Esillä on paljon kaunista vanhaa tiiliseinää ja tunnelmallinen hämärä valaistus. Seinähyllyillä on entisajan apteekkitavaraa ja muuta sopivaa rekvisiittaa. Seinillä on Kalevala-tyyliin maalattuja tauluja. Kurkistus ylöspäin paljastaa, että koko katto on maalattu samaan tyyliin. Sisustus luo mielestäni mukavan krouvin ja kodikkaan tunnelman.
Ruokalista on harvinaisen pitkä ja laaja. Luulisi siitä löytyvän kaikille syötävää pienempään ja isompaan nälkään. Me ainakin löysimme. Ruoka oli keskivertoa parempaa, siististi tehtyä ja maukasta. Erityiskiitoksen kokki sai lasten annoksesta, jossa maku oli kohdalleen ja esillepano houkutteleva. Ei mitään epämääräistä kasaa, jossa kaikki on sekamelskana ja päälle lorautettu soossi karkoittamaan pienen syöjän, joka haluaa tietää mitä syö. Tämä annos syötiin viimeistä murua myöten.
Ainoa miinus tämän ravintolan toiminnassa oli se, että tarjoilijoilla ei ollut nimilappua rintapielessä. Meitä palveltiin erittäin ystävällisesti ja se on ehdottomasti tämän paikan kilpailuvaltti moneen muuhun verrattuna. Olisin halunnut välittää erityiskiitoksen tarjoilijallemme, nimenkin kysyin, mutta matkalla se ehti jo unohtua, ehkä Daniel. Hän oli todella ystävällinen ja kyseli ruuan maistuvuutta heti ensi maistien aikaan, eikä sitten kun on jo liian myöhäistä tehdä asialle jotain. Mutta nimilaput rinnuksiin, niin kiitoksetkin löytävät paremmin perille. Väkeä riitti ravintolassa koko ajan, tulijoita ja menijöitä. Se on varmasti paras kiitos ravintolalle ja kertoo asiakkaiden tyytyväisyydestä.
Lieneekö tämä pieni luukku ulkoeteisessä apteekin vanha reseptiluukku?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti