Oriveden kansanmusiikkikurssi on täynnä loistavia muusikoita ja alansa huippuja jakamassa osaamistaan. Suurin osa on mukana oppiakseen myös jotain uutta. Tänä vuonna mukaan on ilmoittautunut 181 kurssilaista. On suunnaton etuoikeus, kun pääsee soluttautumaan näiden taitajien joukkoon. Tämmäyskurssimme jatkoi työn touhussa koko päivän. Illan esiintymistä varten harjoittelimme harmooneillamme Vihkipolskaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun minä noviisi yritin pysyä tahdissa mukana.
Sitten taivas repesi. Mauno Järvelän viulukurssin parinkymmenen soittajan ryhmä liittyi mukaamme harjoittelemaan yhteisesitystä varten. En ole ikinä soittanut tällaisessa isossa porukassa. Edellisen kerran olen tainnut soittaa julkisesti pianokoulun kevätnäytöksessä kymmenvuotiaana ja sen jälkeen säestänyt lastenlauluja kyllä jokusen kerran. Tippa tuli linssiin, kun yhteissoitto viulistien kanssa osui niin tunnesuoneen. Oli se vain niin juhlavaa soittaa muiden mukana.
Illan esiintymisestä en voi sanoa muuta kuin, että minullakin ehkä muutama Vihkipolskan sointu osui kohdalleen. Näin oletan, sillä jännitykseltä ei paljon pystynyt suoritusta analysoimaan. Onneksi harmooniakin voi soittaa hiljaa, niin pääsee nauttimaan muiden osaajien taidoista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti