maanantai 24. huhtikuuta 2017

Työväenopiston kevätnäyttely







Työväenopiston kuvataiteen kevätnäyttely Kanneltalon galleriassa päättyy tänään 22.4.2017.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Nuuksio - Haukankierros



Olen tutustunut Nuuksion kansallispuistoon aiemmin Kirkkonummen Veikkolan suunnasta. Nyt kohteena oli viikonlopun ratoksi Espoon puolella kiertävä Haukkalammen neljän kilometrin rengasreitti. Haltian ja Haukkalammen viittoja seuraten ajoimme Haukkalammen melko täydelle parkkipaikalle, josta on puolisen kilometriä Haukkalammen luontotuvalle. Lähelle pääsee myös julkisella bussilla. Ruuhkaisena aikana parkkipaikka lienee aivan täysi.


Luontotuvalla voi tarkistaa tietoa alueesta ja sen eläimistöstä. Vessat ja vesipostit ovat mukavasti nurkan takana. Täällä voi täydentää juomapullonsakin. Luontotuvan edustalta pääsee näppärästi siltaa pitkin viereiseen saareen ihailemaan lintuja. Me katselimme hetken telkkäpariskunnan kuhertelua ja suuntasimme sitten reitillemme.


Reitti on selkeästi merkitty puihin kiinnitetyillä tunnisteilla. Haukkalammen kierrokselta ei voi eksyä kun seuraa sinisiä merkkejä. Polku on melko helppokulkuinen, mutta kivinen ja juurinen. 


Ainakin näin keväällä voi kuunnella ihania solisevia puroja.


Jokaiselle löytyy reitin varrelta katsottavaa sillä luonto on todella monipuolinen. Jylhät metsät ja kauniit metsälammet tarjoavat hienoja maisemia. Välillä kuljetaan melko korkeillakin harjanteilla, joilta on hyvät näkymät kauas.


Luonnossa kun liikkuu, niin voi varautua siihen, että matkan aikana keli voi muuttua rajustikin. Säätiedotuksen mukaan odotettavissa oli aurinkoista keliä maustettuna sadekuuroilla. Aurinko meitä kyllä hemmotteli, mutta sadekuuron sijaan saimmekin niskaamme raekuuron. Maa valkeni pienistä rakeista, jotka kyllä nopeasti sulivat pois kuuron tauottua.


Me evästimme reitin varrella kauniin kallion laella. Laavu- ja tulipaikkakin kyllä löytyy, jos haluaa paistaa makkaransa nuotiolla. Haukkalammelta reilun neljän kilometrin päässä oleva Haltian luontokeskus tarjoaa myös ravintola- ja kahvilapalveluja.


Museokortilla pääsee tutustumaan Haltian upeisiin näyttelytiloihin.


Ala-aulassa ja ravintolassa voi nautiskella talon tarjoiluista. Jos kengät ovat kastuneet ulkoretkellä niin jalkaan voi sujauttaa vierailun ajaksi mukavat tohvelit.


Ravintolan terassilta voi katsella ulkonäyttelyn antia, jos ei enää jaksa kävellä rantaan.


Haltiassa on esillä elokuun loppuun saakka hauska Nou hätä- näyttely.


Näyttelyssä on esillä maailman hauskimmat villieläimet. 


Näyttelyyn pääsee museokortilla.


Haukkalammen neljän kilometrin reitti on sopiva heikompikuntoisillekin retkeilijöille ja reippaille lapsiperheille. Maisemat tarjoavat hienon suomalaisen luontoelämyksen turisteillekin turvallisella tavalla. Haltiassa voi luontoelämyksiä syventää ja hankkia tietoa vaikka seuraavasta retkikohteesta. Meidän teini ehdotti, että seuraavaksi voitaisiin yöpyä autioituvalla. Hmmm... täytyy vielä hieman tuumailla ja selvittää, missä olisi sopiva meidän retkiseurueelle.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Taikojen yö



Me aloitimme taikojen yön jo iltapäivällä Kanneltalolla, kun loistava kolmihenkinen japanilainen taiko-rumpuryhmä esitteli taitojaan. 


Kädet rummuttivat sellaiseen tahtiin, että silmät eivät meinanneet pysyä vauhdissa mukana. 


Huikea tunnin konsertti lämmitteli meidät illan pääesitykseen.


Japanilaisen Akira Hinon ohjaama Macbeth esitys oli taatusti erilainen esitys. Mukana esityksessä oli niin suomalaisia kuin japanilaisia näyttelijöitä, tanssijoita ja muusikoita. Erityisen vaikuttava oli Helsingissä asuva näyttelijä Yuko Takeda, joka esitti Lady Macbethin ohella noidan äänen ja juopuneen naisen roolin ja nämä kaikki suomen-, japanin- ja englannin kielellä. Noburo Takaharan tanssi oli täynnä vahvaa ilmaisua. Esitys koukutti mukaan tihenevään tunnelmaan, joka pauhasi kuin ekstaasissa taiko-rumpujen kuminassa.


Esityksen jälkeen yleisö pääsi jututtamaan Akira Hinoa, joka ohjasi ensimmäistä kertaa Japanin ulkopuolella. Symppis, hymyilevä herrasmies, joka on kehitellyt nimeään kantavan Hinon metodin, jossa pyritään kehon maksimaaliseen hyödyntämiseen kehittämällä kehollista herkkyyttä sekä yksittäisen kehon sisäisissä prosesseissa että ihmiskehojen välillä. 


Esitys on Kanneltalolla vielä lauantaina 22.4. klo 19.00. Ennen esitystä on mahdollisuus kuulla taiko-rumpuryhmää. Kannattaa mennä kuuntelemaan ja katsomaan.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pikkusuolaista



Pääsiäisen pikkusuolaista tehtiin perunarieskasta, yrttituorejuustosta, porosta ja kirsikkatomaateista, sekä ruiskipoista, kuivatusta hirvenlihasta ja juustosta tyrnihillonkera.


Viime kesänä Unkarin Egeristä tuotu Petrényn Egri Bigaver Superior 2009 punaviini korkattiin seuraksi.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Jääveistoksia






Jäiden ujellusta ja helinää



Nyt kannattaa hakeutua vesien äärelle kuuntelemaan ainutlaatuista konserttia. Keväällä jäät elävät, kun ne hakevat vapauttaan pitkän talven jälkeen. 


Minä pääsin todistamaan jäiden helinää rantaa vasten. Ääni oli äärettömän kaunis, kirkas ja hento. Kauempaa kuului vahva ja miltei pelottavakin kumu joka kaikui jäiden alla, kun railo leikkautui pintaan.


Hurjaa luonnon musisointia. Keväässä on voimaa.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Hirveä ja mustikkakukkoa



Teimme pienen pääsiäisen kiertoajelun Jämsässä. Ensimmäinen kohteemme oli Himoksen laskettelukeskuksesta noin kymmenen kilometriä metsään, keskellä ei mitään.


Hirvikartanossa herkuttelimme hirvikäristyksellä ja jänispaistilla. Jokainen lautanen tyhjeni viimeistä murua myöten, hyvää oli! 


Talo oli pääsiäistunnelmallinen ja isäntäväki ystävällistä.


Ulkona seurustelimme hirvien, porojen ja kauriiden kanssa. Ajomatka kannatti ehdottomasti tehdä. Olemme vierailleet Hirvikartanossa muutaman kerran aiemminkin. Ulkomaiset vieraat ovat kovasti tykästyneet paikkaan.


Jälkiruualle suuntasimme Jämsänkosken kuohujen äärelle Vanhaan Myllyyn.


Kolmeen kerrokseen on onnistuttu luomaan viihtyisä pieni ravintola. Saimme pöydän henkilökunnan ystävällisillä järjestelyillä. Lämmin mustikkakukko ja jäätelö oli erinomainen valinta.


Kesällä pitää palata terassille. 

perjantai 14. huhtikuuta 2017

100 lintua



Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi BirdLife Suomi on haastanut kaikki mukaan bongaamaan 100 lintulajia vuoden aikana. Ideana on oppia lisää Suomen luonnosta ja kartuttaa lintulajien tunnistustaitoa.


Heräsin aamuvirkkuna auringonpaisteeseen, enkä jaksanut jäädä mökille sänkyyn köllöttelemään. Kaunis ilma houkutteli tarkistamaan, mitä Oriveden Pappilanniemen lintutorniin kuuluu. Torni sijaitsee Längelmäveden rannalla. Vaikka lintutuntemukseni on aivan mitätön, niin se ei estä nauttimasta linnunlaulusta ja kauniista kevätlähettiläistä.


Retkeni sai aivan uuden ulottuvuuden, kun tapasin tornilla Sirkan ja Emman, äidin ja tyttären bongailemassa lintuja. Heiltä kuulin sadan linnun tunnistustavoitteesta. Emma biologina on alan ammattilainen ja hänen lajituntemuksensa sai minutkin innostumaan. Kaukoputkella seurasimme kurkiparin puuhia. Taivaalle ilmestyi kalasääski, joka liiteli taivaalla ja tähysteli saalista avoimelta järveltä, huikea näky. Ruskosuohaukka varmistettiin vielä lintukirjasta. Joutsenia, kanadanhanhia ja sinisorsia uiskenteli saaren kupeessa. Sirkan lajitunnistus sai täydennystä ja hänelle tuli 41 bongausta täyteen. Emmalla lähestyy jo sadan raja, sillä 87 tunnistusta ei ole enää kaukana. Isot kiitokset Emmalle ja Sirkalle aivan uuden maailman avaamisesta minulle!


Kun sain muun perheen hereille, niin iltapäivällä houkuttelin heidätkin tornille. Muutama aste pakkasta ja tuuli tekivät olosuhteista arktiset, eikä vielä tuntunut kovin keväältä. Lintuja oli kuitenkin runsaasti liikkeellä iltapäivälläkin. Luulen, että näimme isokoskeloita. Keltainen lintu pensaassa jäi meitä vaivaamaan. Olisikohan ollut keltasirkku? Aamulla menomatkalla lintutornille jokin iso haukka nousi linnunraadon ääreltä. Iltapäivällä raato oli hävinnyt ja vain höyheniä oli jäljellä. Jokin tikka koputteli puun runkoa. Paljon on tunnistettavaa. Varovainen alku on parempi kuin ei mitään. Kevään kunniaksi katseet taivaalle ja lintuja bongaamaan.




Tässä Sirkan ottamia lintukuvia c Sirkka Iso-Ettala; kalasääski, joutsen, kurki ja myöhemmin päivällä bongattu harvinainen turkinkyyhky, joita on Suomessa arviolta vain sata yksilöä.