Olen käyttänyt pari päivää siihen, että olen käynyt läpi viimeisen 1,5 vuoden ajalta lähes 9000 valokuvaa. Osa kuvista on blogikuvia, osa yksityisiä matkakuvia sekä muistoja erilaisista juhlista ja erityisistä mieleen painuneista hetkistä. En jemmaile vanhoja kuvia. Laitan tilaukseen sellaiset kuvat, jotka haluan paperialbumiin. Kaikki muut lähetän bittiavaruuteen. Blogissa säilyvät blogikuvat.
Minulla on tallessa vanhassa senkissä viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta kuvia. Niitä on monta albumillista. Nykyisin onkin haastavaa löytää muovitaskullisia albumeita. Moni ei enää harrasta paperikuvia vaan kuvat ovat jemmassa pilvipalvelussa ja selailtavissa tietokoneelta tai kännykästä. Minä olen vanhan liiton naisia ja haluan pitää albumini. Jos eläkkeellä ei ole muuta puuhaa niin selailen sitten kuviani ja muistelen seikkailujani. Komerossa on lisää albumeja nuoruusvuosiltani, jos senkin albumit tulee selattua läpi liian monta kertaa.
Yleensä tarkistan kuvat pari kertaa vuodessa ja laitan tilaukseen paperikuvat. Nyt homma on jostain syytä antanut odottaa sopivaa hetkeä. Olipas ihana katsella kuvia ja muistella kaikkia mukavia tapahtumia, joita on eteen tullut.
Älä luota siihen, että blogissa säilyy MITÄÄN, kuvista nyt puhumattakaan! Muistan ajan, kun eräs blogisivusto kaatui pahanpäiväisesti ja niiltä, joilla oli valokuvat vain blogissa, katosi monet muistot pysyvästi. Onneksi minä en niihin kuulunut, vaikka kyseisessä sivustossa silloin blogia pidinkin.
VastaaPoistaJos kuvat katoavat, niin silloin tarvitsee tirauttaa pari harmistuksen kyyneltä ja todeta että väliaikaista kaikki on vain. Mä olen yrittänyt kasvattaa itseäni siihen, että kaikkea ei voi säilyttää, ei edes kaikkia valokuvia. Albumin tai muutaman albumin verran olen tästä periaatteesta lipsunut ;)
Poista