hääpäivän jälkeisenä aamuna. 


Taitava näpertäjä löytää netistä ohjeet, joilla voi itse sitoa sivut ja tehdä kannet kirjaansa. Ammatilaisia löytyy, jos itse ei halua kokeilla kykyjään.

lauantai 29. marraskuuta 2014

perjantai 28. marraskuuta 2014

105-92



Eduskunta on äänestänyt tasa-arvoisen avioliittolain puolesta 105-92. Anna kaikkien kukkien kukkia :)

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Piparkakkutalon tuoksut

Loppiaisena pyyhitään pölyt viimeisen piparkakkutalon nurkan päältä ja pistellään muruja myöten poskeen. Silloin alkaa ideointi seuraavan joulun piparkakkutaloksi. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Valmiit piparkakkutalot ovat kauniita mutta tylsiä. Jännitystä on ilmassa, kun omia ideoita aletaan piirtää kaavoiksi ja maisemiksi. Tänä vuonna teemaksi valikoitui hevoset. Piparkakkutalotaiteilijamme ryhtyivät toteuttamaan unelmiamme.
Jokaiseen piparkakkutalomiljööseen liittyy oma tarinansa, joka kehittyy leipomisen myötä. Melko hurjiakin tarinoita on kuultu. Tänä vuonna tarina kertoo hevostilan omistajasta El Machosta ja hänen kauniista vaimostaan Carmelitasta sekä heidän ranchistaan.

Hevostilalle valmistettiin joulua varten reki sekä muuta rekvisiittaa. Uutuutena oli tänä vuonna aidot ikkunat, jotka saatiin tikkareista tehdystä karamellimurskasta.

Tilan väki on valmistautunut joulun viettoon hevosten ja muiden eläimien kanssa. Hevoset voivat kurkkia tallista ulos ikkunoidensa läpi.


Piparkakkutalo ilahduttaa meitä loppiaiseen saakka ja sitten ryhdytään taas miettimään seuraavan vuoden teemaa.




tiistai 25. marraskuuta 2014

Iloinen yllätys myyjäisissä

Joulun lähestyessä alkaa joka viikonloppu löytyä ilmoituksia joulumyyjäisistä, messuista ja tapahtumista. Käsityöläiset, sekä harrastelijat että ammattilaiset, myyvät omia tuotteitaan. Minä bongasin iloisen myyjän, joka kauppasi vetoketjuja, niinkuin kuvasta näkyy. Pitkään vetoketjuun on ommeltu kankaan suikaletta ja yllätys, yllätys, mitä siitä tuleekaan kun vetoketjun laittaa kiinni?


Katjalla oli myynnissä erilaisia kasseja ja pussukoita vetoketjuilla höystettynä. Alunperin hän itse bongasi idean vuosi sitten Berliinin joulumarkkinoilta ja on nyt kehitellyt siitä oman versionsa. Iloisia, näppäriä pussukoita saa joka lähtöön.


Tämä oli varsin iloinen yllätys yhden päivän käsityömyyjäisistä.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Stockmannin jouluikkuna



Nyt on Stockmannin jouluikkuna käyty katsomassa. Vielä en haluaisi aloittaa joululaulujen kuuntelemista tauottomana taustana kaupoissa, mutta ei kai sitä voi välttääkään. Ihailen sitä kauppiasta, joka rohkeasti teki päätöksen olla hiljainen kauppa ilman taustamusiikkia. Myönnän, että yhden ainoan kerran olen kuunnellut ilolla kaupan joulumusiikkia. Olin jouluaattona juuri ennen sulkemisaikaa tyhjässä tavaratalossa ja nautin joulun fiiliksestä musiikin säestyksellä. Pakkomusiikki on eri asia kuin itse vapaaehtoisesti valittu nautinto. Jouluradio kyllä soi lähempänä joulua. Mutta ei vielä. Pitää vähän säästellä.


Jotenkin tuli ikkunaa katsellessa sellainen olo, että olen tämän nähnyt ennenkin. Ehkä olen nähnyt ikkunan liian monta kertaa. Vähän vaisulta se tuntui. Ehkä kaipasin lisää liikkuvia osia. Joitain kivoja pikkuluukkuja sai tirkistellä ihan rauhassa, sillä lapset olivat parkkeeranneet enimmäkseen vieressä olevan Lego-ikkunan eteen luettelemaan joululahjatoiveitaan.


Mikäs siinä, kyllähän Legoista oli rakennettu iso kokonaisuus...mutta ehkä minulla on jo paras Lego leikki-ikä ohi. 

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kanervia, sammaleita, havuja



Kaupalle ajaessa liikenneympyrässä meitä tervehti iloinen pariskunta. Sammaleesta, kanervista, havuista ja tammenterhoista rakennettu parivaljakko on hauskan näköinen kaksikko. Kaupunginpuutarhuri on rakentanut erilaisia hahmoja ympäri Oriveden kaupunkia ohikulkijoita ilahduttamaan. Kirjaston ohi ajaessa huomasin  tonttulakkipäisen hahmon istuvan oven pielessä. Muutamassa muussa paikassa oli kranssin malliin tehtyjä sydämiä. Minusta tämä on aika hupaisa oivallus. Pieneen maalaiskaupunkiin sopii varsin hyvin tällainen koristelu, ehkä ison kaupungin keskustassa tällainen näyttäisi... hmmm... ympäristöön sopimattomalta. Ilahduttavaa ideointia kuitenkin puutarhurilta, sanoisinko sopivaa junttihuumoria :) Tästä innostuneena suuntasin hymy suupielissä kukkakaupalle ostamaan kanervia oven pieleen.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Olli Oravan jalanjäljet lumessa



Eilen lähdimme Helsingistä ajamaan lumimyräkän keskelle. Kolarisuma pohjoiseen johtavalla tiellä oli katkaissut liikenteen ja me odottelimme tien avautumista. Parisataa kilometriä pohjoiseen päin maa oli illalla vielä aivan lumeton ja tie kuiva. Tänä aamuna herätessämme maa oli kuitenkin ihanan valkoinen ja valoisa. Lunta oli satanut yöllä ja Olli Orava oli ehtinyt tehdä aamun ensimmäiset jalanjäljet.

Kesäinen lintujen uima-allas oli jäätynyt. Laitoin siihen linnuille viikonlopun herkkupöydän.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Pallotuoli



Jos jollain on tällainen ylimääräinen, niin voi lähettää mulle vaikka joululahjaksi. Saa olla aito tai piraatti, en ole niin tarkka. Eero Aarnion alkuperäisenä hinta on seitsemisen tonnia, piraatin hinnasta en osaa sanoa. En tiedä miksi olen aivan kikseissä tämän kanssa. Se on niin kiva pesä. Talven tullen pallon sisälle voisi jäädä talviunille. 

torstai 20. marraskuuta 2014

Vyötärövetkutin



Kävelylenkilläni kuljen usein reittiä, jonka varrella on kaikenlaisia mukavia urheiluvälineitä. Olen oikein iloinen niiden tuomasta vaihtelusta. Mukava on nähdä, että en ole ainoa, joka niitä käyttää. Välillä olen nähnyt, kun pyöräilijät pysäyttävät hetkeksi kypärä päässä jumppaamaan ja sitten jatkavat matkaansa.


Suosikkini on laite, jonka olen nimennyt vyötärövetkuttimeksi. Vyötärön korkeudella vaakatasossa olevasta tangosta voi pitää kiinni. Sitten astutaan alhaalla olevalle pyöreälle lautaselle, joka pyörii. Itseään voi käännellä lautasella seisten puolelta toiselle irroittamatta otetta tangosta. Tekee niin hyvää vähän vetreyttää jäykkää selkää. Muitakin hauskoja laitteita toki löytyy, mutta vetkutin on ehdotomasti paras. Kaikista laitteista löytyy sekä kirjalliset että kuvalliset ohjeet liikkeiden tekemiseen. Syyshämärällä kyllä tarvitsisi olla lasit mukana, että näkee pienen präntin. Mutta homma kyllä hoituu, kun kerran perehtyy ohjeisiin. 


Joissain kaupungeissa nämä katukuntosalit ovat todella suosittuja. En tiedä olisiko suurin näkemäni punttis ollut Iranissa Teheranissa. Vekottimia oli kadut ja puistot väärällään. Käyttäjiä ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Laitteen olivat aivan samanlaisia kuin Suomessa, mutta väritys vähän iloisempi kuin meillä.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Ajetaan me tandemilla

Tähän vuodenaikaan on syytä tarkistaa talvirenkaiden ilmanpaineet... myös tandempyöristä. Tällainen iloinen seurue pyöräili heijastimet ja valot vilkkuen huoltamolle paineita tasaamaan. Kuinka hauska porukka ja kuulemma kotimatkalla. Pienimmän pyöräilijän kypäräkin oli kerrassaan mainio.

Iso polkupyörä oli varustettu ameriikan herkuilla eli siihen oli liitetty tangolla pieni polkupyörä perään tandemiksi. Pikkupyörän etupyörä oli ilmassa. En ole tällaista yhdistelmää ennen liikenteessä nähnytkään. Vauhdin ja suunnan määräsi etummainen polkija. Tuntui toimivan oikein hyvin. Iloisesti viheltäen ja valot vilkkuen he viilettivät ohitseni, kun paineet oli saatu kohdalleen. Turvallista matkaa!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Pikkukylän pullapuoti


Jos matkasi kulkee joskus Kirkkonummen pikkuteillä Lapinkylässä, niin ei ole mitään hyvää syytä ohittaa Lapinkylän leipomoa. Tuoksu tuntuu jo parkkipaikalle ja sisällä sitä ei vastusta millään.


Leipomo tarjoaa nykyisin keitto- tai salaattilounaan tiistaista lauantaihin klo 11-14, välillä sunnuntaisinkin. Eikä mitä tahansa soppaa vaan erinomaista sellaista. Sen ovat kylän miehetkin huomanneet. Pari kertaa olen päiväsaikaan poikennut syömään ja pieni kahvila on ollut täynnä lounastajia. Keiton kylkiäisinä saa ihania lämpimiä ja tuoreita sämpylöitä sekä kahvit päälle.


Lounaan jälkeen on aivan turha yrittää poistua ilman oheisostoksia. Hyllystä voi valita erilaisia leipiä.


Sarvissa on täytteenä, kinkkua, juustoja, pestoa jne.


Pullissakin on valinnanvaraa. Kuuluisaksi leipomo on tullut mm. rommirusinapullistaan, joita tullaan noutamaan kaukaakin.


Leipomo on ollut samalla perheellä parikymmentä vuotta. Hyvältä näyttää ja maistuu.



maanantai 17. marraskuuta 2014

Naiset ja autohuolto


Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielellä, niin vielä en ole oppinut puhumaan autohuollon kieltä. Vannon, etten ole yrittänyt esittää viisaampaa kuin olen. Olen yrittänyt erilaisia tekniikoita. Olen yrittänyt puhua huoltomiehelle lyhyillä täsmällisillä lauseilla. Välillä taas olen monisanaisesti rupatellut, että mistä kuuluu mitäkin kolinaa jne. Mutta mikään ei ole osoittautunut toistaan paremmaksi tekniikaksi.  Lopputulos on aina sama kuin tänäänkin, että jos uskaltaudun hallin puolelle, niin monta jätkää rivissä ihmettelee kädet taskussa, mitä yritän kysyä tai selittää. Siinä menee aivan sanat ja ajatus solmuun. Tänään siinä seisoskeli neljä nuorta miestä rivissä. Kyllä oli puumanaisen olo.

Parhaimpina vuosina ajoin autoa vajaat 40 000 km vuodessa, nykyisin ehkä noin puolet siitä. Autoja on ollut useita kappaleita, eri merkkiä, uudempia ja vanhempia. Autoja olen katsastuttanut yhtä kauan kuin olen käynyt gynekologilla eli useampi vuosikymmen. Voisi siis sanoa, että on tuota jo harjoiteltu autoasioita melko kauan. Katsastus on alkanut sujua. Olen jopa saanut kurkkia auton alla ruosteita ja pakoputken reikiä ilman että katsastusmiehellä menee nenä solmuun.  Mutta aina vain on yhtä vaikeaa tuo huollossa käynti. 

Tällä kertaa oli vuorossa jäähdytinnesteen lisäys. Otti kyllä voimille saada asia suoritetuksi. Vastaanottaja oli ystävällinen nuori mies. Sitten kun siirryttiin hallin puolelle, niin jo sirkus alkoi. Syynä lieni se, että halusin vain tarkistaa, miten ja mihin reikään jäähdytinnestettä lisätään ja ostaa pullon mukaan, jotta voin tehdä täydennyksen tarvittaessa itse. Ihmettelijöitä ilmaantui joka nurkasta. Kyllä siinä tulee varsin ahdistava olo. Tietysti voi ajatella, että naisia ei käy liikaa huoltamon puolella ja kaikki haluavat vain auttaa, mutta silti.  On muuten varsin salatiedettä nuo jäähdytinnesteiden värit ja huoltoliikkeiden käyttämät myyntikoodit sekä siihen yhdistettynä autokohtaiset ohjekirjat. Ei siitä selviä brunettekaan ilman montaa kysymystä ja kärsivällistä selvitystä. Täydennyspullon sain mukaan ja oikeat käyttöohjeetkin löytyivät kun pullon päältä poistettiin päällimmäinen tarra, jonka alta paljastui suositeltava lantraussuhde.

Ehdottaisin ehdottomasti, että joku huoltamo rupeaa mainostamaan itseään naisystävällisenä huoltopaikkana. Tämä tarkoittaa minulle sitä, että hallin kaikki ukot eivät ruuhkaannu autoni ympärille. Nyt se on vielä aika kiusallista monessakin paikassa. Vai onko ongelma vain minun korvieni välissä? 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Suklaapuodin tuliaiset



Tallinnan vierailun vakituliaisiin kuuluu suklaat. Rotermannin korttelissa on iso Kalevin suklaapuoti. Kaupassa oli jo tarjolla joulusuklaitakin, mutta valinta oli tällä kertaa käsin tehdyt herkut. Kauniita ovat katsoa. Osassa on marsipaania ja se ei ole minun ykköstuote. Tällä kertaa kuitenkin ihan hyvää. Muu olikin sitten enemmän kuin hyvää. 


Ihan vähän oli pakko fiilistellä joulusuklaalla. Tuskin säilyy jouluun asti, mutta pitäähän sitä nyt vähän maistella. Jos totta puhutaan niin tryffelisuklaatakin toin.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Aamiainen Tallinnassa

Tallinnan risteilyllä haluan aina aamiaiselle vanhaan kaupunkiin. Jos laivalta lähtee kahdeksalta kävelemään kohti aamiaispaikka, niin vanhasta kaupungista ei ole aivan helppoa löytää aikaisin auki olevia kuppiloita, joissa saa hyvää aamiaista. Tämän oven takaa osoitteessa Viru11 löytyi täydellinen yllätys.


Pubin ovessa tai ikkunoissa ei ollut minkäänlaista mainintaa aamiaisesta. Aukiolokyltti kuitenkin paljasti, että sisälle pääsee lauantaiaamuna jo kahdeksalta. Ovesta kun astui sisään ja marssi rohkeasti peremmälle niin vastaan tuli erinomainen Baltic Hotel Vana Wirun hotelliaamiaiskattaus hintaan 9,50 €.


Pubin sisustus oli vähän rustiikkinen, mutta ei missään nimessä tunkkainen. Minusta tila oli oikein kodikas. Tuolipaikkojen lisäksi oli sohvaryhmiä. Kun menimme sisälle niin paikka oli melkein tyhjä. Tunnin istuskelun jälkeen miltei kaikki paikat olivat jo täynnä. Suomalaisia oli tietysti paikalla, mutta turisteja myös muualta. Muutama paikallinenkin kuului olevan. Hyvä merkki sekin.


Ruokakattaus oli todella monipuolinen ja siististi laitettu esille. Minua ilahdutti erityisesti hyvin haudutettu puuro ja useiden erilaisten leipien runsaus. Hedelmiä oli niin tuoreena, kuivattuna kuin myös hillona.


Juomia oli joka lähtöön ja nyt en siis tarkoita oluita.


Ikkunasta oli kiva katsella Raatihuoneen torille kiiruhtavia turisteja. Torilla pystytettiin jo joulun myyntikojuja. Joulukuusi seisoi komeana keskellä.

torstai 13. marraskuuta 2014

Estetiikkaa



Pienillä asioilla voidaan tehdä suuria. Istuskelimme kupposella Steam Coffee kahvilassa Tennispalatsissa. Jäin ihailemaan mainostaulua, johon oli hauskoilla erilaisilla teksteillä saatu pirteyttä. Hupaisilla kuvilla oli elävöitetty näkymää. Minun mielestäni se on mukavan erilainen. Tekstin tekemiseen oli selvästi käytetty aikaa ja nähty vaivaa. Vaihtoehtona mietin tyypillistä vaihtuvaa kuppilamainostekstiä, joka on kirjoitettu tasapaksuilla ja suttuisilla, sinne tänne kääntyilevillä kirjaimilla. Kyllä minä luen mielummin tällaista.


Steam Coffee tarjoaa hyviä itse tehtyjä leipomuksia ja ruokia, sekä ystävällistä palvelua. 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Muumit Rivieralla



Viimeisin Muumi-elokuva Muumit Rivieralla on mukavan kevyt ja hilpeä elokuva. Se on oikein sopiva tarina valaisemaan synkkää ja sateista syysiltaa. Elokuvassa aurinko paistaa täydellä teholla. Tarina sisältää mielestäni enemmän aikuisille kuin lapsille suunnattuja koukkuja joihin tarttua. Elokuvayleisössä oli paljon teinejä ja nuoria aikuisia, vain vähän lapsiperheitä. Muumipappa tykkää viskistä, Niiskuneiti loisteliaasta elämästä ja komeista miehistä. Kasinolla voitetaan rahaa ja rantsussa siemaillaan halpaa viiniä. Niinhän Tove Jansonin tarinat ovat yleensä täynnä elävää elämää. Tarinalla oli soma loppu ja kaikki taas hyvin. 

Musiikki oli elokuvassa mukavan vanhahtavaa, kuten myös Muumi-hahmot. Ei mitään japanilaisia moderneja pehmopulleroita. Värit olivat kuin entisaikojen elokuvassa. Minun silmääni sopivat hyvin. 

Elokuva oli pieni ja sievä. Tarinoiden ystäville mukava hetki irti arjesta.


Elokuvaelämystä täydentää pieni aiheen mukainen evästys.