keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Käsiala-analyysi



Poikkesimme pääsiäisen aikaan kylpyläreissulla pariin kertaan Tampereella Ansarissa lounaalla. Ihmettelin ääneen soppamainosta katsoessani, että voiko joku kirjoittaa noin selkeällä käsialalla vai onko se jollain tekstinkäsittelyohjelmalla tehty. Kahvilan rouva tuli paikalla vakuuttelemaan, että kyllä hän ihan itse kirjoittaa joka päivä mainostaulut ja muutkin esillä olevat hintalistat. Huh, sanon minä! Ei ikinä onnistuisi minulta noin siisti kirjoitus. Rouva oli sitä sukupolvea, että koulussa vielä opeteltiin kaunokirjoitusta. Kyllä minunkin kouluaikanani.. kai.. olinkohan silloin tunnilla?

Minun käsialastani on kerran tehty analyysi. Harjoitteleva analyytikko pyysi mutkan kautta käsialanäytteitä ihmisiltä, joita ei tunne. Minunkin tekstini arvioitiin. Kaikki kiemurat ja kallistukset, sivujen täytöt, pisteet ja pilkut saivat merkityksensä. Harmi kun en muista, mihin olen tuo analyysin laittanut. Olisi kiva lukea näin vuosien päästä, millaisia tulkintoja minusta on tehty käsialani perusteella. Joskus vähän yritin perehtyä kirjallisuuden kautta käsiala-analyysiin. Mutta se oli aika kimuranttia. Alla on näyte, jos joku haluaa heittää oman arvionsa peliin. Jos tekstistäni haluaa saada selvää, niin apteekkiin saa viedä luettavaksi. Itsekään en aina saa selvää.

Suomessa käsialakirjoitus on elänyt monta vaihetta ja koulun antamat mallit ovat vuosien varrella muuttuneet. Ovatkohan kauniit käsialat katoavaa kansanperinnettä? On joskus ihana lukea koukeroisia vanhoja tekstejä. Ne ovat kuin taideteos. Vaikka ei niistä taideteoksistakaan aina saa selvää.


....ja asiasta kukkaruukkuun; Ansarin herkkuja kannattaa poiketa maistelemaan. Ihana ympäristö ja hyvät herkut.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Harmaata...varjoja...



Tässä vaiheessa kevättä kaipaa eniten valoa ja värejä. Kun menee taidenäyttelyyn, jonka väriskaala on harmaan eri sävyjä ja materiaalina hiiltä ja tuhkaa, niin mitä voi sanoa? No, ei nyt oikein puhutellut tällä kertaa....


Kaisa Erikssonin Varjokokoelman idea sinältään oli mielenkiintoinen. Hän on käyttänyt kirpputorilta löytämiään tuntemattomien henkilöiden valokuvia töidensä malleina ja inspiraation lähteenä. Mutta tuo harmaus jotenkin syö pois kaiken vanhojen valokuvien elämän maun ja jättää jäljelle vain surullisen ankeuden. 

Ainoa kehu, jonka annan tälle kokoelmalle, on alla olevan piirroksen monimielinen ja minua puhutteleva viesti. Taulun nimi on Välissä.


Taitelija ja näyttelyn avajaisten vieraatkin olivat kovin harmaita... minä mukaan lukien..

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Aurinkoista pääsiäistä



Pääsiäismunat on piilotettu ja narsissit laitettu ikkunan alle. Pöydällä on Venäjältä saatu pääsiäisliina ja tarjolla Mainzista tuodut suklaamunat. Aurinko lämmittää. Aurinkoista pääsiäistä!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäismunia lusikkaleivistä



Serkusten munanmaalaus oli tänä vuonna hieman erilaista kun muina vuosina. Munien sijaan koristeltiin lusikkaleipiä pääsiäisen teemaan sopivaksi.


Idea lusikkaleipien koristeluun saatiin Lidlin keväisestä mainoslehdestä mukaeltuna. Lusikkaleipien väliin laitettiin mokkapalojen tekemisestä yli jäänyttä kuorruketta. Koristeluun löydettiin piparkakkutalon koristelusta jemmattuja nonparelleja ja kaupasta hankittiin pieniä tuubeja erivärisiä sokerikuorrutteita. Yhdessä rasiassa oli neljää eri väriä.


Pikku pääsiäistiput valtasivat mökin pöydän hienojen pääsiäismunien kanssa. 


Rompekaupasta hankitut pienet puutarhakalusteet pääsivät esille jo ennen kesäkautta.


Vitsit miten hienoja pääsiäismunia meillä on tänä vuonna!

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Tallipihalla lankalauantaina



Tampereella Tallinpihalla oli lankalauantain kunniaksi pääsiäistapahtuma. Nurkat oli koristeltu pääsiäishengessä ja väkeä oli runsaasti liikkeellä. Olimme ensimmäistä kertaa käymässä alueella ja vanhat rakennukset hurmasivat kauneudellaan.


Puodit ovat normaalistikin auki.


Ostettavaa riittää niin sisustustavaroissa ja leluissa kuin myös herkkuja on tarjolla vaikkapa suklaapuodissa. Pihapiirin pikkutalot ovat täynnä käsityöntaitajia. Kahvilassa oli esillä nälkäisille niin suolaista kuin makeaa syötävää. Sekin näytti viihtyisältä, mutta päätimme palata toisen kerran kun ei ole niin ruuhkaisaa. 


Tapahtuman kunniaksi liikkeellä oli muitakin myyjiä ulkokojuissa. Me ostimme mukaan kotiin tuomiseksi kaalipiirakkaa.


Vossikkakuski oli paikalla, samoin ponintaluttaja. Vanhassa tallissa pari kania oli ilahduttamassa lapsia.


Ihanaa kun tuollainen vanha miljöö on säilytetty siistinä ja elävänä. Paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen. Harmaana tuhnupäivänä siellä oli kiva kierrellä.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kansankylpylä Mansessa



Löysimme pääsiäisloman alkajaisiksi oikean Tampereen helmen. Kun Lapinniemen kylpylä ei jaksanut kauaa innostaa, niin lähdimme tutkimaan lähiseutuja. Kymmenen minuutin päässä kylpylältä talvisissa maisemissa rantoja pitkin kävellen niemen kärjessä sijaitsee Rauhaniemen kansankylpylä. Jo torstaina illalla siellä kävi kova kuhina. Perjantaina sitten suuntasimme tutkailemaan tarkemmin tuota kuhinaa.



Perussaunojien joukosta löysimme avantouintikonkareita. Neuvoja saatiin suoraan avantouinnin MM-kisoihin osallistuneelta ammattilaiselta. Iloisia aloittelijoita meidän kanssamme oli mm. espanjalainen perhe, joka halusi tutustua suomalaisten kansallisurheilulajeihin. Ja he muuten onnistuivat siinä loistavasti! Talviturkki  kastui kaikilla.


Näsijärvi oli vielä jäässä ja luminen. Pilkkijöitä ja hiihtäjiä näkyi rannoilla.


Rauhaniemessä näkyi saunomassa kaikkenlaista kansaa. Mukana oli paljon nuoria ja keski-ikäisiä. Sekasaunassa ol tunnelmaa ja porukka rupatteli sopuisasti toisilleen. Kuudella eurolla laatuaikaa vaikka koko päiväksi. Suosittelen lämpimästi!

torstai 24. maaliskuuta 2016

Pääsiäistä kylpylässä



Lapinniemen kylpylä Tampereella on luvannut pitää meistä hyvää huolta.


Aloittelemme siis pääsiäistä hämäläismaisemissa.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

USA - melkein


Vanhojen valokuvien joukosta löytyi taas seuraava kohde Melkein-sarjaani, johon kerään maita, joissa olen melkein käynyt. Niin on siis asiat, että olen käynyt USA:ssa vain melkein. Se tapahtui ensimmäisellä vuoden pituisella maailmanympärysmatkallani, joka kulki reittiä Singapore - Japani - Malesia - Australia - Uusi-Seelanti - Fidzi - Cookin-saaret - Havaiji. Teoriassahan olen toki USA: ssa käynyt kun olin muutaman viikon Havaijilla. Kaiken lisäksi paluulennon vaihto oli vielä Los Angelesissa. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että en ole oikeasti ollut USA:ssa. Mukavaa silti oli surffaripoikien valtakunnassa  Honolulussa, mahtavia maisemia ja upeita aaltoja. Ehkä sitä joskus tulee vielä poikettua oikeastikin Ameriikan ihmemaassa. Muutama kutsu on jo vetämässä. Pitkä lento ei vain oikein innosta ja toistaiseksi on ollut muutakin katseltavaa. Japaniin menisin uudestaan ja Uuteen-Seelantiin ilman muuta, jos vain matkan varrelle sattuisi sopivasti. Oli muuten ihana vuosi!

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Runoilija, jonglööri ja muusikko



Voiko samassa esityksessä yhtäaikaa esiintyä runoilija, jonglööri ja muusikko? Nämä kolme miestä ovat päättäneet, että kyllä voi. Heidän esityksensä oli osa Huumorin ja satiirin symposiumia viikonloppuna Orivedellä. Juha Rautio, Miika Nuutinen ja Rauli Katajavuori ovat rakentaneet yhteisen Runosirkuksen, jossa voi ihmetellä tätä absurdia yhdistelmää.


Tätä outoa seuruetta ihmetellessä joutui laittamaan kaikkensa likoon, että ymmärsi mitä runoissa sanotaan, että näki millaisia temppuja tehdään, että kuuli kuinka musiikkia esitetään. Ja kaikki tämä yhtäaikaa. Siinä ei putkiaivoilla pärjännyt. Ihmeellisellä tavalla nämä erilaiset asiat tukivat toisiaan ja saivat katsojan uppoutumaan intensiivisesti esitykseen.


Esitys oli leppoisa ja hauska, vaikka välillä angstiakin oli tarjolla. Kaveruksilla on pitkä yhteinen taival.  Mitähän merkillistä he vielä keksivätkään yhdessä? Mielenkiinnolla jään odottamaan. Minä pidän oudoista jutuista. Yksi esiintyjistä eli Rauli Katajavuori toimii sirkustaiteen läänintaiteilija. Siinä on sopiva paikka keksiä kaikkea uutta ja ihmeellistä koko palkan edestä.

Oriveden Nauru symposium on järjestetty vuodesta 2006 lähtien Oriveden opistolla. Viikonlopun aikana on mielenkiintoisia esityksiä ja keskusteluja huumorin lähteillä. Hauskaa meininkiä enimmäkseen, mutta aina kaikki ei osu omaan nauruhermoon, kuten joutui välillä toteamaan. Minä pidän eniten hauskasta tilannekomiikasta. Kaksimielisyydestä ja alapäänhuumorista en jaksa kauan innostua. Älykkäistä vitseistä tipun heti alkumetreillä... sillä mennään...

torstai 17. maaliskuuta 2016

Parvekepuutarhan kevät



Kun ulkona on vähänkin auringonpaistetta niin meidän parvekkeen lämpötila alkaa mukavasti nousta. Melko varhain keväällä siirrymme terassikaudelle. Meillä on käytössä infrapunalämmittimet ja kaasulämmitin, joilla saa halutessaan nopeutettua lämmintä kautta. Nyt ei olla vielä tarjettu istuskelemaan, mutta parvekkeella olevat kukkaset aavistelevat kevättä. Kohta se terassikausi avataan, toivon.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Tohvelit tanassa



Onpas välillä kiva olla vain ja istua tohvelit tanassa tuumaamassa niitä näitä. Tohvelit ostin Saksan reissulta ja ne ovat nyt koeajossa. Lontoosta hankin uuden collegeasun, kun vanhat housut halkesi haaroista. Illan tärkein puuha on ollut koeajaa näitä uusia tamineita. Teini sanoi, että college näyttää ihan bodarin asulta, ihan sama :) No, miehen kanssa käveltiin kyllä ulkonakin ja ihmeteltiin kirkasta tähtitaivasta. Mitä muuta tärkeää voisi olla elämässä? Tänään ei mitään muuta. Nautitaan elämästä!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Taideperhe



Kaapelitehtaalla oli pari viikkoa sitten taidetta myynnissä. Nämä kolme olivat mielestäni selvä perhe, vaikka olivatkin eri taiteilijoiden tuotoksia.


Onkohan lapsi tullut äitiinsä vai isäänsä?

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Aurinkoa viikonloppuna



Perjantaina mökille ajellessa poikkesimme tuttuun tapaan ruokakauppaan matkan varrella. Mukaan tarttui värikäs kimppu tulppaaneja. Lauantaiaamuna oli ihana herätä kun kukat suorastaan kylpivät aamuvalossa.


Lämpö oli herätellyt pajunkissoja ja räystäältä valui vesi.


Metsästä löytyi kauriin jälkiä. 


Valossa kaikki näyttää niin kauniilta.


Aurinkoisena päivänä on helppo uskoa, että kevät on tulossa.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Huippuravintola Oosten Frankfurtissa


  
Saksan matkamme ehdottomasti paras ruoka ja miljöö löytyi Frankfurtista ravintolasta nimeltä Oosten. Ravintola sijaitsee aivan Main-joen rannalla. Muistona ajoista ennen uutta lasista ravintolarakennusta on nostokurjet sekä jäljelle jätetyt vanhat satamarakenteet ja junanvaunu. Kaupungin valot näkyvät vähän matkan päässä.


Ravintolan toisella puolella näkyy Euroopan keskuspankin massiivinen rakennus.


Ravintola on rantareitin varrella, jonka rakentaminen on ainakin osittain vielä kesken. Ravintolan terassi odotteli vielä lämpimämpiä kevätpäiviä.


Ravintolasalin kolme sivua on pelkkää lasia ja sieltä on mukava kurkistella ulos rantanäkymiä. Sisutus on kodikas ja sopivan boheemi. Yksi ja ainoa seinä joka ei ole lasia on täynnä tauluja. Osa ainakn myytäviä.


Innostuimme kaikki maistamaan tonnikalaa. Mielettömän hyvää!! Kala oli päällystetty erilaisilla siemenillä. Kastikkeena oli wasabilla maustettu piparjuurikastike ja lisukkeena vihreää parsaa ja bataattiperunoita. Mielettömän hyvä yhdistelmä! Kaikki oli onnistunut viimeisen päälle hyvin. Parsa ol juuri sopivaa, wasabi upea yhdistelmä tonnikalan kanssa ja pisteenä iin päälle oli hauska suolainen - makea yhdistelmä bataattiperunoiden kanssa. Saksalainen ystävämme kertoikin että ravintolan kokkeihin on todella satsattu ja saatu hyviä osaajia. Annos oli runsas ja suomalaisiin hintoihin verrattuna todella kohtuullinen.


Selvä lisäbonus ravintolalle oli, että tarjoilu pelasi hyvin ja ammattitaidolla. Naisasiakkaille bonuksena se, että tarjoilija oli komea ja sopivalla tavalla huumorintajuinen vilkkusilmä :) Menkää ihmeessä paikan päälle tsekkaamaan!