Tämä pysäytti. Tunsin suurta surua. Muistot omalta Iranin matkalta tulivat mieleeni. Ajatuksissani kuljin hunnutettuna Isfahanin katuja. Näin silmissäni Teheranin kauppakujan mustien huntujen massat. Tunsin hiuksillani hiekkaerämaan vapauttavat tuulet kun yksikään huivipoliisi ei ollut komentamassa huivia päähän. Tunsin äärettömän suurta surua ajatellesani niitä monia upeita keskusteluja ja upeita ihmisiä matkan varrella eri puolilla kaunista Irania. Miksi surua? Siksi, että monet kohtaamani ihmiset olivat onnellisia kohdatessaan meidät kuin tuulahduksena useilta suljetusta ulkomaailmasta. Surua siksi, että huivin alle on piilotettuna niin paljon tunteita. Taiteilija Sepideh Rahaa, kiitos puheenvuorostasi naisten ja onnen puolesta.
Mäntän kuvataideviikon teokset inspiroivat. Näyttely avaa aistit ja herättää ajattelemaan. Näin luvataan näyttelyn esipuheessa ja tämä myös toteutui meidän kohdallamme. Sisääntuloaula ei vielä luvannut paljoa, mutta mitä pidemmälle pääsi, sitä enemmän näki, kuuli ja innostui.
Pimeän huoneen seikkailu jännitti, pelotti, innostutti, stimuloi. Teini totesi, että pimeässä seikkailun jälkeen muistakin taideteoksista näki enemmän ja ne tuntuivat kiinnostavammilta. Pimeässä vaeltamisesta tuli meille yhteinen ja yhdistävä kokemus.
Videotaide ei ole ollut minun heiniäni, mutta Mäntässä innostuin jopa muutamasta sellaisestakin. Huikeaa sudenkorennon kauneutta katsellessa tai Ahsan Masoodin kehtolaulua kuunnellessa aika pysähtyi. Hevostyttö istui onnellisena heinäpaalin tuoksussa.
Hilda Kozarin pistekirjoitus oli minulle se, joka herätti ajattelemaan. Se haastoi ratkaisemaan ja pohtimaan, mitä taiteilija haluaa sanoa. Kozarin jälkeen minun näyttelykokemukseni vasta alkoi.
Kalleinen ja Kochta -Kalleinen ovat niin ihanan osallistavia. Odotan mielenkiinnolla lisää heidän keräämiään ihmisten tarinoita heihin vaikuttavista kirjoista. Hauska idea. Minusta oli liikuttavaa tuo MAOL taulukot -kirja, jossa oli kommenttina "Tämän avulla pääsin ylioppilaaksi".
Mäntän näyttely on yksinkertaisesti hyvä. Siellä on liikkeellä paljon tunteita ja tuoksuja.
Näyttely on avoinna 31.8.2015 saakka. Mielekästä sadepäivän puuhaa.
Kerroppa joskus enemmankin tuosta teidan Iranin reissusta!
VastaaPoistaPöyhin valokuvia kun palaan kotiin.. Katsotaan mitä löytyy..
VastaaPoista