Kansallisteatterissa sai kantaesityksen torstaina 25.2.2015 musiikkiteatteriesitys Slava, oligarkkien ooppera. Eilisessä 27.2 Hesarissa Suna Vuorio hehkuttaa teatteriarviossaan tätä poliittista satiiria, joka on täynnä huumoria ja toisaalta tarkkanäköistä puhetta maailman tapahtumista ennen ja nyt, etenkin Venäjän näkökulmasta.
En kiistä, minusta esitys oli raikas ja ajan hermolla. Joukkokohtaukset olivat näyttäviä. Musiikkiesitykset olivat taidokkaita. Näyttelijäsuoritukset olivat varmoja. Aivonystyröitä sai sopivasti hieroa liikkeelle, jotta pysyi mukana kaikissa rivienvälitarinoissa ja historiallisissa viittauksissa. Ei nukuttanut yhtään. Esitys imaisi mukaansa.
Erityisen iloinen olin esityksessä esiintyneistä nuoruudenintoisista Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiopiskelijoista. Innokkaita esiintyjiä on ilo seurata, itsekin tempautuu muiden intoon mukaan. Elävällä orkesterilla oli hyvä meno päällä. Opiskelijat ja muusikot olivat esityksen mauste. Istuimme permannolla kolmannessa rivissä. Siihen jytisivät mukavasti musiikin bassot. Oli mukava nähdä läheltä myös esiintyjien ilmeet, joita ei takariviin yleensä erota.
Suna Vuorio ilmetteli perjantain lehdessä, miksi esitystä ei ollut tekstitetty venäjäksi. Tänään Kansallisteatterin johto ehti jo vastaamaan, että tekstitys tulee. Odotan mielenkiinnolla, millaisia jälkimaininkeja esitys aiheuttaa. Ihmettelen, jos ei mitään kuhinaa synny, joko venäläisen tekstityksen voimalla tai ilman sitä.
Esitys on rohkea, mutta kuitenkin kiltti. Loppuratkaisu oli mielestäni jopa pateettinen. Mutta en tiedä millainen muu loppu esityksellä olisi voinut olla. Toivon, että Slava puhuttaa ja kiinnostaa. Kannattaa käydä muodostamassa oma mielipide esityksestä.
Väliaikatarjoilut Kansallisteatterissa ovat maistuvia.
Sampanjaa ja kakkua.
Yläkerta on täynnä hienoja lasi-ikkunoita.
Seiniltä löytyy taidetta.
Salin katto on upea.
Salista löytyy myös muita hienoja yksityiskohtia.
Niin myös naisten vessasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti