keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Strömforsin ruukilta maitomaalia



Strömforsin ruukkialue sijaitsee Kymijoen läntisimmän haaran äärellä 17 kilometrin päässä Loviisasta. Helsingistä matkaa kertyy noin 100 kilometriä. Ruukin kylänraitin varrella on vanhoista rakennuksista jäljellä mm. talli, navetta, pajoja, päärakennus, letkutorni ja Vaasanlinna. 


Ruukkialue on yksi Suomen komeimmista. Kirkonmäellä oli käynnissä ulkomaalauksen valmistelutyöt ja tästä syystä kirkko oli huputettu. Pienen kirkon ylpeys on Helene Schjerfbeckin maalaama alttaritaulu. Vanhat rakennukset ovat saaneet uutta elämää, kun alueelle on muuttanut käsityöläisiä, joiden kesäpajoista saa ostaa kotiinviemisiä. Alueella toimii myös museo. Osassa rakennuksista asutaan ympärivuotisesti. 


Kosken partaalla toimii ravintola Ruukinmylly. 


Sinne poikkesimme lounaalle. Kahvilakin löytyy ruukin alueelta kesäisin.


Ruukinmyllyn terassilta on hieno näkymä silllalle, letkutornille ja Armonlinnan suuntaan. Toisella puolella ravintolaa joen rannalla on kesäteatteri ja pieni venelaituri. En voi kuvitella upeampaa paikkaa kesäteatterille.


Kesäteatterin vieressä on pieni koski, josta mylly on saanut käyttövoimansa kuten myös viereinen saha.


Entisen saharakennuksen sisältä löytyikin varsinainen aarreaitta.


Rakennus on siistitty hienoon kuntoon.


Tässä Roseborgin liiterissä toimii perinteisiin, ekologisiin ja luonnonmateriaaleihin keskittynyt kierrätys-, rakennusmateriaali- ja -tarvikeliike. Liiterin väki toivoo voivansa välittää asiakkailleen terveellisempiä ja turvallisempia materiaaleja, jotka ovat myös kauniita katsella.


Minusta oli niin kaunista katsella suoria ja siistejä rivejä, jotka olivat täynnä vanhoja ja uusia aarteita. Olettekos muuten kuulleet maitomaalista, joka on ekologinen tapa maalata? Juttelimme pitkän tovin omistaja Vesa Virtasten kanssa, joka kertoi meille perinnemaaleista.


Vauhtiin kun päästiin, niin lähdettiin tutkimaan pellavavarastoja ja ryhdyttiin puhumaan nykyajan rakennuksista ja sisäilmaongelmista. Vesa tilaa Itävallasta rakentamiseen tarkoitettua lampaanvillaeristettä, jota altistuneet ja allergisoituneet talonrakentajat ovat ottaneet menestyksekkäästi käyttöön. Hintaa tietysti tulee normaalia eristämistä enemmän, mutta joskus ei ole vaihtoehtoja, jos tarvitsee terveydelleen turvallisen asumisympäristön. Vau, taas oppi uutta, kuten maitomaali ja lampaanvillaeriste. Pellavaa meillä onkin mökillä hirsien välissä. 


Vesan juttuja kuunnellessa jäin toivomaan, että ruukin kirkko ymmärretään maalata käyttäen perinteisiä maaleja.


Strömforsin ruukki on hieno vierailukohde. Vierailumme osui arkipäivälle ja seppä piti vapaapäivää. Pitää tehdä uusi retki sepän puheille.

www.stromforsiruukki.fi
www.roseborg.fi

tiistai 30. toukokuuta 2017

Aamupalalla N'Avetassa



Matkalla Loviisaan poikkesimme aamupalalle Sipoon Västerskogiin. Sinne on matkaa Helsingistä reilu parikymmentä kilometriä. Leipurien hihat olivat heiluneet jo aikaisesta aamusta lähtien navetan takahuoneessa. Söin tuoreen ja maistuvan täytetyn kaurasämpylän. Mies herkutteli suolaisella poropiirakalla. Kaikki makeat leipomukset olivat myös takahuoneesta lähtöisin. Ne näyttivät ja tuoksuivat niin hyviltä, että otimme kotiinviemisiksi mustikka-rahkapullia ja täytettyjä kristallipullia. 


Meillä oli aamiaisaika, mutta toiset saapuivat jo lounaskeitolle. Parista erilaisesta keitosta olisi voinut valita mieleisensä, mutta meille riitti tällä kertaa aamiainen.


Kahvila oli sisustettu viihtyisäksi.


Ulkoterassi houkutteli istumaan auringonpaisteeseen.


Pihan sisustusliikkeessä Villa Nokkosessa poikkesimme pikimmiten.


Myytävänä oli kukkaisia,


kuppeja, purnukoita, vaatteita ja muuta houkuttelevaa. Vältin houkutukset nippa nappa. 


N'Avetta teki vaikutuksen. Taidamme poiketa viikonloppuna sinne lounaskeitolle. Voin vakuuttaa, että kun palasimme kotiin, niin leivonnaiset osoittautuivat maisteluissa suussa sulaviksi.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Leppoisa Loviisa



Vietimme aurinkoisen vapaapäivän Loviisassa. Emme ole aiemmin käyneet kaupungissa, joten oli korkea aika lähteä visiitille. Loviisan keskustan laivasillassa rannan läheisyydessä toimii mm. pieniä putiikkeja, ravintoloita ja Merimuseo. 

Hauska löytö rannassa oli gambialaisia tuotteita myyvä Karamaloo. Putiikin omistaja Jaana Kapari-Jatta asuu talvet Gambiassa. Hän on perustanut sinne miehensä kanssa ammattikoulun. Kesät Jaana pyörittää Loviisassa putiikkiaan. Ihastuimme Gambiasta tuotuihin kesätuoleihin. Muutenkin putiikki oli täynnä ihania afrikkalaisia värejä. Jaana Kapari-Jatta sattaa olla tuttu sinulle myös Harry Potter suomennoksista.

www.karamaloo.fi


Laivasillalta on kaunis merinäkymä.


Laiturissa kävi kova kuhina, kun pakettijahti Österstjernalla tehtiin keittiöremonttia. Pääsimme kurkistamaan sisälle laivaan. Sen esikuva on purjehtinut 1815-1848 Loviisa-Tukholma reitillä kuljettaen sekä matkustajia että rahtia. Esikuvansa mukaan rakennettu perinnepurjelaiva on tehnyt purjehdusretkiä kymmenen vuotta. Keväällä olisi ollut mahdollisuus lähteä linturetkelle. Kesällä pääsee yleisöpurjehduksille. Hieno paatti, rupesi tekemään mieli merille! www.osterstjernan.fi


Loviisan retken ehdoton helmi oli Liisantalon Tuhannen tuskan kahvila.


Sisäpihalla on viihtyisä terassi. Liisan palvelu oli sydämellisestä sydämellisintä. Tarjoilut olivat niin hyviä, että kaikkea olisi tehnyt mieli maistaa. Nyt nautittiin suklaa-vadelmakakkua ja omena-raparperitorttua. 


Uskollinen talonvahti paistetteli päivää kanssamme.


Talo oli sisältäkin kuin koru. Isännän taidetta löytyi seiniltä ja pihasta.


Loviisaan kannattaa lähteä kesäretkelle. Meillä oli ihanan aurinkoinen ja leppoisa Loviisa-päivä. 


Loviisan kauniita sisäpihoja ja puutarhoja pääsee kurkistelemaan ensi sunnuntaina 4.6.klo 10-17. Taidetaan lähteä uudelleen, kun vauhtiin päästiin ja reitti on selvä. 

www.avoimetpuutarhatloviisa.com

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Savukalaa



Kun savustuspaikan tiilet oiottiin talven jäljiltä, niin päästiin savustamaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Kala-Eskolta ostettiin torilta pieniä siikoja. Kalat olivat suolassa jääkaapissa yön yli. Puolen tunnin savustus pienellä tulella teki kalan pintaan kauniin rusketuksen. Hyvää syötävää saatiin. 

lauantai 27. toukokuuta 2017

Tarinoita 100 lasissa



Kun asuin Riihimäellä aikoinaan, niin Lasimuseo oli minun vakivierailukohteeni. Nykyisin siellä tulee poikettua vain harvakseltaan. 


Lasimuseossa tapaa perusnäyttelyn vanhoja tuttuja ja aina on uusiakin kauniita lasiesineitä esillä.


Juhlavuoden näyttely "100 lasissa" on koottu hauskalla tavalla. Siinä keräilijät ja tavalliset tallaajat kertovat omien lasiesineidensä tarinoita. Minä viihdyin hyvin tarinoita lukiessani.


"Minulla on ollut pari vakavaa sairautta. Viimeisin oli kolme vuotta sitten. Sitä edellinen 18 vuotta sitten. Silloin tilanne oli hyvin vakava, mutta oli niin hyvä lääkäri, että selvisin kuitenkin. Tuolloin minussa syttyi niin vahva elämänhalu, että kun pääsin sairaalasta, ostin itselleni punaisen työhaalarin, jota käytin töissä.

Kolme vuotta sitten sairastuin jälleen. Kun pääsin sairaalasta, ostin itselleni punaisen Kleopatra-maljakon. Siitä alkoi punaisten lasiesineiden keräilyni. Koen, että saan punaisesta väristä elinvoimaa. Nautin esineiden kauniista muodoista. Ne tuovat minulle hyvää mieltä.

Erikoista on se, että ennen sairastumista, en pitänyt punaisesta väristä. Kun olin toipumassa sairauksista, punainen antoi sen tunteen, että 'minä jaksan, minä selviän'. Niinpä kun viime kesänä sain aivoinfarktin, kokoelmani karttui punaisella Päivänkukalla."

Wilhelmiina, Oulu



Museokorttiretki Nro 43

perjantai 26. toukokuuta 2017

Mökin nurkalla kukkii








Aamu-uinnilla



Aamu-uinnilla oli sekä veden että ilman lämpötila +13 astetta. Talviturkki tuli kastettua jäiden lähdettyä ja avantouintikauden päätyttyä. Nyt on siirrytty kesäuintikauteen. 

torstai 25. toukokuuta 2017

Myllykosken lohta



Nurmijärven Myllykoskella yritimme bongailla koskikaroja, mutta ne pysyivät meiltä piilossa.


Kukkasia sen sijaan löytyi kosken rantamilta.



Onnekkaat kalastajat paistoivat saalistaan. Nam, miten herkulliselta kala tuoksui.