Sunnuntai oli täydellinen päivä kesäteatterireissulle. Aurinkoa sopivasti, ei sadetta ja viimeinen lomapäivä. Rönnin kesäteatteri Orivedellä oli viimeistä paikkaa myöten täyteen buukattu, busseillakin oli saavuttu paikan päälle ainakin Keuruulta saakka. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Jutun juoni oli Kekkosen elämä modernein maustein tulkittuna.
Rönnin kesäteatterin väki antoi loistavasti tilaa uusille näytelijäkyvyille, jotka kiittivät kunniasta ja hoitivat homman kotiin hienoin tyylipistein. Taustalla vanhat taidokkaat näyttelijät kirittivät. Yleisö sai hyvät naurut niinkuin kesäteatterissa kuuluukin.
Meidän mummu 85 v kieltäytyi lähtemästä mukaan kesäteatteriin. Hän sanoi, että on elänyt Kekkosen ajan eikä halua sotkea niitä muistikuvia moderneilla teatterihöpinöillä. Mitäpä siihen on sanomista. Kaikki saavat pitää mielipiteensä. Meidän teinille tarina oli hyvä historian oppitunti, siis kuka Kekkonen...? Esityksen tiimoilta käytiin keskustelua noottikriisistä ja kylmän sodan ajasta.
Minusta esitys oli sopivan viihdyttävä. Ei liian räävitöntä, mutta sopivan kaksimielistä minulle. Näyttelijät tekivät niin vahvat roolisuoritukset ettei heidän puolestaan tarvinnut pelätä. Kaikki heittäytyivät rooleihinsa sellaisella tarmolla että esityksessä pysyi jännitys yllä. Kyllä kerran kesässä pitää kesäteatteri kokea. Tämä ei ollut ollenkaan huonoimmasta päästä. Esitykset jatkuvat elokuulle saakka.
P.S. Rönnissä toisella lavalla samaan aikaa kolistelevat SM-painonnostajat antoivat esitykselle oman pikantin lisänsä. Kävimme ennen esitystä tiirailemassa touhuja. En ole koskaan ennen nähnyt painonnostoa livenä. Pelottava laji. Montaa nostoa ei uskaltanut katsoa, kun pelotti että painot rysähtää niskaan tai joku pullisteleva lihas paukahtaa poikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti