perjantai 31. maaliskuuta 2017

Äärimmäisiä kokemuksia



Suomalaisella vapaasukeltajalla Johanna Nordbladilla on hallussaan jään alla sukeltamisen maailmanennätys. Itävaltalaisohjaaja Natalie Halla vie elokuvassaan Neljä elementtiä äärimmäisten kokemusten äärelle. Elokuvassa on seurattu Nordbladin elämää pinnan alla. Tarjolla on upeita Teemu Liakan kuvaamia otoksia. Minusta oli ihanaa se rauha, joka välittyi Nordbladin suhteesta veteen.

Vesi, ilma, tuli ja maa ovat elementtejä, jotka kiehtovat ihmisiä. Elokuvassa suomalaisen vapaasukeltajan lisäksi omaa elementtiään edustavat itävaltalainen geologi rakkaassa luolastossaan maan alla ja base-hyppääjä liitämässä ilmojen halki. Espanjalainen palomies kertoo tarinaansa tulimeren keskellä pelastustehtävissä. Jokaisella on intohimoinen ja kunnioittava suhde omaan elementtiinsä. Tuo kunnioitus tekee kohtaamisesta miltei pyhän toimituksen. Elokuva on täynnä upeita luontokuvauksia.


Minusta oli hauska pitkästä aikaa käydä elokuvissa. En ole niitä innokkaimpia elokuvissakävijöitä, mutta tämä maaliskuun puolessa välissä teattereihin tullut uutuus tuntui mielenkiintoiselta. Varustauduin hyvillä eväillä.


Elokuvassa minua puhutellut teema oli yksinäisyys, joka on väistämätön noissa äärimmäisessä kokemuksissa. Jokainen kohtaa pelkonsa yksin. Hupaisaa oli istuskella isossa salissa yksin katsomassa tätä elokuvaa. Enpä ole ennen olllut ainoana katsojana.  Kiittelin lähtiessäni yksityisnäytöksestä. Sopi jotenkin niin hyvin teemaan tuo ainutlaatuinen yksityisyys. 

Kadulle astuessani tuntui kuin olisin tullut vieraaseen maailmaan luolan syvyyksistä. Ihana elokuvakokemus.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kuva-arvoitus

Osaatko arvata, mikä on kuvassa?

Tämä kuva on samasta kohteesta...


Meidän perheen uusi lelu..

Slovakiassa käsityönä tehty Tansutzu suustaladattava lunttulukko mustaruutipistooli.... muistattehan meidän perheen ruudinkäryisen harrastuksen...

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Milavida - Tampereen helmi


Milavidan talo tunnetaan myös nimellä Näsilinna. Se valmistui 1898 Peter von Nottbeckin kodiksi. Tampereen kaupunki osti rakennuksen 1905 Hämeen museoksi. Näsilinna vaurioitui vuoden 1918 taisteluissa, mutta jatkoi museona vuoteen 1998. Talo oli pitkään suljettuna, mutta se avattiin uudelleen 2015 mittavien uudistustöiden jälkeen.


Milavida on kaunis kuin helmi. Sisääntuloaulassa voi vain huokaista ihastuksesta. Talo on remontoitu omaa aikakauttaan kunnioittaen. 


Museossa voi tutustua talon historiasta kertovaan näyttelyyn. Milavidan tarina on surullinenkin, sillä rakennuttajat eivät koskaan ehtineet asua palatsissaan ennen kuolemaansa.


Von Nottbeckin suku on ollut yksi Tampereen merkittävimpiä sukuja. Vanhat valokuvat kertovat omaa tarinaansa. 


Näyttelyyn on koottu ihastuttavia pieniä tunnelmahetkiä suvun vanhojen esineiden ympärille.


Talo herää kuin elämään todeksi tuota elämättömäksi jäänyttä von Nottbeckien aikakautta.


Näyttelyssä on hyödynnetty kaikki modernit mahdollisuudet ruokkia museossakävijän mielikuvitusta.


Interaktiivisten näyttötaulujen avulla voi tutustua museon esineistöön ja saada tietoa suvusta ja suvulle tärkeiden rakennusten vaiheista. Minä innostuin leikkimään vanhojen kirjeiden kanssa. Kirjeen voi laittaa valokennon alle, jonka jälkeen kaiuttimista alkaa kuulua kirjeeseen liittyvä tarina. Näyttely houkuttelee perehtymään yksityiskohtiin. Minä yleensä olen laiska yksityiskohtien kanssa, mutta nyt en olisi millään malttanut lopettaa tutkimusretkeäni.


Talo on täynnä upeita yksityiskohtia lattiasta kattoon. Näsilinnan pommituksesta muistuttaa esille jätetty tykinkuulan tekemä reikä. Lasilattian läpi näkee alas johtavat rappuset. Ylävintille menevät kapeat portaat eivät enää ole näyttelyvieraiden käytössä.


Milavidassa toimii kahvila ja voi vain kuvitella kuinka mukava on istua kesäterassilla auringonpaisteessa. Sunnuntaisin taloon pääsee brunssille.


Näsilinnan ympäristössä on myös paljon katsottavaa. Pieniä ja isompia patsaita riittää ihasteltavaksi.


Mäeltä näkee pitkälle Näsijärvelle. Siilinkarilla näytti olevan hiljaista. Lahden toisella puolella sijaitsee Lielahden kartano, josta viime kesänä aloitin tutustumiseni von Nottbeckien sukuun. Tästä ja muusta sukuun liittyvästä voi lukea blogini viime kesän postauksista. 




Milavida on vierailun arvoinen paikka ja museossa voi tutustua upeasti rakennettuun näyttelyyn. Kesällä vaihtuvaan näyttelyyn laitetaan esille muotitaiteilija Valentinon luomuksia yksityiskokoelmista. Yleisöopastuksiin voi osallistua sunnuntaisin. Huhtikuun alussa voi paikan päällä katsoa elokuvan Näsilinnan 1918 tapahtumista.

Minä toivon, että jotenkin vielä pääsisin tutustumaan von Nottbeckien Lielahdessa sijaitsevaan hautausmaahan muutenkin kuin aitojen takaa. Katsotaan nyt, miten seikkailuni Nottbeckien jalanjäljissä jatkuu. Milavidaan pitää kyllä päästä vielä uudelleen. Kesällä museokäyntiin voi yhdistää kahvit terassilla.

Milavidaan pääsee museokortilla. Tämä oli museokorttiretkeni Nro 38.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Luistelemaan vai uimaan?


Tänä viikonloppuna piti arpoa, kumpi houkuttelee enemmän retkiluistelu vai avantouinti. Viime yönä satoi reilusti lunta. Se sai minut kallistumaan avantouinnin puoleen. Suuntasimme Tampereen Rauhaniemen kansankylpylään. Se on minun suosikkini, kun saunoja on kaksi ja kilpailuhenkisiä löylynheittäjiä on vähemmän. Tunnelma on rento ja mekin jo tunnistamme muutamia vakikävijöitä. Saunan ja uinnin jälkeen oli ihana istuskella täysin tyynessä säässä auringonpaisteessa saunajuomia nauttien. Ohi luisteli muutama retkeilijä, mutta jää taisi olla  jo melko viimeisillään.


Kotiinpäin suuntasimme Lapinniemen Ansarin kautta. Porkkanakakku ja haudutettu tee viihtyisässä ympäristössä kruunasivat lauantaipäivän retken.


Tuliaisiksi ostin Ansarista keväisen kynttiläasetelman.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Pilliruokinnassa



Jonkun aikaa pitää olla pilliruokinnassa, kun hampaani halkesi ja juuri vaurioitui. Tämän seurauksena tohtori Tornaado tarttui päättäväisesti pihteihinsä ja poisti hampaan. No harmittaa tietysti, mutta muutakaan ei voi kuin odotella, että tyhjä monttu leuassa rauhoittuu ja kesän jälkeen ryhdytään tuunaamaan implanttia. Nyt vain lottolappu vetämään, sillä kolmen tonnin pintaan maksaa tämä lysti Suomen markkinoilla. Onneksi ei isompia murheita ole elämässä kuin haljennut hammas. 

torstai 23. maaliskuuta 2017

Taivas täällä - Anu Pentik



Anu Pentik on rakentanut Taidehalliin ihania huoneita. 


Ensimmäisessä valkoisessa huoneessa voimme nähdä, että taivas on täällä tänään.


Enkelin siivet ovat todiste siitä.


Kannattaa nostaa katse maasta ja heittää korvalaput korvilta, sillä taivas on täällä tänään, aivan lähellä yläpuolella.


..välillä se on ehkä utupilven takana...


Keraamiset kivet ilahduttavat kivien ystäviä.


Pentikin keramiikkalautaset loistavat hehkuvissa väreissä.


Hauskoja paratiisitipuja tepastelee...


..missäpä muualla kuin..


...kukkaparatiisissa.


Museokortilla..


Retki Nro 37


Ihana näyttely, valoisa ja toiveikas.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Perintöpannu



Valurautaisella perintöpannulla paistettiin pieniä lättyjä appiukon nimipäiville. Jäätelön kanssa oli hyvää!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Sushia ja Matchaa



Meidän perheen herkkuhetkellä on usein tarjolla japanilaista ruokaa. Mies ja teini pyörittävät taidokkaasti nigirit ja makit pöytään. Misokeitto ei ole teinin suosikki, mutta minä pidän siitä. 


Jälkiruuaksi avasimme Matcha-pussin. Matcha on hienoksi jauhettua japanilaista vihreää teetä. Meidän jauhe oli makeutettu kidesokerilla. Jauhetta käytetään yleensä teen valmistukseen teeseremonioissa, mutta sitä voi ripotella myös vaniljajäätelön päälle mausteeksi. Minä lisäsin annokseeni vähän kinuskikastiketta ja Tallinnasta tuotuja kuivattuja mustikoita. Yhdistelmä oli herkullinen. Pelkkä Matchakin olisi toki riittänyt jäätelön seuraksi. 


Ruuan kanssa juotavaksi haimme kellarista Maltan lomamatkalta tuodun Chardonnay viinin. 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Suositus - Ramen-keittoa

Kävimme viikonloppuna maistelemassa Hietalahden kauppahallissa Fat Ramenin keittoja.


Kauppahallin eteläpäädyssä on kahdessa kerroksessa pöytiä useamman ravintolan käytössä. Onnistuimme saamaan paikat yläkerran viihtyisältä parvelta.

 

Ramen-keitto on kiinalaista alkuperää, mutta japanilaiset ovat tehneet siitä oman versionsa. Ramenia saa kovin erilailla toteutettuna. Osa suosii vahvasti maustettuja aasialaisia keittoja. Kiinalaistyylinen tai eurooppalaisvivahteisen fuusiokeittiön keitos on aivan erityyppinen. Minä pidän japanilaisesta misokeittomaisesta ramenista ilman tulisia makuja. Fat Ramenin savuankka-ramen oli minun makuuni kymppisuoritus.


Pohjana keitossa oli ravintolan oma,14 tuntia keitetty ja haudutettu perusliemi, joka maistui todella täyteläiseltä ja runsaalta. Savuankka oli nuudeleiden joukossa maukas lisä keittoon. Teriyaki-kastike sopi keittoon erinomaisesti. Annos oli runsas ja nälkä ei jäänyt. Minun kippooni ei jäänyt pisaraakaan jäljelle, sillä niin hyvä tuo kokonaisuus oli. Estetiikan nälkäisten iloksi keitto tarjottiin kauniista keramiikkakulhoista.

Muutkin ovat löytäneet Fat Ramenin, sillä pöydät olivat koko ajan täynnä. Toki osa asiakkaista oli kaupungin parhaita hampurilaisia tekevän Roslundin ruokailijoita. Monen ravintolan yhteinen ruokapaikka on näppärä, sillä meidänkin seurueemme teini kävi tilaamassa hampurilaisen itselleen, kun me muut herkuttelimme ramenilla ja kaikki pääsimme vaivattomasti samaan pöytään, vaikka ruuat tulivat eri osoitteista. 


Hietalahden kauppahalli on täynnä mielenkiintoisia ruokapaikkoja. Mm. ranskalainen, italialainen ja japanilainen ravintola toivottavat asiakkaat tervetulleeksi. Kauppahalli on varsinainen ruokailijan keidas. Kesällä ulkoalueella on vilkas kirpputori. Nyt myyjiä oli uskaltautunut torille vain muutaman pöydän verran.


Kauppahallin alakerrasta löytyy yllätys, mielenkiintoinen kylpylämäinen kellari. Siellä lienevät 1900-luvun alun kauppiaat huokaisseet hetken tai varastoineet tavaroitaan. Nyt sieltä käyvät huokaisemassa ravintola-asiakkaat.


Me emme jääneet pidemmäksi aikaa kauppahallille, vaikka katsottavaa ja maisteltavaa olisi riittänyt. Japanilaista teemaa kunnioittaen siirsimme täydet pikku masumme furoon elämän lähteelle eli kylpytynnyrin lämpöön.


Auringon pilkahdus muistutti kevään tulosta. Yläpuolella lensi moneen kertaan joutsenpariskunta huhuillen muita lajitovereita ja etsien avointa vettä. Illan pimetessä luonto hiljeni ja mieli rauhoittui.